[1] Runoilija opettaa tässä laulussa erästä Pompejus Grosfus-nimistä
ystäväänsä (romal. ritaria, kotoisin Siciliasta) käyttämään oikeita
välikappaleita (eritt. tyytyväisyyttä ja himojensa hillitsemistä)
saavuttaaksensa todellisen rauhan ja todellisen onnen, joita jokaisen
on ennen kaikkia etsiminen, olkoon sitten rikas tahi köyhä. -- Laulun
arvellaan tehdyn jälkeen v. 34 e.Kr.
[2] S.o. opastavat, johdattavat.
[3] Alkukielessä: "Thrace", maakunta kansan asemasta.
[4] Vrt. Carm. I. 2.
[5] S.o. liktori, joka aina kulki konsulin edellä, vitsakimppu
(fascis) olalla, tekemään konsulille tilaa väkijoukon lävitse
kaduilla sekä huomauttamaan lähellä-olevia kunniaa tekemään. Myöskin
panivat nämä määrätyt rankaistukset toimeen, vieläpä toimittivat
teloittajan virkaakin.
[6] Vanhempina aikoina kattoliistat maalattiin, mutta myöhemmin
koristeltiin kullalla ja norsunluulla.
[7] S.o. esi-isiltä peritty.
[8] Romalaiset käyttivät hopeista suolakuppia, jonka orjat pitivät
kirkkaana.
[9] Alkukielessä: "brevi aevo". lyhyellä aikaa s.o. lyhyen ajan
varaksi.
[10] S.o. kaakkotuuli.
[11] Kohtalo oli Akhilleelle määrännyt joko lyhyen ja mainehikkaan
tahi pitkän ja maineettoman elämän.
[12] Vrt. Carm. I, 28.
[13] Valjakoiksi käytettiin tavall. tammoja.
[14] Vrt. Carm. I, 3.
[15] S.o. Runotar, Laulutar; runo, laulu.