-- Mitä te sillä tarkoitatte, että tuo herra, jolla on niin monta
ihmeellistä nimeä, ei ole täällä?
-- Hän on poissa. Hän on matkustanut eikä kukaan tiedä, mihin.
Tytön iloisuus hävisi, kun Asbjörn Krag ilmoitti olevansa poliisi ja
tulleensa ottamaan selvää tuosta miehestä, jolla oli niin ihmeellinen
nimi.
Asbjörn Krag kysyi, kuinka kauan mies oli asunut hotellissa.
-- Täsmälleen viikon, vastasi tyttö. -- Hän tuli viime viikolla
keskiviikkona. Minä otin sitä paitsi hänet vastaan ja kun pyysin häntä
kirjoittamaan nimensä matkustajakirjaan kysyi hän, oliko se niin
välttämätöntä. Hän asuisi täällä vain viikon. Selitin hänelle, että
niin täytyi. Piti kirjoittaa koko nimi, ammatti ja paikka jne. Niin,
hän hymyili ja kirjoitti: Petronius Vergilius Horatius Terentius Goete
-- ylipäällikkö, kotipaikka ja viimeinen olopaikka Etiopia Skytia.
Tyttöä alkoi uudelleen naurattaa, eikä Asbjörn Kragkaan voinut
tuollaisille nimille olla nauramatta. Mies mahtoi olla aika
koiranleuka.
Salapoliisi pyysi saada nähdä huoneen, missä vieras oli asunut.
Palvelustyttö vei häntä ylös portaita läpi mutkikkaan käytävän
huoneeseen n:o 6. Tultuaan huoneeseen lähetti hän tytön hakemaan
matkustajakirjaa. Krag oli utelias näkemään miehen käsialan. Hän oli
hyvin huvitettu käsialatutkimuksesta ja oli täysin perillä sen
merkityksestä. Sellaiset taidot olivat auttaneet häntä monesti
vaikeista pulmista selviämään.
Tytön poissaollessa tutki Krag huoneen hyvin tarkoin. Hän tarkasti
pöydällä olevan imupaperin, paperikorin ja uunin löytämättä
pienintäkään paperipalasta, jolla olisi ollut mitään merkitystä.
Imupaperi oli aivan käyttämätön. Näytti siltä kuin mies ei olisi
käyttänyt laisinkaan mustetta ja kynää, sillä kun Krag yritti aukaista
mustepulloa, oli tulppa kuivunut lujasti kiinni ja vaikeasti
avattavissa. Paperikorissa ei ollut muuta kuin rikkirevitty
sähkösanoma, jonka salapoliisi oli ollut edellisenä päivänä
tilaisuudessa lukemaan. Huoneessa ei löytynyt kerrassaan mitään, joka
olisi jollakin tavalla auttanut häntä eteenpäin tutkimuksissaan päästä
toteamaan, kuka tuo mies ihmeellisine nimineen todellisuudessa oli.
Kun tyttö tuli matkustajakirjoineen, kysyi hän:
-- Mitä herra Goete teki täällä ollessaan?
-- Oh, hän söi, makasi ja luki saksalaisia kirjoja ja tupakoi.
-- Eikö hän kirjoittanut mitään kirjeitä tai muuta sellaista?
-- Ei, hän ei koskenut musteeseen eikä kynään. Yhden ainoan
sähkösanoman hän kirjoitti ja senkin lyijykynällä käskien minun
lähettämään sen.
-- Muistatteko ehkä kenelle se oli osoitettu ja mitä siinä seisoi?
-- Muistan ainoastaan sen olleen osoitetun jollekin henkilölle, joka
asui hotelli Skandinaviassa ja siinä seisoi: Mitenkä menee tai jotain
sinnepäin.
Salapoliisi luuli varmasti käsittävänsä, mikä tarkoitus tällä kaikella
oli ollut. Siinä ei voinut olla kysymyksessä mikään rikos, sillä
molemmatkin sekä tämä mies että nuori Skogseln olisivat siinä suhteessa
olleet aivan liian vaarattomia. Jos heidän salaperäisen esiintymisensä
takana olisi ollut jotain laitonta ja rikoksellista, olisivat he
varmasti itse toimittaneet sähkösanomansa lähetetyiksi, eikä n:o 6:n
vieras olisi rohjennut kirjoittaa matkustajakirjaan hullutellessaan
näin huomiota herättävää nimeä.
Krag avasi kirjan ja selaili sitä, kunnes löysi sen sivun, mille vieras
oli kirjoittanut nimensä. Se oli kirjoitettu kolmelle riville
lyijykynällä.
Tutkiessaan käsialaa tuli Krag seuraavaan tulokseen: kynän käyttäjän
täytyi olla noin 30 vuotias, itsetietoinen ja rohkealuonteinen mies ja
kaikesta päättäen liikemies, joka oli kirjoittanut hyvin paljon.
Salapoliisin huomio kiintyi erikoisesti siihen, että kaikki sanat
olivat nopeasti kirjoitetut, eikä mihinkään kirjaimeen oltu kiinnitetty
huomiota. Krag oli samalla kertaa täysin selvillä asiasta. Hän tiesi,
kuka tuo mies oli, jolla oli niin kummallinen nimi, eikä hänellä tämän
jälkeen ollut hotellissa muuta tehtävää.
Hän sai vielä tietää palvelustytöltä, että miehen luona oli käynyt
edellisenä iltana eräs ystävä, joka oli tullut viimeisellä junalla, ja
että molemmat olivat lähteneet aikaiseen seuraavana aamuna keritäkseen
hyvissä ajoin ensimmäiseen junaan.
Krag lähti ja oli 3 tuntia myöhemmin takaisin kaupungissa. Kello oli
vähän yli 6 ja hän lähti heti etsimään Oscar Skogselnia.
Nuori mies ei ollut hotellissa eikä hänen isällään ollut
aavistustakaan, missä hän oli. Kragilla ei ollut aikaa vastata vanhan
miehen erilaisiin kysymyksiin, vaan hän ryhtyi heti soittamaan eri
ravintoloihin ympäri kaupunkia. Häntä ei tavattu kuitenkaan mistään.
Hän oli juuri poistunut Teatterikahvilasta.
Hän soitti Grand Hotellin eteisessä olevasta puhelinkopista. Hänen
astuessaan ulos sieltä, tuli laivanvarustajan poika sisään:
Krag astui heti hänen luokseen ja sanoi:
-- Tahtoisin hyvin mielelläni kysyä Teiltä parista asiasta, onko Teillä
aikaa?
Nuori mies katsahti häneen vähän hämmentyneenä.
-- Kyllä, olkaa hyvä. Menkäämme kahvilaan.
Riisuessaan päällystakkiaan eteisessä, sanoi Krag:
-- Laiva ei mene siis Amerikkaan Bergenistä ennen kuin huomenna?
-- Miksi ei?
-- Niin, minun mielestäni isänne valtuutettu herra Georg Smith eli
Petronius Vergilius jne. sopisi siirtää matkansa illaksi, jotta minä
olisin ollut tilaisuudessa saada häntä tavata!