Ristittä ja vyöttä ei saa koskaan, ei maatessakaan, olla, jos tahtoo
varoa reähkää.
Vyöttä ei saa kolmen kynnyksen yli kulkea; rikkojalle tulee reähkä.
Miehen palahvanan (kauhtanan) tulisi olla harmaata sarkaa ja paidan
mustan. Liiviä ei saisi olla ensinkään.
"Reähkä tuloo, kun piät paitaa housujen seämessä." (Tavallisesti
kuitenkin jo pidetään.) Etenkin suurina pyhinä, silmiä ristittäissä, on
pidettävä paita päällä.
Nutussa ja paidan kauluksessa ei saisi olla nappia, vaan paidassa
nahmot, nutussa nyplät. Alushousuissa pitäisi olla jonkunlainen
kurenauha.
Jupkaa, s.o. lyhyttä hametta, ei saisi pitää ensinkään. Jupkasta tulee
reähkä. (Muoti on nuoremmassa kansassa voittanut tämän reähkän.)
Kostoa (s.o. liivihametta) ei saa riisua jalkojen, vaan pään kautta.
Rätsinän (paidan) päällä tulee olla alusvyö. Koston päällä tulee naisen
pitää toista vyötä, muuten tulee reähkä.
Peretnikan eli esiliinan tulisi alkaa jo rinnan ylipuolelta, sekin on
reähkä, kun se alkaa vasta lanteilta.
Korkokengistä ja rypytetystä vaatteesta tulee reähkä., (Tästä ei enää
pidetä lukua.)
Reähkä tulee, jos tytöt tai naiset paastoaikana ja etenkin suurina
pyhinä pitävät ruskeata eli punaista. Koston tulee olla leveäharteinen,
kaitaharteisesta reähkä. Punainen vaate polttaa kantajaansa kypeninä
toisessa maailmassa.
Vaimoihmisen tulee aina pitää hiuksensa katteessa, muuten tulee reähkä;
tytöille ei otsipaikka riitä ulkona. Naiselle tulee reähkä, jos hän
pitää tyttöjen otsipaikkaa.
Leikatut miehen hiukset pannaan oven päälle vuorilaudan taa, nurkan
salvokseen y.m. piilopaikkaan, ettei linnut voisi viedä niitä
pesäänsä, varsinkaan ei puuhun, sillä siitä olisi seurauksena alituinen
pään kivistys. Jos puu varsinkin sattuisi olemaan kituva, rupeisi
mieskin kitumaan. Naisen tukat poltetaan.
"Tuulelle urosen tukka,
Naisen tukka tuleh."
Partaan ei saa koskea, siitä tulee suuri reähkä, jos sitä leikkaa.
Parrasta lähtevät karvat pitää työntää kauluksen kautta ihon ja paidan
väliin, josta ne saavat tippua lattialle.
Kynsistä leikatut palat pitää katkaista ja pistää kauluksesta ihon ja
paidan väliin, josta ne saavat pudota lattialle. Jos ne kokonaisina ja
suoraan viskattaisiin lattialle, tekisi piru niistä venheen ja Jeesus
saisi syytä itkeä. -- Lapsen kynsiä ei saa lyhentää leikkaamalla, vaan
puremalla.
Maamiehen on hyvä tietää seuraavat seikat:
Ei saa peltoja kyntää, ei kylvää eikä reissuun lähteä vuoden kuluessa
sinä viikonpäivänä, jona oli plahveshenni (Maarianpäivä). Mutta jos
edellisenä päivänä heittää peltoon jyvän tai vie auran pellolle,
kyntää edes yhden vaon, niin saa plahveshennipäivänä työtä jatkaa.
Ennen Lehti-Iivanan päivää (Juhannusta) ei saa lehtiä rauta-aseella
taittaa, ainoastaan käsillä.
Pokrovasta (1:nen p. lokak. vanhaa lukua) ei enää saa maata liikuttaa,
ei kyntää eikä muutoin.
Naurismaata sylkiessä pitää sylkijällä olla kontti alassuin selässä.
Siten saadaan nauriit kasvamaan suuremmiksi.
Kun varsa ensi kerran valjastetaan auran eteen, pannaan jouhi pitkin
vakoa ja sanotaan: "Assu niin suorah kuin tämä jouhi on!"
