Kun laivanvarustaja oli selvinnyt ensimmäisestä suuresta ihmetyksestä
saatuaan niin helposti tärkeät paperinsa takaisin, kysyi hän
salapoliisilta minkä johdosta varas oli mahtanut paperit palauttaa.
-- Kaikesta päättäen, sanoi Krag, -- on tässä kysymyksessä joku ns.
hienompi rikoksellinen. Tämän kolttosen on varmasti tehnyt joku
herrasvaras. Ja hän on huomannut asiapaperit itselleen täysin
arvottomiksi, mutta ymmärtänyt niitten suuren merkityksen Teille sekä
ollut täysin tyytyväinen 5,000 puntaan.
Kun oltiin hetkinen juteltu kaikenlaista paperien takaisin saamisesta,
pani laivanvarustaja asiakirjat kassaholviin sulkien samalla sen oven.
Salapoliisi halusi päästä kahden kesken vanhemman Skogselnin kanssa ja
ehdotti sen vuoksi, että mentäisiin jonnekin syömään aamiaista yhdessä,
poika saisi sen aikaa olla konttorissa.
Asbjörn Krag käveli äänettömänä ravintolaan. Hänestä tuntui yhä
varmemmalle se, että poika oli itse tehnyt murron tai että hän oli
muutoin sotkeutunut siihen. Sopimuspapereitten takaisin lähettäminen
viittasi myöskin sellaiseen. Mutta sittenkin oli hänen vaikea sitä
uskoa.
Istuuduttuaan ruokasalin nurkkaukseen ja tilattuaan ruokaa, kysyi
laivanvarustaja:
-- No, mitä uskotte varkaudesta? Uskotteko totta puhuen, että sen on
tehnyt poikani?
-- En tiedä oikein mitä uskoa, vastasi Krag, -- mutta monet seikat
saattavat epäilemään häntä syylliseksi. Sittenkään minä en luule häntä
varkaaksi, mutta minä olen kuitenkin aivan varma siitä, että hän on
kietoutunut johonkin epäilyttävään liikehommaan, jonka hän pelkää
tulevan paljastetuksi.
-- Luuletteko hänen pelkäävän sitä, että minä tulisin tietämään hänen
keinotteluasiansa?
-- Ehkä! Mutta minä uskon, että kysymyksessä on paljon pahempaa. Mutta
sanokaahan minulle, oliko poikanne viime yönä kotona?
-- Sitä en tiedä. Hän asuu nykyisin hotellissa. Hän aikoo juuri muuttaa
omaan huoneistoon.
-- Missä hotellissa?
-- Hotelli Skandinaviassa.
-- Silloin menemme sinne tiedustelemaan heti, kun olemme syöneet. Koska
arvaan Teidän olevan hyvin levottoman, tulen soittamaan Teille käyntini
tuloksista. Sillä, jos hän on ollut yöllä kotona, niin ei hän ainakaan
ole murtoa tehnyt. Minusta tuntuu joka tapauksessa siltä, kuin hän ei
olisi syyllinen ja minun vaistoni on harvoin minua pettänyt.
-- Toivon parasta. Rahat eivät niin paljoa merkitse. Jumalan kiitos,
että olen saanut sopimuspaperit takaisin.
Asbjörn Krag ei vieläkään käsittänyt mitä nuori mies oli kassaholviin
astuessaan tarkoittanut, päästäessään tuon vapauttavan huudahduksen
"jumalan kiitos".
Ainoa järkevä selitys siihen oli hänen mielestään se, että poika itse
oli varas, ja että hän oli pelännyt ja luullut jättäneensä jälkeensä
joitakin todisteita, jotka olisivat voineet osoittaa hänet syylliseksi
ja sitten, kun hän astui holviin huomasikin pelkonsa aiheettomaksi.
Kaikesta huolimatta oli Krag hyvin epävarma. Nuori mies oli tehnyt
häneen nyt kuten aikaisemminkin tavatessaan miellyttävän vaikutuksen,
eikä hän senkään vuoksi halunnut uskoa Oscar Skogselnia varkaaksi.
Heti aamiaisen jälkeen meni Asbjörn Krag hotelli Skandinaviaan. Hän
tapasi vanhan eteisvartijan ja keskusteli hänen kanssaan kauan aikaa
laivanvarustajan pojasta. Eteisvartija ei voinut kuitenkaan muuta sanoa
kuin että nuori Skogseln ei ollut ollut koko yönä kotona, vaan tullut
vasta kello 8 aikaan aamulla. Silloin oli hän mennyt suoraan
huoneeseensa. Eteisvartija oli sen lisäksi huomannut hänen menevän ulos
yhdeksän aikaan ja oli hänellä silloin päällään toinen puku kuin kotiin
tullessaan.
