[1] Arkhytas, kotoisin Tarentumista, eli noin 400-360 e.Kr. Hän
oli etevä valtiomies, mainio sotasankari, innokas pythagoralainen
filosoofi, taitava matematiikko, harras musiikin ihailija, Platon
aikalainen ja hyvä ystävä. -- Erään vanhan tarun mukaan joutui
Arkhytas haaksirikkoon Apulian rannalla, Matinus-niemen edustalla,
jossa hukkui. Tuuli ajoi sittemmin hänen ruumiinsa Apulian rannalle,
jossa se oli kauan aikaa hautaamatta. Mutta koska sen ajan käsityksen
mukaan sielun luultiin harhailevan Styx-virran tienoilla niin kauan
kun ruumis on hautaamatta, tekee runoilija tässä Arkhytaan haahmun
rukoilevaksi erästä merimiestä, joka sattumalta oli löytänyt tuon
tuulen ajeleman ruumiin hiekalta, hautaamaan sitä, jotta vihdoin
sielukin saisi levon. -- Horatius oli nähtävästi jo nuoruudessansa
kuullut kerrottavan tästä tapauksesta sekä sittemmin purjehtiessansa
Apulian rannan ohitse nähnyt tuon tarun mainitseman hautakummunkin.
[2] S.o. pieni, vähäpätöinen hautakumpu.
[3] Matinus, vuori Apuliassa, eräs Garganus-vuoren harjanteita.
[4] S.o. Tantalus, Jupiterin ja Pluton poika, Frygian kuningas.
Hän oli päässyt jumalain pöytävieraaksi (conviva deorum); mutta
sittemmin suututtanut heidät joko ilmaisemalla heidän salaisuutensa
tahi varastamalla heidän nektariansa ja ambrosiansa tahi
syöttämällä heillä oman surmatun poikansa Pelopsin hartialihoja,
(näistä olikin Demeter toisen hartian syönyt, mutta Zeus huomasi
petoksen, teki Pelopsin jälleen eläväksi ja valmisti hänelle uuden
norsunluusta, vrt. Carm. I, 6.) siten tullaksensa vakuutetuksi
heidän kaikkitietäväisyydestänsä. Rankaistukseksi tästä pantiin hän
Manalassa seisomaan kaulaansa myöden vedessä, vaan josta hän ei
millään lailla saanut juotua, vaikka hänellä oli hirveä jano. Toisten
mukaan taas hän sai rankaistukseksi killua ilmassa, hirveän suuri
kallion lohkare pään päällä, joka aina oli putoamaisillansa hänen
päähänsä. Vrt. Carm. I, 6.
[5] Tithonus oli Laomedonin ja Strymon l. Plakian poika, Priamuksen
veli (vrt. Carm. I, 2), Auroran (Eos) puoliso. -- Tarun mukaan Aurora
riisti hänet hänen kauneutensa tähden omille asunnoillensa, pyysi ja
sai hänelle Zeus-jumalalta kuolemattomuuden, mutta unhoitti pyytää
ikuista nuoruutta, jonka vuoksi hän aina rutistui rutistumistansa.
[6] Minos oli Zeus-jumalan ja Europan poika, Rhadamanthuksen veli,
Kretan kuningas, tunnettu lainlaatija; kuoltuansa oli hän tuomarina
Manalassa (Hadeksessa) Rhadamanthuksen ja Aeakuksen (ent. Aeginan
kuninkaan) keralla. (Manalan lautamiehillä oli kolme äänestyslippua,
yhdessä: kirjain C [= condemno, tuomitsen]; toisessa: kirjain A [=
absolvo, vapautan] ja kolmannessa: N L [= non liquet, asiaa ei voida
ratkaista] ja minkä-kirjaimellisia lippuja enin karttui uurnaan, sen
mukaan tuomari päätti asian.) Vanhan tarun mukaan kävi Minos joka
uusi vuosi eräässä salaisessa, pyhässä luolassa Zeus-jumalan kanssa
neuvottelemassa (Μίνως Λιός μεγάλoυ όαριστής, Hom. Odyss. 19: 179)
ja saamassa uusia lakeja Kretan saarelle.
[7] S.o. Tuonela, Manala.
[8] Panthoides oli erään arvoisan Trojalaisen, Panthouksen ja
Prontiksen poika, Euforbus nimeltänsä, joka Trojan sodassa haavoitti
Patrokluksen. Myöskin Pythagoras hoki Trojan sodan aikoina olleensa
Euforbus. Todistukseksi ottaa hän erään Heren temppeliin Mykenassa
ripustetun kilven, jonka sanoi silloin itsellänsä olleen, ja kun tämä
kilpi otettiin alas, oli siihen todellakin merkitty Euforbuksen nimi.
-- Pythagoras, mainio filosoofi, kotoisin Samos-saarelta,eli vv.
580-500 välillä e.Kr.
[9] Nim. Pythagoraana.
[10] Vrt. Carm. I, 24.
[11] Kuolon yö l. pimeys.
[12] S.o. Kostottaret (nimiltänsä: Alekto, Megaera ja Tisifone),
jotka ihmisten rikoksia rankaisevat taikka rikoksellista mieltä
tuhotyöhön kiihdyttävät; tässä: sodassa-vallitsevat jumalattaret.
[13] Vrt. Carm. I, 6.
[14] Proserpina oli Jupiterin ja Cereen tytär, Pluton puoliso,
Manalan kuninkatar. Romassa oli eräs maanalainen käytävä, jonka
luultiin vievän Manalan valtakuntaan; tämä aukaistiin kolmesti
vuodessa ja nämät päivät pidettiin onnettomuutta-tuottavina.
[15] Orion eräs tähtisikerö, vastapäätä Arktosta (Karhua). Tämän
lasku syksyllä, Marraskuun alussa, tuotti myrskyjä ja sateita.
Meillä: Kalevanmiekka, Väinämöisen viikate, Kolmoiset.
[16] S.o. etelätuuli, suvituuli; ilmat ylim.
[17] S.o. Adrian mereen, joka ulottuu aina Illyriaan asti.
[18] Eurus on kaakkotuuli; siitä tuuli ylim.
[19] S.o. Italian.
[20] Venusia oli Horatiuksen syntymäkaupunki Apuliassa, lähellä
Matinus-vuorta.
[21] Vrt. Carm. I, 2, 15.
[22] Vrt. Carm. I, 5.
[23] Tarentumia sanotaan pyhäksi sentähden, että Neptunus oli sen
suojelijajumala.
[24] Alkukielessä: "debita jura", ansaittu rankaistus, kreikk.
οίκην ήν όφείλεις.
[25] Nim. rankaistuksesta.
[26] Nim. ruumiini siunaukseksi, koska "kolme" oli pyhä luku.