Olen jo maininnut, että iltapuhteilla, samovaaran ääressä koossa
oltaissa, tavallisesti käänsimme puheen outoihin tapoihin ja
käsityksiin, mitä rajantakaisten karjalaisten kesken on vallalla.
Usein saapui siihen tuttavia kyläläisiäkin, ja vähitellen keräsimme
siten koko joukon tietoja, joita pikaisella matkalla tuskin olisi
kyselemälläkään saanut. Toverini, jonka kokoamia seuraavat tiedot
enimmäkseen ovat, varsinkin oli ovela onkimaan kaikenlaisia asioita,
jotka kuuluivat kansan tuttavallisempaan käsitepiiriin ja joita
ehkä ei olisi ventovieraille halusta kerrottukaan. Paljon hän sai
niitä kielimestariltaankin, heidän kahden kesken janatessa kamarissa
sanakirjaansa. Milloin tuli vastaan sana, josta kielimestari tiesi
enemmänkin, silloin aina poikettiin työstä sivuun ja Varahvontta sai
kertoa, mitä tiesi.
Nämä "reähkät" ["Reähkä" merkitsee samaa kuin suomen "synti". Siitä
tulee "reähkä" on siis sama kuin: "se on synti"] taiat ja luulotukset
valaisevat monella tavalla kansan käsityskantaa. Suuri osa niistä
on samoja kuin Suomenkin puolella, jopa toiset niin yleisiä, että
niitä voi sanoa kerrassaan kansainvälisiksi. Mutta toisia ei enää
meidän puolella tavattane, vaikka olisivatkin kuuluneet vanhan kansan
viisauteen. Osa taas on meille aivan vieraita, koska ne johtavat
juurensa kreikan uskonnon vanhemmista muodoista. Semmoisia ovat
varsinkin ne, jotka säätävät, mitä on vaatetukseen ja nautintoaineihin
nähden vaarinotettava.
Auringon laskun jälkeen ei kerjäläiselle saa antaa leipäpalastakaan,
vaikka nälkään kuolisi. Jos antaa, vähenee talon tavara ja varallisuus
huononee.
Kun taloon tulet, niin älä tallaa kynnykselle, tulee reähkä.
Karjalaisen pirtin ovipuolessa riippuu käsiastia, josta tupaan tulijat
valavat vettä käsiä pestessään. Käsiastian vesi on pyhitettyä ja monet
säädökset ovat voimassa siitä, milloin sitä on käytettävä.
Kun tuodaan vettä korvolla, niin siitä on ensin pantava vähän
käsiastiaan, ennenkuin sitä muuhun käytetään. Muutoin tulee reähkä.
Käsiään pestessä ei saa räiskäyttämällä poistaa niistä vettä; siitäkin
tulee reähkä.
Vesikauhaa ei saa jättää korvoon yöksi, muuten tulee reähkä.
Kun pirtti illalla lakaistaan, ei rikkoja saa viedä pihalle, siitä
tulisi reähkä.
Halot ovat aina pantavat uuniin leikattu terävä pää edellä.
Hinkalon edusta pitää raivata ja puhdistaa yöksi, jotta kodin
suojelusenkeli voisi siinä istua ja lämmitellä.
Jos talo syttyy palamaan, niin palava talo on kierrettävä rieskalla
maidolla ja jumalankuvalla. Tuli ei silloin pääse leviämään.
"Sieklan" (seulan) alitse kulkemisesta voi pahoja seurata, varsinkin
vaimoväelle. Sentähden sieklaa ei saa orrelle asettaakaan.
Jakkaraa ei saa jättää jalat ylöspäin, sillä siitä on samoja vaaroja.
Naitu nainen ei saa juoda kupin eikä lautasen laidalta, sillä silloin
syntyisi hänelle leveäsuinen ja paksuhuulinen lapsi.
Tuohuksia (kynttilöitä) jumalankuvien edessä ei saa sytyttää
tulitikulla, vaan tuli pitää ensin panna päreeseen tai toiseen
tuohukseen. Tuli olisi sitä paitsi otettava liedestä tai tuluksilla.
Reähkä tulee saunasta tullessa, ellei tuvassa pese kasvojaan ja käsiään
uudelleen ja samalla itseään siunaa.
Kun lempeä nostetaan saunassa kylvettämällä, niin pannaan vastaan
"tuulen kopra", arvatenkin jonkinlainen laaja oksa.
