[1] Runoilija kieltää erästä Fidyle-nimistä maalaistyttöä (hänen
maatalonsa emännöitsijää l. villikaa?) puuhailemasta suuria, komeita
uhreja; sillä jumala ei katso uhrin suuruuteen tahi komeuteen, vaan
siihen mielenlaatuun, jolla uhri toimitetaan: pienet uhrit ovat
kylliksi pienille jumalille, suurille taas ylipapit toimittavat
valtion puolesta suuria uhreja.
[2] S.o. uudellakuulla, oik. kuun syntyessä (nascente luna). Silloin
tavallisesti toimitettiin uhrit.
[3] Oik. taaksepäin taivutetut.
[4] Larit olivat Etrurialaisten ja Romalaisten kodon suojelijat l.
haltijat; myöhemmin merimatkalaistenkin suojelijajumalat.
[5] Vrt. Carm. I, 1.
[6] Tahi toisten mukaan: "sievä pienikarja."
[7] Alkukielessä: "pomifero anno", hedelmiä-saatavana vuodenaikana,
viljankorjuu-aikana s.o. syksyllä.
[8] Vrt. Carm. I, 21.
[9] S.o. Alba-Longan, Roman emäkaupungin ruohistossa Latiumissa,
jonka läheisyydessä oli Jupiter-Latiarin temppeli ja vietettiin
Latinalaisten liittojuhla.
[10] Ylipapit eivät itse teurastaneet uhreja, vaan heidän apulaisensa
(popae).
[11] S.o. Larien kuvia (puusta, vaskesta y.m.), jotka tavallisesti
olivat lieden läheisyydessä.
[12] Alkukielessä: "farre pio ... saliente mica", abl. compr.