Nuori herra Skogseln hölmistyi täydellisesti. Hän jäykistyi riisuessaan
päällystakkiaan ja tuijotti katkeamatta Kragia hämmästynein katsein.
Kului melkein minuutti ennenkuin hän sai takin päältään ja ojensi sen
vahtimestarille. Hän mutisi hämmentyneenä:
-- Anteeksi, herra Krag, luulen, etten oikein ymmärtänyt, mitä
tarkoititte!
-- Ei tarvinnutkaan! vastasi Krag, ja kulki edellä kahvilaan. Krag
kääntyi Skogselnin puoleen ja kysyi vakavana:
-- Oliko Georg Smithillä nuo 250,000 mukanaan, kun hän yhdessä teidän
kanssanne matkusti Mossesta?
-- Ennen kuin vastaan kysymyksiinne, tahdon tietää minkä tähden te
minua vakoilette.
-- Isänne luona tapahtuneen varkauden tähden.
-- Sen kyllä arvasinkin. Tunsin olevani epäilyksen alainen.
-- Niin, monet seikat viittasivat siihen, että Te olisitte varas. Sen
vuoksi otin selville, missä Te asutte. Eräs hotellin vahtimestareista
oli nähnyt Teidän nousevan junaan, joka meni Mosseen, eilen illalla.
Matkustin sinne ja sain tietää, että mies, jolla oli niin omituinen
nimi, oli asunut Arnesenin hotellissa viikon ajan ja siitähän oli myös
kulunut viikon päivät, kun isänne valtuutettu Georg Smith ilmoituksen
mukaan matkusti Amerikkaan mukanaan 250,000 mk.
Nuori laivanvarustajan poika hymyili vastatessaan:
-- Kyllä tosiaankin, hupainen nimi. Mutta palatkaamme kysymykseenne,
Georg Smithillä oli koko summa mukanaan, kun hän matkusti tänä aamuna.
Salapoliisi tarkasteli nuoren miehen kasvoja suurimmalla
kiintymyksellä, äkkiä kysyi hän:
-- Mitä suhteita Teillä on Nelsonin kanssa?
Laivanvarustajan poika ei näyttänyt erikoisesti hämmästyvän Kragin
kysymyksestä. Päättäen hänen ilmeestään ei Nelsonin mainitseminen
näyttänyt häntä paljon liikuttaneen, ja hän vastasi hyvin
välinpitämättömästi:
-- Ah, amerikkalainen! Hän on vaan muuan ystävä, jonka tapasin kerran
meren toisella puolella. Hän oli hotelli Astorian oppaiden ja tulkkien
päällikkö.
Asbjörn Krag oli nyt täysin selvillä siitä, ettei nuori mies tietänyt
mitään kreivin rikollisista toimista. Muutoin olisi hän sen huomannut
miehen kasvoista. Mitkään ajatukset ja tunteet eivät voineet välttää
vanhan salapoliisin terävää katsetta. Kun Krag ei sanonut mitään,
jatkoi laivanvarustajan poika:
-- Muutoin täytyy minun kiittää häntä loistavasta kaupasta, jonka olen
tehnyt isäni rahoilla!
Krag tuli huvitetuksi.
-- Kuinka sitten? kysyi hän.
-- Niin, hän kehotti minua lainaamaan nuo 250,000 markkaa ja ostamaan
I.A.B.-yhtiön osakkeita.
-- Kuinka kauan siitä on? kysyi hän.
-- Tiistaina, 8 päivää sitten. Ostin osakkeet keskiviikkona.
Nyt alkoi vähitellen juoni selvitä. Pian ymmärsi Krag koko asian. Hän
oli itse ollut huvitettu I.A.B:n liikeasioista, ja hän muisti
keskustelleensa viime keskiviikkona johtajan kanssa, joka oli hänen
ystävänsä, ja tämä oli uskonut hänelle, että yhtiö seuraavana päivänä
aikoi julkaista tiedonannon, että erästä sen laivoista "Fridaa", joka
ei ollut vakuutettu, täytyi pitää kadonneena miehistöineen päivineen,
koska siitä ei ollut kuulunut mitään kolmeen viikkoon. Se oli tuottanut
1/4 miljoonan vahingon. Mutta sitten olikin 'Frida'
keskiviikko-iltankeskiviikko-iltana tullut Bergeniin. Laivan kone oli
vioittunut sekä langaton lennätin joutunut epäkuntoon. Frida oli
ajelehtinut pitkin Atlantia 6 päivää, kunnes vihdoinkin onnistuttiin
korjaamaan kone, ja laiva pääsi omin voimin Bergeniin.
Krag oli varma siitä, että kreivi tiesi siitä, että laivaa pidettiin
kadonneena. Hän tiesi varmasti osakkeiden laskevan huimaavasti ja
kehotti laivanvarustajan poikaa ostamaan osakkeita 135 kurssiin.
Päästäkseen lopulliseen varmuuteen, kysyi hän:
-- Oletteko aivan varma siitä, että se oli Nelson, ettekä Te, joka
keksi ostaa juuri I.A.B:n osakkeita?
-- Kyllä, ehdottomasti. Tuo yhtiö ei ollut tullut minun mieleenikään.
Olin aikonut ostaa muita papereita, mutta Nelson vakuuttamalla
vakuutti, että I.A.B:n olivat ehdottomasti parhaimmat, ja niin hän sai
minut sijoittamaan kaikki rahani siihen yhtiöön. Ja hän oli oikeassa,
sillä kun minä ne möin, niin ne olivat silloin jo 160, siis samassa
kuin 2 viikkoa sitten. Ja nyt ne ovat 173.
-- Eikö Teillä ollut aavistustakaan huhuista, jotka vaikuttivat sen,
että osakkeet laskivat 160:stä 135 markkaan?
-- Ei.
Asbjörn Krag nyökkäsi. Tämä oli riittävä todistus siitä, että
amerikkalainen oli laskenut käyvän niin, että nuori mies häviäisi
isänsä rahat. Nyt oli saatava vain selvää siitä, miksi kreivi olisi
niin halunnut ja mistä johtui, että hän niin suuresti oli huvitettu
nuoren ystävänsä liikeasioista. Salapoliisi istui ja mietti.
Ensiksi oli kreivi neuvonut Oscar Skogselnia lainaamaan ne rahat, jotka
piti lähetettämän Amerikkaan. Toisekseen oli hän tehnyt kaikkensa,
jotta ystävänsä menettäisi nämä rahat keinottelussa. Näin myöhästyi
tärkeä lähetys Amerikkaan ja hän uskoi tietysti, etteivät rahat pojan
häviön kautta matkalle koskaan joutuisikaan.
Krag tuli siis siihen tulokseen, että kreivi oli tehnyt kaikkensa,
jotta amerikkalaisen laivaveistämön sopimuksessa olevat määräykset
jäisivät täyttämättä. Salapoliisi muisti laivanvarustajan arvelleen
amerikkalaisen liikkeen varmasti käyttävän pienimpiäkin syitä hyväkseen
vapautuakseen täyttämästä tilausta. Krag tuli myös siihen päätökseen,
että sama amerikkalainen laivanveistämö oli palkannut kreivin
saattamaan mikäli mahdollista vaikeuksia laivanvarustajalle.
Päästyään mietteissään tähän saakka, johtui salapoliisin mieleen
varkaus, ja hän huudahti nuoren miehen kummastukseksi:
-- Piru vieköön! Sopimukset! Olinpa tyhmä, kun en tuota ennemmin tullut
ajatelleeksi.