Karjanhoidon avuksi ovat seuraavat vanhat taiat:
Lehmiä laskiessa on karja kierrettävä. Sen toimittaa kolme miestä.
Ensimmäisellä on oikeassa kädessään jumalankuva, vasemmassa palava
pakkuli; toisena kulkee vanha paimen, kontti selässä, torvi ja
vitsa kädessä; viimeisenä kävelee nuorin, kantaen pyssyä ja
hiilikoukkua. Kiertäminen tapahtuu kahdesti myötä, yhdesti vastapäivään.
Lähtiessä ammutaan. Toisin paikoin on kiertäjä nainen.
Ensi päivänä paimenessa ollessaan ei paimen saa ottaa evästä, sillä
lehmät rupeisivat makaamaan metsässä.
Paimenen ensikerran paimenesta tullessa pitää kastaa sekä paimen että
lehmät.
Jotta lehmät seuraisivat kellokasta, otetaan kellokkaan korvasta
vaikkua, vuollaan kappaleita kellosta ja niitä syötetään lehmille.
Jotta saataisiin tietää, onko elukka "metsänpeitossa", pitää ottaa
pitkiä heiniä ja nämät sitoa, yhdessä tukussa ollessa, parittain päistä
yhteen. Jos täten syntyy yksi ainoa vyyhti, on elukka metsänpeitossa.
Kun tahdotaan päästää elukka metsänpeitosta, pitää sitoa ruskealla
langalla kaksi mäntyä tien yli yhteen ja keskelle ripustaa kiukaasta
otettu kivi. Piessä (piru) tulee nyt ahtaalle ja päästää elukan
kynsistään. Laitos pitää käydä kolmen päivän sisään purkamassa, muuten
piessä alkaa laittajaa vaivata.
Karhua ei saa kirota eikä sanoa "karhuksikaan", sillä sen hampaita
rupeisi silloin kivistämään ja se rupeisi ankarammin karjaa
ahdistelemaan.
Äkäiselle lehmälle syötetään sen sarvesta vuoltuja muruja. Siitä se
lannistuu.
Kun keväällä saadaan kiimametso ja siitä keitetystä rokasta ensin
annetaan härälle, tulee tämä puskevaksi. Jos tahdotaan sitä puskemaan
maata, pitää turve heittää eteen.
Jos lehmä tallaa sammakon päälle, niin rupeaa se verta lypsämään.
Kun lehmää lähdetään ostamaan, otetaan nuora ja pujotellaan se kolmasti
kotiin jäävän emännän hian läpi ja kierretään patsaan ympäri. Otetaan
tuhkaa hinkalosta ja siihen sekoitetaan suoloja ja sekoitus kierretään
kolmasti patsaan ympäri. Ostettu lehmä mitataan; selkäranka kolmesti ja
kolmesti häntä. Nuora pujotetaan kerran jalkojen keskitse ja pannaan
sarviin. Nyt kulkee lehmä hyvin.
Metsämiehen tietoja:
Kun ansalla pyytäjä lähtee metsälle, pitää hänen panna kolme ansaa,
eikä katsoa niitä koko pyytöaikana.
Pyssyllä pyytämään pitää lähteä salaa, kenenkään tietämättä.
Kun toinen lähtee metsälle ja toinen ajattelee, kun sen näkee, jotta
"ammu sarves tyhjäksi, elä saa mitänä", niin ampujan onni pilautuu.
Kun oravan ammunnassa ei ala saada elävää, vaikka ampuu monta kertaa,
niin pitää, jos on saanut yhden, laatia tälle pajun kuoresta potuusat
(mäkivyöt) ja kiinnittää se kitujaan puuhun, niin siitä tulee pyssyn
pilaajalle paha, jopa voi kuolla.
Keärmehen verellä pitää pyssy voitaa, jotta sortaisi paremmin.
Vihaisen koiran saat, kun aukaiset siltä penikkana väkisin silmät ja
sitten kynsität sen etujaloilla pirtin perinurkkaa.
Jos tahdot ostaa koiran, niin kun tulet taloon ja rupeat ensi kerran
ruualle, jätä leivästä kolme ensimmäistä hammaspalasta ja käytä ne
kolmitse vasemman hian läpi, iske taulaan tuli rannalla, pane jokaiseen
palaseen hiven palavaa taulaa, palaset pane vasemman jalan päkielle ja
anna koiran syödä ne siitä. Koira siitä tulee niin rakkaaksi, että se
seuraa sinua aina uskollisesti.
