Nuoren miehen käsi oli vielä oven rivassa. Hän oli kalpea ja hänen
silmänsä olivat suuret ja tuijottavat. Koko hänen esiintymisensä
osoitti äkkinäistä ja silmäänpistävää pelästystä. Aivan liian
silmäänpistävää, ajatteli Krag. Laivanvarustajan mielestä osoitti hänen
pelästyksensä syyllisyyden todisteen ja tämä sai hänen kasvonsa yhä
vakavammaksi.
-- Vai niin, sinä uskallat vielä tulla tänne, sanoi hän.
Poika ravisti päätään.
-- En ymmärrä mitä tarkoitat, sanoi hän, ja yritti hymyillä. -- Miksi
minä en uskaltaisi tulla? Mitä sitten on tapahtunut?
-- Sen saat nähdä.
Skogseln viittasi pojan luokseen ja astui ripein askelin kassaholviin,
Asbjörn Krag seurasi heitä.
-- Katsohan tänne, sanoi laivanvarustaja, osoittaen paikkaa, missä
lipas oli ollut. -- Täällä on ollut yöllä varkaita ja lipas on viety.
Asbjörn Krag seisoi aivan pojan vieressä ja hän kuuli aivan selvästi
hänen heikon kuiskauksensa. Nuori mies huokasi helpotuksesta:
-- Ah, jumalan kiitos, mutisi hän.
Salapoliisi tarkasti häntä kasvoihin ja huomasi, miten niissä oli
tapahtunut selvä muutos. Siitä saakka, kuin poika oli tullut isänsä
huoneeseen, oli koko hänen ulkomuotonsa ollut todisteena tuskasta ja
syyllisyydentunteesta. Nyt olivat hänen kasvonsa kokonaan kirkastuneet.
Niin, nuori mies hymyilikin, ja hänen olemuksensa osoitti
huomattavampaa varmuutta. Asbjörn Krag oli aivan ymmällä. Mikä saattoi
olla syynä huomattavaan ja äkkinäiseen muutokseen ja mistä saattoi
johtua tuo helpotuksen tunne, mikä hänessä ilmeni.
Salapoliisi kääntyi pojan puoleen.
-- Tämä varkaus on tapahtunut kovin salaperäisesti. Lukot eivät osoita
minkäänlaisia väkivallanmerkkejä. Kaikki ovet ovat kaikesta päättäen
avatut avaimilla, jotka ovat täydellisesti sopineet lukkoihin.
-- Vääriä avaimia? kysyi poika.
Krag kohautti olkapäitään.
-- Niin, vastasi hän, -- joko vääriä, mutta äärettömän hyvin tehtyjä
avaimia, tai ovet ovat avatut oikeilla avaimilla. On tavattoman vaikeaa
tehdä vääriä avaimia niin monimutkaiseen lukkoon, kun kassaholvin
ovessa on, vioittamatta sen laitteita. Ja sitä paitsi on eräs toinen
seikka, joka saa tämän kaiken vielä kummallisemmaksi ja se on se, että
varas -- uskon nimittäin ainoastaan yhden varkaan -- että varas on
erinomaisen hyvin tuntenut huoneiston. Hän on tullut sisään ja
katsomatta oikealle tai vasemmalle mennyt suoraan johtajan huoneeseen.
Sitten on hän avannut kassaholvin oven, mennyt suoraan sisään ja
ottanut lippaan. Samaa tietä on hän sitten poistunut. Otaksun, ettei
koko puuha vienyt 10 minuuttia enempää aikaa.
Salapoliisi katseli tutkistellen ympäri holvia puhuessaan.
-- Ja mitä sitten tulee varkaaseen, niin on hänen täytynyt olla
voimakas mies. Hän on täällä sisällä ilman muuta nostanut lippaan
olalleen. Hänen täytyy sitä paitsi olla suunnilleen minun mittaiseni,
sillä minä huomaan, että hän ulos mennessään on lippaalla koskettanut
seinää ja saanut siihen pienen naarmun.
-- Ettekö epäile ketään määrättyä henkilöä, kysy laivanvarustaja
Kragilta, samalla pitäen poikaa silmällä.
Salapoliisi hymyili.
-- Teitä, herra laivanvarustaja, minä en voi epäillä, sillä te ette ole
kyllin pitkä ja Teidän konttoripäällikkönne se ei myöskään voi olla,
sillä hän ei ole niin voimakas, että hän kykenisi käsittelemään
raskasta teräslipasta.