Maata pitää ruveta oikealle kyljelle ja nousta ylös vasemmalta, muutoin
tulee reähkä.
Monta seikkaa on karjalaisen otettava huomioon taloaan rakentaessaan,
jotta se menestyisi ja tulisi varjelluksi pahasta: -- Taloa ei saa
rakentaa tien paikalle, sillä muutoin voi piru siihen tulla.
Kun taloa rakennetaan, on kaivettava reikä otsihirteen ja pantava
siihen elohopeata. Silloin talo menestyy.
Kun kurkihirsi pannaan, tuodaan metsästä ukon murtaman puun sälöjä ja
ne pannaan kurkihirren pään alle. Silloin saa katto olla rauhassa, eikä
tuuli vie sitä konsanaan.
Kurikka (vaaja), jonka vesi on ajanut rannalle, on pantava uunin alle,
kun uunia rakennetaan, jotta ei syöpäläisiä tulisi huoneeseen. Saman
vaikutuksen tekee puuvaarna, jossa on kesseliä (eväskonttia) pidetty
työpaikalla.
Kun läävää tehdään, on otettava kynnyshirreksi rannalla kasvava puu,
jonka alin tuore oksa on järvelle päin. Lisääntyy karja.
Kaivon paikka on katsottava kesällä kauniilla säällä, auringon
noustessa. Vaikka olisi miten kuiva aika, on kaivon paikalla aina
kaste; siihen kun kaivaa, tulee kaivoon vettä.
Tai otetaan rannalta kaksihaarainen paju, haarat puserretaan kopriin ja
pää jää ilmaan. Koprat polvia vastaan kävellään polvet koukussa. Kun
tulee vesipaikka, niin pää vääntyy alaspäin.
Jos tahtoo estää veden kaivosta toiselta pois, niin tulee kenenkään
huomaamatta upottaa siihen eläväähopeata, joka on pantu linnunkynään.
Veljesten erotessa talosta isä jakaa kokonaisen leivän, ristien
silmänsä, niin moneen osaan kuin veljeksiä on. Kukin näistä ristii
silmänsä ja syö osansa.
Kaikenlaista kotielämässä vaarinotettavaa:
Reähkä tulee, jos syö tai silmiä ristii vasemmalla kädellä.
Syödessä tulee pöydällä olla pöytäliina (skaatteri).
Leipää ei saa aloittaa illalla. Jos aloitus on välttämätöntä, pitää
leikattu kannikka panna talteen hyllylle ja vasta seuraavana päivänä
saa sen syödä.
Leipäviiplua ei saa katkaista seläskättä, s.o. itsestään pois, vaan
itseensä päin.
Leipäviiplua ei saa katkaista muuta kuin toisesta päästä. Jos
erehdyksestä sattuu katkaisemaan molemmista päistä, niin pitää heti
nopeaan halkaista viiplu keskeltä.
Pyhinä leivottu ensimmäinen rieska taikinasta kuivataan ja survotaan.
Kun nämä murut syötetään elukoille (lehmille), eivät nämä makaa öitä
metsässä.
Kerän pohjallisiksi pitää aina panna jotain syötävää, tavallisesti
leipää, ja kerän purettua syödä tämä. Kerän pohjalliset näet toisella
ilmalla (haudan tuolla puolen) syötetään.
Proasniekkana, s.o. juhlapäivänä, ei leipoja ja ruoan laittaja saa
maistaa ruokia ennenkuin murkinalla, eikä antaa toisen maistettavaksi.
Reähkä tulee.
Joulunpaaston aikana ei saa syödä kalaakaan kahtena päivänä viikossa.
Joulun aattona ei saa syödä mitään.
Keskiviikko ja perjantai ovat pyhitettävät joulusta laskiaiseen asti,
niin ettei saa syödä maitoa eikä kalaakaan.
Pääsiäispaasto, "suun pyhä", kestää seitsemän viikkoa. Ei saa kalaakaan
syödä muuta kuin kahtena päivänä.
Tsajusta tulee yksinkertainen, tupakasta kahdenkertainen, kahvista
kolmenkertainen reähkä. Pyhäiset ihmiset eivät juo kuin "travaa", s.o.
meriheinistä keitettyä teetä ilman sokuria.
Samovaarasta ei saisi juoda teetä, se kun tulee kranasta niinkuin
paholaisen suusta; kattilassa pitäisi keittää.