Tärkeämmät ovat kalastustaiat, sillä metsästys on nykyaikoina
kalastukseen verraten vähäarvoinen elinkeino:
Nahkatsiukko (yölepakko) pannaan suureen kivekseen, joka on keskellä
parvassa. Käydään kolmesta riihestä kolme osran jyvää kustakin,
riihen isännän tietämättä, nämä ynnä nahkatsiukko pannaan kivekseen.
Tällä saadaan nuotta hyväonniseksi, kun ensi kerran vesille lähdetään
syksyllä tai keväällä.
Nuotan pilaus korjautuu, kun kolmesta kes'yön kannosta otetaan puuta
ja kolmesta ukon murtamasta tai muun luonnonvoiman kaatamasta puusta
kaarnaa, kolmesta muurahaispesästä kaivetaan muurahaisten tuomaa
murtoa, tullaan veneeseen ne kädessä ja laaditaan veneessä tuli käsissä
olevain kaarnojen päälle ja käytetään se kolmasti nuotan povesta läpi,
heitetään sitten tuli järveen kahden veneen väliin. Sillä se pila
päästetään.
Varastettu onki on paras ja lahjoitettu onki on parempi kuin ostettu.
Siima varataan siten, että metsässä kesäyön kantopuusta laaditaan tuli
ja sillä ongensiima, rysät, verkot savustetaan. Siitä pila lähtee pois.
Pilattu kalavesi parannetaan näin: Otetaan siitä kala tai useampia ja
ne poltetaan, otetaan tuhkat, käydään metsästä kaarna tuulen tai ukon
kaatamasta puusta, tuhka pannaan kaarnan päälle ja työnnetään järveen,
sanotaan: "Täss' on vesi kostintsaa, syö näitä, älä kalojasi."
Täydellä kuulla on parempi saanti kuin alakuulla.
Kun ensi kerran mennään verkkoja laskemaan, pitää ottaa vettä suuhun
siltä paikalta, johon ensimäinen verkko lasketaan. Kateiden katseet
eivät silloin pysty.
Sylkeä pitää onkimatoon, jotta lähtisi pois paha.
Tuuli tyyntyy, jos orvon päästä otetaan kolme täitä ja pannaan järveen.
Tuuli kiihtyy, jos muurahaisia kannetaan järveen.
Vuodenaikain ja ilmain enteitä:
Jos linnunrata on sakea, tähtiä täynnä, tulee luminen talvi. Jos
pohjoispää on sakeampi, sataa lunta keväästä, jos eteläpää, syksystä.
Kun talvella jäät kohoilee, tulee hyvä vuosi.
Jos kevätjäät nousevat maalle, tulee karjalle rauhaton kesä.
Pääsiäisyönä käydään navetassa; jos lehmät rauhallisesti lepäävät, niin
ei kontio kesällä koske, eikä tarvitse pitää paimenia; jos lehmät ovat
levottomia, tulee rauhaton kesä.
Pääsiäisaamuna käydään katsomassa auringonnousua; jos se nousee ihan
iloisesti, leikittelee ja "pitää kisua puoleh ta toiseh", tulee hyvä
vuosi, hallasta ei ole pelkoa. Jos aamu on pilvinen, tulee huono vuosi.
"Toivo poarmaista keseä,
Mäkäräistä vuotta vuota,"
kaunis, lämmin olisi silloin kesä. Ukkosen ensi kertaa kuuluessa
sanotaan:
"Pyhä Ilja kormilitsa,
Yles touvot, kasvattele,
Ales lehmät lypsättele."
Jyrin päivänä (5 p. toukok.); ei saisi jyrytä; ukkonen käy kesällä
sitten hirveämmin.
Jyrinpäivänä juoksevat lapset koko aamun kello kädessä; lehmät siitä
tulevat paremmin kotiin.
Jyrinpäivänä ei saa syödä lihaa, sillä siitä "metsä" nousisi suurempaan
raivoon kesällä.
Jos hauin maksa on musta alkupäästä, tulee sadekesä keväästä. Jos se on
musta loppupäästä, tulee kesä sateinen syksystä.
Kun pihlajassa on paljon marjoja, tulee myöhäinen ja sateinen syksy.
Pitkää syksyä ja talvea ennustaa seuraava säepari:
"Syystä on sykysyn rusko,
Talven jatkuo keväästä."
