[1] Runoilijan tarkoitus on tällä laululla ikuisuuttaa Augustusta
sekä hänen sisarensa poikaa Marcellusta, vaikka hän teeskentelee
laulavansa jumalista ja muinaisajan sankareista. -- Toiset arvelevat
runon tehdyksi v. 29 e.Kr., jolloin Augustus voittajana palasi
Itämailta; toiset taas v. 24 e.Kr., jolloin hän palasi Hispaniasta ja
sai senaatilta rajattoman vallan.
[2] Klio oli historianjumalatar; tässä: Runotar yleensä.
[3] Helikon oli Apollolle ja Runottarille pyhitetty vuori Boeotiassa.
[4] Pindus, Thessalian ja Epeiruksen välinen vuori, eräs Runotarten
olinpaikkoja.
[5] Haemus, Thrakian päävuori, samoin kuin edellisetkin, Runottarille
pyhitetty. -- Muuten olivat Thrakialaiset kuuluisat erinomaisesta
runollisuudestansa ja sieltä olivat kotoisin Kreikan vanhimmat
laulajat: Orfeus, Linus, Musaeus ja Thamyris.
[6] Orfeus oli Kalliopen ja Apollon t. Oiagruksen poika, Eurydiken
puoliso. Orfeuksen sävelien liikuttavaa vaikutusta kuvaa sattuvasti
seuraava runonpätkä:
"Voimin sai jumalain pyhä Orfeus ihmiset, metsäin
Kiertäjät, hylkäämään pois murhan, raa'an elämänsä;
Siks' sanotaan: hän tuimat tiikerit, leijonat ohjaa.
Amfionkin -- sanotaan -- joka laittoi Tebelle linnan,
Heltymähän kivet sai sävelin kitaransa ja heitä
Miellyttäin, mihin tahtoi, vei."
Orfeus muuten vastaa Kreikkalaisten lauluissa täydellisesti meidän
Väinämöistä, jonka sävelien vaikutuksesta niinikään:
"Vuoret loukkui, paaet paukkui,
Kaikki kalliot tärähti,
Kivet laikkui lainehilla,
Somerot vesillä souti,
Petäjät piti iloa,
Kannot hyppi kankahilla."
[7] Hänen (Orfeuksen) äitinsä oli sankarirunouden jumalatar; siitä:
ylim. Runotar.
[8] S.o. vahvempia ja kovajuurisempia puita, siis sopiva vertauskuva.
[9] Jupiterin. Ks. Carm I, 2.
[10] Vastakohtana maalle ja merelle.
[11] Oik.: toinen järjestyksessä, "lähes samanlainen".
[12] Pallas Athene (Kreikkalaisten Minerva). Vrt. Carm. I, 6, 7.
[13] Liber oli alkup. muinais-italialainen siittämisen ja
istuttamisen jumala, sittemmin sama kuin Bakkhus. Viinipuut ja
-köynnökset olivat hänelle pyhitetyt. Vrt. Carm. I, 7.
[14] Diana (Kreikkalaisten Artemis), Jupiterin ja Latonan tytär,
Apollon sisar, metsästyksen jumalatar (kuvattu joutsella ja viinellä
varustetuksi), neitsetten ja synnyttäjättärien suojelijatar (Lucina),
kuun (Luna) ja yöllisten noitavehkeiden ihailijatar. Tauriissa
palveltiin häntä raa'oilla ihmisuhreilla (Ifigeneia naispappina);
Efesuksessa oli hänellä kuuluisa temppeli, samoin myös Romassa
Aventinus-vuorella (Servius Tulliuksen aikana vihitty). Dianan juhlaa
vietettiin Elokuun 13 päivänä; tässä juhlassa ylhäiset neitoset
toimittivat juhlallisia tansseja hänen kunniaksensa.
[15] Vrt. Carm. I, 2.
[16] S.o. Herkuleesta.
[17] Vrt. Carm. I, 3.
[18] Alkukielessä: "hunc",nim. Kastor; "illum", nim. Pollux.
[19] Nim. Dioskurit s.o. Kastor ja Pollux.
[20] Romulus, Numa Pompilius ja Tarkvinius Superbus, kaikki Roman
kuninkaita.
[21] S.o. nuoremman (Uticencis), vanhemman pojanpojan pojan, Caesarin
vastustajan, joka Thapsuksen tappelun jälkeen lopetti itsensä
Utikassa.
[22] Regulus oli eräs romal. konsuli, joka voitti Punilaiset
Eknomus-niemen luona v. 256 e.Kr.
[23] Nämä Skaurukset olivat vanhaa patricisukua. Tässä tarkoitetaan
L. Aemilius Skaurusta, joka oli konsulina v. 116 e.Kr. ja tunnettu
taitavaksi valtiomieheksi.
[24] L. Aemilius Paulus, mainio romal. sotapäällikkö, kaatui v. 216
e.Kr. tuossa kuuluisassa Kannan tappelussa (Hannibalia vastaan),
jossa 70,000 Romalaista kaatui.
[25] S.o. Hannibalin.
[26] Hänen täysi nimensä on K. Fabricius Luscinus.
[27] Muinais-Romalaiset käyttivät pitkää tukkaa ja partaa; vasta v.
300 e.Kr., jolloin ensimmäiset parturit tulivat Siciliasta Romaan,
ruvettiin niitä leikkaamaan.
[28] S.o. M. Kurius Dentatus, joka v. 275 e.Kr. voitti Epeiruksen
kuninkaan Pyrrhuksen Beneventumin luona.
[29] S.o. M. Kurius Kamillus, diktaattori, Vejin valloittaja (v. 396
e.Kr.), Roman pelastaja Gallialaisten orjuudesta.
[30] Alk.: "aptus lar", "riittävä, ulottuva omaisuus".
[31] S.o. M. Klaudius Marcellus, konsuli ("Roman miekka"), joka
voitti Hannibalin Nolan luona v. 215 e.Kr. ja valloitti Syrakusan v.
212 e.Kr.; tarkoittaa tässä nähtävästi myöskin nuorempaa Marcellusta,
Augustuksen sisarenpoikaa.
[32] Runoilija tarkoittaa luultavasti erästä pyrstötähteä, joka
näkyi Romassa heti Caesarin murhan jälkeen ja jossa kansa kuvitteli
nähneensä jumaloitun Caesarin.
[33] Vrt. Carm. I, 2.
[34] Alk. gent. objectivus.
[35] Ajatus on: Hallitkoon Jupiter taivaassa ja Caesar (Augustus)
maailmassa.
[36] Alk.: "Latio" s.o. "Imperio Romano".
[37] Vrt. Carm. I, 2.
[38] Kansakunta Itä-Aasiassa, kuuluisa silkkikankaistansa.
[39] Vrt. Carm. I, 3. Jumalain asunpaikka.
[40] Romalaiset luulivat salaman iskevän ainoastaan sellaisiin
paikkoihin, jotka murhalla ja veren vuodatuksella olivat saastutetut.
Pappien (fratres arvales) toimena oli pyhittää jälleen tällaiset
saastaiset paikat.