[1] Tämä runo on kirjoitettu eräälle tarkemmin tuntemattomalle
Horatiuksen ystävättärelle, jota hän ennemmin jollakin herjausrunolla
oli loukannut. Tässä runoilija katuu sitä tekoansa ja pyytää
päästäksensä hänen entiseen suosioonsa jälleen.
[2] Nim. tehdä (alkukielessä: "ponere").
[3] Vrt. Carm. I, 3.
[4] S.o. Kybelen, erään frygialaisen jumalattaren nimi, johdettu
hänelle pyhitetystä Dindymus-vuoresta, joka on Frygian ja Galatian
rajalla. Sittemmin (Sibyllan kirjain mukaan v. 204 e.Kr.) palveltiin
häntä Romassakin nimellä Ops l. Magna-Mater. Romassa oli hänellä oma
temppelinsä. Megalesia-juhla vietettiin leikeillä ja tansseilla hänen
kunniaksensa. Vrt. Carm. I, 18.
[5] S.o. Apollo, joka peri tämän nimen Delfin ja sen seudun vanhasta
nimestä, koska hänellä siellä oli mainio oraakkeli. Vrt. Carm. I, 2.
[6] Vrt. Carm. I, 7, 12.
[7] S.o. Kybelen papit, jotka viettivät jumalanpalvelustansa
soitoilla ja hurjilla hypyillä.
[8] Norikum oli Donaun ja Alppein välinen maakunta, kuuluisa
teräksestänsä, josta vanhan ajan paraat miekat tehtiin.
[9] Vrt. Carm. I, 2.
[10] Josta hän loi ihmisiä. Taru on muuten lähemmin tuntematon.
[11] Thyestes oli Pelopsin ja Hippodamejan poika, joka, tarun mukaan,
veljensä Atrouksen toimesta tietämättänsä oli syönyt oman surmatun
poikansa jäseniä. Vrt. Carm. I, 6.
[12] Nim. hävitettyjen kaupunkien.