Kun musta koira syö ruohoa tulee vihmasade.
Kun kissa alkaa seiniä, pöydänjalkoja y.m. kynsiä, tulee huonot ilmat,
tuiskut, tuulet tai sateet.
Muita enteitä:
Kun tytöt nikottavat, niin silloin heitä pojat mainitsevat.
Palmusunnuntaina ajetaan myöhempään makaajat ylös vitsoilla lyöden.
Virpoessa sanotaan:
"Virvon, varvon
Tuorehekse, tervehekse,
Vuuvekse vapoahakse,
Netälikse velkapeäkse;
Siula vitsa,
Miula kakkara."
Viikon perästä, pääsiäisenä, pitää virpojalle antaa kakkara.
Kun nainen saa lahjan, "kostintsan", niin hän tällä heti hivuttelee
ylähuultaan, että muka hapenet vastakin ennustaisivat lahjan tuloa, ja
että hän siis toistekin saisi.
Kun pieni lapsi venytäkse lattialla selällään, pää oveen päin, ennustaa
se kuolemaa hänelle itselleen tai muille talon asukkaille.
Kun kissa pesee silmiään, tulee taloon vieras.
Koira ulvoo talon paloksi tai jonkun kuolemaksi.
Huoneisiin pyrkivä kettu ennustaa tulipaloa.
Jos koppelo lentää talon katolle, ennustaa se tulipaloa. Sanotaan:
"Koppelo kojin kavokse."
Kun metsot pakkautuvat huoneisiin, ennustaa se jonkun henkilön kuolemaa
talosta. Sanotaan: "Metso miehen peän menokse".
Joka saa oudon kalan, sen talosta kuolee sinä vuonna isäntä tai emäntä,
tulee tulipalo tai muuta onnettomuutta. Oudolla tavalla saatu kala
samoin merkitsee suurta vahinkoa.
Niinikään harvinaisen iso kala tai ruton paljon kaloja on kuoleman
ennustus joko saajalle tai hänen talonsa asukkaille.
Vainajat:
Kun sairas kauvan läsittyään rupeaa kuolemaa tekemään, viedään hän
"rikkojen" (olkien) päälle peräsoppeen jumalankuvien alle. Alle
ei anneta vaatteita ollenkaan; omat vaatteensa saa sairas pitää
päällään. Jos nyt henki ei ala kyllin "terävään" lähteä, vaan sairas
"muokkautuu", on henki "karkautunut". Loppua jouduttaakseen menee joku
pirtin ylisille ja juuri sairaan kohdalta losauttaa kattolautoja kolme
kertaa.
Kesäiseen aikaan pannaan rikkojen alle kolmesta rajapientaresta
nyhettyä heinää: se jouduttaa loppua.
Kuolinkoston täytyy olla kotona valmistetusta valkeasta vaatteesta,
langat värttinällä kehrättyjä. Kuolinkoston laittaa jokainen eläissään
itselleen. -- Nuori polvi ei enää noudata tätä tapaa.
Ruumislaudaksi otetaan lauta sarajan, kornitsan tai pirtin päältä.
Arkun valmistuttua pannaan ruumislauta arkun pohjalle. Toisin paikoin
viedään se haudan päälle.
Kuolleen arkku, "kropu", valmistetaan sarajan, kornitsan tai pirtin
päältä otetusta parhaasta laudasta (kattolaudasta). Tekijöille
itketään. Lastut pitää samana iltana järvellä polttaa.
Kun ruumista lähdetään viemään ulos pirtistä, paiskataan hiili- tai
patakoukku sille paikalle perälautsaa, jossa ruumis pestyä makasi.
Lyödäänpä vielä naulakin perilautsaan. Näiden tointen kautta estetään
vainajaa sukulaisille kummittelemasta.
Kuolleen pesuvettä ei saa kaataa tanhualle.
Kuolleen päälle ei saa tipahtaa kyyneliä, ei hautaankaan. Nämä näet
kypeniksi muuttuneina polttaisivat häntä "tuolla ilmalla".
Lapsen kuollessa ei äiti saa olla läsnä; lapsi kauvemmin kiusautuisi.
Sillä aikaa kun ruumista viedään hautaan, pesee pari naista pirtin
"vesivihkolla." Saippuaa ja hiekkaa ei saa käyttää; vainaja rupeisi
silloin vaivaamaan ja pelottelemaan. Hiekka kynsisi "poloiniekan"
selkää.
