[1] Hyvästijättölaulu eräälle hänen ylevälle ystävättärellensä,
nimeltä Galatea (Γαλάτεια), joka syksymyrskyissä aikoi matkustaa
Hadrian meren poikki kaukaisille maille. Runoilija toivottaa
hänelle kaikkea hyvää matkalle; mutta samalla huomauttaa hän myös,
että vuodenaika kyllä voisi saattaa hänelle vaarojakin sekä ottaa
esimerkiksi Europen kohtalon.
[2] Alkukielessä: "parra", lintu, jonka ääni ennusti pahaa.
Semmoisina pidettiin erittäinkin viheriää tikkaa ja hyyppää. Tässä
kentiesi sama kuin "ämmänrukki" l. "kehrääjä" (caprimulgus europaeus).
[3] Lanuvium, eräs vanha Latiumin kaupunki, Via-Appian varrella;
siitä: koko Lanuviumin seutu, jonka Romalaiset pitivät "onnettomuuden
paikkana".
[4] Nim. poikki tien.
[5] Alkukielessä: "mannos" (keltiläinen sana), gallialainen
vaunuhevonen, jota nopeutensa tähden pidettiin suuressa arvossa.
[6] S.o. idästä, joka romalaiseen auguriin verraten oli vasemmalla
puolella, koska nim. augurin kasvot olivat aina etelää kohden. --
Romalaiset pitivät nim. vasemman puolen enteet onnellisina, kun
sitävastoin Kreikkalaiset oikean puolen (kreik. augurin kasvot taas
olivat pohjaiseen päin).
[7] Alkukielessä: "oscinem", ennuslinnun, joka äänellänsä ilmaisi
enteet, sitävastoin "alites" ja "praepetes" taas lennollansa.
[8] S.o. varis. Vrt. Carm. III, 17.
[9] Alkukielessä: "laevus", vasen; tässä kreik. merk. käytettynä:
"onnettomuutta-ennustava".
[10] Vrt. Carm. I, 28.
[11] Kentiesi Filippin tappelun jälkeen oli hän ollut merihädässä
Adrian merellä.
[12] S.o. Japygiasta eli Apuliasta (Brundusiumista) Kreikkaan
matkustaville myötäinen tuuli.
[13] Vrt. Carm. II, 14.
[14] Ευρώπη, Foenikian (Tyruksen) kuninkaan Agenorin tytär,
jonka Zeus, joka oli muuttanut itsensä häräksi, tempasi selkäänsä
pelaajattarien seurasta merenrannalta ja lennätti meren ylitse
Kretaan. Täällä Zeus ilmaisi itsensä Europelle ja heidän läheisen
seurustelunsa johdosta syntyi Europelle kolme poikaa, nim.: Minos,
Sarpedon ja Rhadamanthus. -- Myöskin Europan maanosa sai Europesta
nimensä.
[15] Vrt. Carm. I, 1.
[16] Alkukielessä: "astra praeter", anastrofe, pro: "praeter astra".
[17] Kreta, eräs Välimeren saaria.
[18] Nim. minun (a me) menettämääni.
[19] Nim. rankaistus.
[20] Runoilija tarkoittaa tässä tuota Homeruksen kuuluisaa kuvausta,
jonka Suomen runotar (Verg. Aen. 6: 894-898, Siitosen mukaan) laulaa
näin:
"Kaks' unen porttia on; yht'sarvihikkaaks' hoetaan näist:
tää tosi haamuillen keveäst' ulospääsynsä suopi:
toinenpa kiiltää norsunluust ylehens' valahkasta:
täältäpä Tuonehikkaat unet turhat ilmahan laittaa."
[21] Vrt. Carm. II, 4.
[22] S.o. kuolemaa. Vrt. Carm. I, 24.
[23] S.o. minusta.
[24] Alkukielessä: "bene", hyvin, kaikeksi onneksi.
[25] Alkukielessä: "laedere collum", loukata kaulasi s.o. hirttäytyä.
[26] Alkukielessä: "acuta leto", dat., kuolemaksi, kuolemaa varten.
[27] Nim. kuoleman asemasta.
[28] S.o. Lempi l. Amor.
[29] Nim. Europen vaikeroimisia.
[30] S.o. vaatimuksen mukaan, rankaistukseksi.
[31] Alkukielessä: "nescis esse", pro: "te gerere Jovis uxorem"; vrt.
kreik. oυx oϊστα ούσα, et tiedä olevasi.
[32] S.o. Europan maanosa.