[1] Julus Antonius oli triumviri Markus Antoniuksen ja hänen
ensimmäisen puolisonsa Fulvian poika; hänen toisen puolisonsa
Oktavian, Augustuksen sisaren, ottopoika; sittemmin oli hän
naimisissa kasvatti-äitinsä tyttären Marcellan kanssa, joka oli
Oktavian edellisestä avioliitosta. Hän oli Augustuksen sisimmässä
suosiossa ja tuli konsuliksi v. 10 e.Kr.; mutta jo v. 2 e.Kr. menetti
hän suosion, kun hänen ja Augustuksen tyttären Julian luvattomat
rakkauspuuhat tulivat päivän valoon; sitten hän joko surmattiin tahi
hän itse surmasi itsensä. Hän oli myös epillinen runoilija, kirjoitti
muun muassa erään kaksitoistakirjaisen Διομηδεία-nimisen runoelman.
-- Tämä sama Julus Antonius kehoitti Horatiusta laulelemaan
Augustuksen loistavista voitoista Saksassa (vv. 16-13 e.Kr)
Pindaruksen kuuluun tapaan, mutta runoilija sanoo itsensä sellaiseen
tehtävään kykenemättömäksi, koska hänellä muka ei ollut läheskään
sellaisia runoilijanlahjoja, kuin Pindaruksella; sitä vastoin
arvelee hän Julus Antoniuksen itse paljoa paremmin soveltuvan tähän
tehtävään. -- Laulu on nähtävästi. tehty v. 16 lopulla e.Kr., jolloin
Augustus laski Roman vallanalaisiksi Sygambrilaiset.
[2] Pindarus oli syntyisin Kynoskefalasta (Koiranpäästä) Theban
luota, synt. v. 521 e.Kr. ja kuoll. v. 441 e.Kr., Kreikan paras
lyyrillinen kansallisrunoilija. Hänellä on juhlallista, ajatusrikasta
kieltä, mutta nopeat, odottamattomat hyppäykset tekevät hänen runonsa
vaikeiksi ymmärtää. Enimmät runonsa teki hän tilauksen mukaan ja
maksusta, mutta kuitenkaan ei hän rakastanut imartelemista, vaan
puhui suoraan ja asioista, jotka todellista runoilijaa innostuttavat.
Hänen teoksensa ovat: "Ylistyslaulut" (ύμνoι), "Riemulaulut"
(παιάνες), "Innostuslaulut" (διϑυραμβοι), "Juhlalaulut" (προσόδια),
"Neitsylaulut" (παρϑένια), "Tanssilaulut" (ύπορχήματα), "Pöytälaulut"
(σκολιά), "Valituslaulut" (ϑρήνοι), "Voittajanlaulut" (εγκώμια), ja
"Voittolaulut" (επινίκια).
[3] Vrt. Carm. I, 3.
[4] Alkukielessä: "vitreo", lasinen, kirkas.
[5] Alkukielessä: "notas", pro: "consuetas", tavallisten.
[6] Alkukielessä: "profundo ore", syvällä suulla s.o.
puuttumattomalla lauserunsaudella.
[7] Alkukielessä: "laurea Apollinari", adjekt.-muoto "Apollinaris"
käytetään tavallisesti ainoastaan "ludi"-sanan yhteydessä; tavallinen
adjekt.-muoto on "Apollineus". Vrt. Carm. III, 30.
[8] S.o. omia l. uudesta laatimiansa, luomiansa.
[9] Dithyrambi on eräs laji jalo-intoista, lyyrillistä runoutta;
kehittyi varsinkin Athenassa, laulettiin köörissä, alkup. Bakkhuksen,
sittemmin muidenkin jumalain kunniaksi.
[10]Alkukielessä: "lege solutis", säännöistä-eroavilla,
säännöttömillä.
[11] S.o. sankareista l. puolijumalista (esim. Pirithouksesta,
Theseuksesta, Peleuksesta, Bellerofonista y.m.).
[12] Vrt. Carm. I, 18.
[13] Vrt. Carm. I, 27; II, 17.
[14] Alkukielessä: "Elea", pro: "Olympica". Vrt. Carm. I, 1.
[15] Alkukielessä: "signis", pro: "statuis".
[16] Alkukielessä: "juvenemve", jossa "ve" pro: "sive" l. "seu".
[17] Oikeastaan: kaiheksuu mustaa Orkusta, kieltää l. estää ne
mustalta Orkukselta. Vrt. Carm. I, 24.
[18] S.o. Pindaruksen. -- Dirke (Δίρκη) oli eräs lähde Theban luona.
[19] Matinus, eräs Garganus-vuoren haaroja Apuliassa. Vrt. Carm. II,
9.
[20] Alkukielessä: "ripas", nim. Anion. -- Horatiuksen maatalo oli
Tiburin läheisyydessä, jonka ohitse Anio juoksee.
[21] Alkukielessä: "majore plectro", abl. qualit., suurilauluisempi
s.o. terävälahjaisempi, lahjakkaampi.
[22] Συγαμβροί, eräs germanialainen kansakunta Sieg-, Lippe- ja
Rhein-jokien välillä.
[23] Nim. Forumilta pitkin Sakra-Viaa Kapitoliumiin.
[24] Nim. Caesaria.
[25] Nim. vast'edes, tulevaisuudessa.
[26] S.o. Roman.
[27] Nim. jumalain salliman (a dis).
[28] Roman torilla ratkaistiin nim. kaikki oikeus- ja riita-asiat.
[29] S.o. minäkin voimani mukaan olen ottava osaa tähän juhlaan.
[30] Alkukielessä: "tuque dum procedis", ja kun kuljet (nim.
voittosaatossa); toisten mukaan myös: "teque, dum procedit", sinua,
kun hän (Caesar) kulkee, ylistämme tavan takaa j.n.e.
[31] S.o. "onnea voiton johdosta!"
[32] Nim. lupauksistasi.
[33] Alkukielessä: "herbis", pro: "in herbis".
[34] S.o. niin nuori vasikka, jolla sarvenalut eivät ole suuremmat,
kuin "sarvet" kolmen päivän vanhalla uudellakuulla.
[35] Alkukielessä: "niveus videri", kreikkalaisuutta, λευκός ίδέσϑαι.
[36] Alkukielessä: "qua", nim. "in fronte", jossa (otsassansa).
[37] Alkukielessä: "duxit", pro: "gerit", kantaa.
[38] Alkukielessä: "cetera", akk. resp., muussa suhteessa, muuten.