Vanha ruumis kannetaan haudalle pirtistä otetulla päreorrella, joka
sitten jätetään haudan päälle pystyyn; obresa kiinnitetään tähän.
Kuollutta hevosella haudalle vietäessä pannaan kesäkello hevosen
kaulaan. "Jumalan hyvie", leipiä, viedään mukana ja niitä ensiksi
annetaan perille (hautausmaalle) päästyä hevoselle, loput jaetaan
köyhille.
Vainajain "muistinpäivänä" viedään naapureista toisiin taloihin leipiä,
kukkoja, piirakoita, jotta naapurit rukouksissaan muistaisivat antajan
sukulaisia vainajia.
Stroitsana (helluntaina) keitetään huomeneksella suurimoista puuroa
maitoon, voita pannaan silmäksi. Kivikupissa viedään puuro haudalle ja
viejä kutsuu köyhiä syömään, itse ei maistakaan. Lusikoita on yksi.
Parannuskeinoja:
Ruokahalu paranee, jos kohoavan taikinakorvon keskeltä otetaan taikinaa
ja siitä leivotaan leipä, joka paistetaan hiilillä. Tämä pitää ensin
pujotella oven rivan ja kierteelle palaneen päreen karren kautta,
sitten vasta syödä. Hyvä on myös pureskella kylyssä hauvislihojaan.
Ukon taltat ovat hyviä päänkivistykseen, pistokseen ja mahatautiin.
Ensin ne pestään ja pesuveden juo sairas, sitten ne kuumennetaan ja
kipeitä paikkoja niillä painellaan.
Tapetun lehmän kynnet keitetään vasta kynttelinä. Rasva, joka silloin
saadaan, on hyvää palaneille.
Näärännäppy ("koirannäppy") poistetaan siten, että pyyhkäistään
leipäpalasella ja tämä syötetään koiralle. Näppy sitten vielä pitää
pyyhkiä hännällä.
Kuumennetulla karhun kynnellä, turvalla tai kämmenellä paineltua katoo
varmaan pistos ja mahatauti.
Kivistys- eli kolotustauti on aina jonkun sukulaisvainajan nostama.
Vainaja on lepytettävä uhrilla. Jos jollakin esim. on hammastauti,
menee hän, nähtyään unessa vaivaajan, tämän haudalle ja sanoo: "Heitä
pois kivistys, elä vaivaa enempi minua, mie annan siulle tuulipaikan",
tai jotain siihen tapaan. Jos pakotus lakkaa, sitoo parannut vaivaajan
ristiin 1/2-1 kyynr. pituisen, parin kolmen sormen levyisen tilkun
vaatetta, joka ei saisi olla punaista, vaikka sitäkin väriä käytetään.
"Tuulipaikkoja" ripustetaan teilläkin oleviin risteihin.
Jos on "hinkautunut" metsästä tai vedestä, niin pitää sairasta
prostittaa. Joku vanhempi henkilö on prostittajana s.o. takausmiehenä,
että sairas todella täyttää sen, mitä lupaakin. Ellei sairas sitä tee,
on takausmiehen lupaus suoritettava. -- Jossakin syrjäisessä paikassa
kumartelevat he maahan asti molemmat ja vanhempi lukee:
"Vesi (metsä) kulta kormilitsa,
Tule omies ottamah,
Pahojas parentamah;
Anna pois miun hyväni!"
Kumartelemista ei kukaan saa nähdä, toimi käy tehottomaksi sen kautta.
Kun vedestä tarttuu "hiimosti", pyydetään myös kala ja siitä
laitetaan kukko. Yhdeksää eriväriä tilkkua sidotaan kolmeen tukkuun
(joten tulee "kolme yhdeksää" tilkkua). Nämä tukut ja kukko sidotaan
punaisella langalla yhteen ja upotetaan järveen. Tämän lahjan nimenä on
"arpavalkiet".
Kun juo vettä kaivosta, avannosta tai järvestä, niin pitää ensin
liikuttaa pois alallaan ollut vesi, jottei hiimosti tartu, eikä tule
tauti. Kun saaviin otetaan kaivosta vettä, niin ensinnä kaadetaan vähän
maahan, jottei tulisi tauti.