Nämä tiedot, jotka yhä vain lisäsivät epäluuloja nuorta miestä kohtaan,
eivät suinkaan saaneet Kragia iloiseksi. Hän kiitti kuitenkin
eteisvartijaa saamistaan tiedonannoista ja lähti portille päin.
Aikoessaan juuri astua kadulle, pysähdytti hänet kuitenkin nuorempi
vahtimestari, joka jonkun verran epävarmana ja häveten sanoi:
-- Anteeksi, hyvä herra, mutta, mutta minä kuulin osan keskustelustanne
eteisvartijan kanssa ja Te puhuitte jotakin herra Skogselnista, joka
asuu tässä hotellissa, eikö niin?
Asbjörn Krag nyökkäsi.
-- Aivan oikein, sanoi hän. -- Tiedättekö jotakin kertoa hänestä?
-- Kyllä, vaikka en tiedäkään olevan sillä mitään merkitystä, mutta
minä näin herra Skogselnin astuvan eteläiseen kaukojunaan, joka lähtee
11.30 illalla.
-- Oletteko varma, että se oli hän?
-- Aivan varma. Ja kuullessani Teidän kysyvän häntä, niin, ajattelin
voivani Teille ehkä sen sanoa. Ehkä sillä ei ole mitään merkitystä,
mutta tahdoin joka tapauksessa kertoa, mitä tiesin.
Salapoliisi hymyili ystävällisesti.
-- Monet kiitokset, sanoi hän.
Tultuaan hotellista soitti Asbjörn Krag ensi työkseen
laivanvarustajalle, kertoakseen hänelle, mitä oli saanut tietää.
Vanhan miehen äänestä saattoi helposti huomata, miten iloiseksi hän oli
tullut Asbjörn Kragin ilmoituksesta. Salapoliisista tuntui aivan kuin
hän näkisi, miten laivanvarustajan kasvot loistivat ilosta.
Asbjörn Krag kulki ajatuksiinsa vaipuneena pitkin katuja. Hän oli nyt
aivan varma siitä, ettei poika itse ollut murtoa tehnyt, mutta
todistamatta oli, tiesikö poika mitään varkaista ja oliko hän heitä
auttanut. Nuoren Skogselnin täytyi asiassa olla mukana, sillä varas oli
käyttänyt oikeita avaimia ja tuntenut huoneiston. Krag päätti nopeasti
ottaa hänestä lähemmin selvää.
Krag alkoi kävellä nopeammin. Kello oli puoli 12, ja hän päätti
matkustaa Mossiin koettaakseen saada lähemmän selvyyden miehestä, joka
oli sähkösanomat saanut ja pojan yöllisestä käynnistä siellä. Mutta
ensiksi hänen täytyi sittenkin saada enemmän tietoja kreivistä.
Kymmenen minuutin kuluttua tiesi hän Nelsonin olevan huoneessaan
kirjeitä kirjoittamassa. Hän oli ollut kotona koko päivän ja syönyt
aamiaista ruokasalissa. Hän oli ollut aivan yksin eikä kukaan ollut
käynyt hänen luonaan. Krag kysyi, oliko amerikkalainen käynyt yöllä
ulkona, mutta eteisvartija ei tietänyt siihen varmasti vastata. Kukaan
muukaan hotellin henkilökunnasta ei voinut antaa lähempiä selityksiä
asiassa ja se eteisvartija, joka oli ollut yövuorossa ei sattunut
olemaan nyt hotellissa.
Asbjörn Krag tapasi erään hyvän ystävänsä etsivästä osastosta, joka
otti pitääkseen silmällä kreiviä hänen ollessaan matkoilla.
Selvitettyään hänelle tapahtumain kulun, otti hän auton ja ajoi
asemalle, hypäten viime tingassa etelään menevän junan toisen luokan
osastoon.
Kaksi tuntia myöhemmin poistui hän junasta Mossin asemalla ja meni
Arnesenin hotelliin.
Vanhan talon matoilla peitetyssä käytävässä kohtasi hän palvelustytön,
pysähdytti hänet ja kysyi:
-- Onko herra Goete kotona?
Nuori tyttö purskahti raikuvaan nauruun:
-- Ylipäällikkö Petronius Vergilius Horatius Terentius Goete Etiopiasta
on lähtenyt.
-- Hitto vie, huudahti Krag, -- olipa siinä mahtava määrä klassillisia
nimiä.