34 Laulu.

"Itsellensä" (ad se ipsum).[1]

Minua, jumalain lienteää ja velttoa palvelijaa, kun olin

hairauksissa, tuntiessani mieletöntä viisautta, minua pakoitetaan nyt

kääntämään purjeeni takatuuleen sekä jälleen kulkemaan hylkäämääni

suuntaan: sillä Diespiter,[2] joka usein halkoo pilvet välähtelevällä

salamallansa, on ajanut halki kirkkaan ilmakehän tömistävillä

hevosillansa ja kiitävillä vaunuillansa, jotta[3] raskas maa ja

juoksevat joet, jotta Styx[4] ja vihattavan Taenaruksen[5] kauhistava

asunto sekä atlantilainen maanääri[6] tärisee. Jumala voi tehdä

pienen suureksi ja alentaa ylhäisen, tuomalla päivänvaloon hämärät

seikat: täältä on ahnas Onnetar vinkuvalla vihinällä[7] riistänyt[8]

kuningasruunun, tuonne taas hän iloitsee sen asettaneensa.[8]

Oodit, Karmen-Seekulaare ja Epoodit · 第 77 / 383 题