Jos tahdotaan kulkutautia estää taloon tulemasta, pitää uunissa polttaa
tervakuppeja, kenkärajoja ja tervanahtureita. Näitä samoja aineita
polttamalla kylään tuopien teitten varsilla saadaan tauti estetyksi
kylään leviämästä.
Varahvontta kertoi velhon erään kerran parannelleen hänen silmiään
seuraavalla tavalla:
Silmä oli loukkaantunut niin pahoin, ettei hän nähnyt mitään. Hän
meni velhon luo. Tämä pani kylyn lämmitä ja sen joutuessa lähdettiin
metsään. Noita otti kolmen kannun padan mukaansa. Tuli tehtiin suolle,
lähteen reunalle.
Kolme leppäistä kattilapuuta asetettiin ristiin ja joka jalan väliin
lepästä tehtyjä vastoja. Padassa lämmitettiin vettä, sen jouduttua piti
Varahvontan jaksautua aivan alasti. Noita pesi ukon vedellä, pitäen
silmällä, että vesi juoksi pataan takaisin. Pestyä läksi hän viemään
metsään vettä, vaan ei saanut katsoa, mihin hän sen kaatoi. Varahvontta
pukeusi ja noidan takaisin tultua lähdettiin pois; kumpikaan ei saanut
katsoa jälkeensä. Kotiin päästyä mentiin kylyyn. Noita siellä kylvetti
Varahvonttaa lukien:
"Neitsyt Moarie emoni,
Rikas äiti armollini!
Kun juovuit joven takana,
Niin juovu jovesta poikki;
Satut aitojen perillä, 5
Kun kuulet hätäsen eänen,
Pakkohisen parkuossa,
Hätähisen huutoassa,
Tuos mulla simani siipi,
Vasta varjopuolissani, 10
(hyppii ja lyö vastalla)
Jotta kulmat puhki saisin,
Läpi reikamet repisin
Ihosta inehmisraukan,
Emon tuoman ruumisesta,
Vaivasesta vartalosta, 15
Ennen päivän koittamista,
Auringon ylenemistä,
Jotta saisi sairas maata,
Heikko henkesä levätä."
Viskasi vilua vettä päälle, vei sairaan vaatteet ulos, puisteli niitä
pihalla. Päälleen saatuaan Varahvontta oli valmis lähtemään. -- "Ja
kyllä se auttoi."
Huonommalla menestyksellä hän kerran oli kokenut uudenaikaisempia
parannuskeinoja. Varahvontan korvaan oli mennyt torakka. Se juoksi
siellä ympäri, ja hänelle tuli siitä suuri hätä. Elävää koetettiin
saada pois, jos millä keinoilla. Sorrattiin, rassattiin, kaadettiin
korvaan kuumaa vettä, viinaa, jos jotain, jopa elohopeatakin, jonka
hän kertoi tulleen ulos suun kautta. Mutta ei mikään auttanut, vasta
"pyhällä voilla" (siemenöljyllä, jota paastonaikana nautitaan voin
asemesta) saatiin elukka vihdoin pois. Mutta ukolta huononi kuulo siitä
elinajaksi.
Ei ihmettä, että semmoisten kokemuksien jälkeen manausta pidetään
tehokkaampana kuin uudenaikaisia rohtoja.
Suomenkin puolella elää vielä jos miten paljon taikoja, taikaluuloja
ja "merkkejä", mutta niihin ei meidän puolella enää uskota samalla
tavalla kuin rajantakaisessa Karjalassa. Meillä niitä enimmäkseen
pidetään pilana ja kertoillaan ajan ratoksi, naurun aiheena. Vienan
Karjalassa niistä vähemmän puhutaan, mutta niihin uskotaan enimmäkseen
niin yleiseen, ettei epäilyksen aate näytä mieleenkään juolahtavan.
Ne hiljaisuudessa hallitsevat rahvaan elämää, ja niiden tunteminen
ehkä selittäisi vaeltajalle montakin pelästystä, toraa tai muuta
mielenliikutusta, joka on hänen huomiotaan kiinnittänyt pirteissä ja
ulkosalla, mutta jäänyt hänelle arvoitukseksi.
Ainoastaan vähäinen osa tästä perintötiedosta oli se, mitä me satuimme
kuulemaan. Siitä varmaan paisuisi suuri kirja, jos kaikki saataisiin
kokoon.