Krag kääntyi edelleen nuoren miehen puoleen ja jatkoi:
-- Mutta Teitä sitä vastoin, herra Oscar Skogseln, minä melkein
tahtoisin epäillä. Te olette hieman pidempi kuin minä, siis koko sopii,
ja sitä paitsi olen vakuutettu siitä, että teillä on riittävästi voimaa
tuollaisen painon liikuttamiseen.
Laivanvarustaja nyökkäsi ja oli juuri aikeissa sanoa jotakin, mutta
salapoliisi antoi hänen huomata, että hän tahtoi mielellään itse puhua,
ja hän jatkoi yhä poikaan kääntyneenä:
-- Ja sitten on juuri Teillä kaikkien ovien avaimet, ja sitä paitsi Te
olitte kolmas, joka tiesitte lippaan sisältävän 5000 puntaa kullassa.
Kun salapoliisi yhä jatkoi näin varmaa todistelua, alkoi poika huomata,
että tosi oli kysymyksessä.
-- Pidättekö, herra Krag, kysyi hän hieman levottomasti, -- minua
todellakin epäiltynä tähän varkauteen?
Salapoliisi katsahti isään ja näki hänenkin jännitettynä odottavan
vastausta. Krag koetti saada äänensä niin välinpitämättömäksi kuin
mahdollista kohottaen olkapäitään.
-- Tjaa, poliisin täytyy aina epäillä ja ettekä Te voi tässä
tapauksessa itsekään kieltää, ettei minulla olisi tällaisiin
epäilyksiin syytä. Mutta istuutukaamme, tahtoisin kysyä Teiltä, herra
laivanvarustaja.
Kun kaikki olivat istuutuneet, kysyi Skogseln:
-- No, mitä siis haluatte kysyä?
-- Kuulkaahan, sanoi Krag, -- kysyin hetki sitten oliko lippaassa
muutakin kuin kultaa ja silloin mainitsitte Te jotain sellaista kuin
että sen amerikkalaisen liikkeen suhteen minun perii paha. Tuntui siltä
kuin Te olisitte kiihtynyt jostakin, voitteko ilmaista sen minulle.
Sillä saattaa ehkä olla merkityksensä.
-- Niin, joka tapauksessa ainakin minulle, vastasi laivanvarustaja, --
lippaassa oli nimittäin eräitä papereita, joiden kadottaminen saattaa
tuottaa minulle monin verroin suuremman vahingon kuin 5,000 punnan
varastaminen.
-- Mitä papereita ne olivat?
-- Ne olivat laivanrakentamissopimuksia. Olen varmasti ennemmin jo
maininnut Teille niistä. Kysymyksessä on kolme laivaa, jotka tulevat
pian valmiiksi. Koska laivojenrakentamissopimukset tehtiin ennen sotaa,
ovat ne nyt tavattoman arvokkaita ja amerikkalainen liike koettaa
käyttää kaikkia mahdollisuuksia hyväkseen vapautuakseen laivojen
lopullisesta toimittamisesta. He saattavat nimittäin nyt jokaisesta
laivasta saada monta kertaa enemmän kuin mitä minä olen sopimuksen
mukaan velvollinen heille maksamaan. Ja juuri välttääkseni kaikkia
ikävyyksiä lähetin edustajani Amerikkaan hyvissä ajoin suorittamaan
viimeisen maksuajan erät ja vastaanottamaan laivat. Ja kaikkein pahinta
asiassa on se, että minä olen myynyt jo kaksi laivoista ja nostanut
lyhennysmaksut.
-- Mutta uskotteko varkaalle olevan mahdollista myydä sopimuskirjoja?
-- En, kukaan muu kuin minä ei voi ottaa laivoja huostaansa.
-- Sellaisessa tapauksessa uskon voivani hankkia nämä sopimukset
takaisin, sanoi Krag, -- elleivät ne jo ole hävitetyt tai varas
poistunut maasta.
Laivanvarustaja ilostui huomattavasti tästä toivorikkaasta lupauksesta.
-- Kuinka se kävisi? kysyi hän.
-- Ilmoittamalla ja lupaamalla palkkion, sanoi Krag -- ja suhteitteni
avulla rikollisten piireihin.
-- Sepä hyvä, sanoi laivanvarustaja, -- 5,000 punnan tappion kestän,
mutta ellei sopimuskirjoja koskaan saada takaisin, voi sellainen
tuottaa liikkeelleni suuria vaikeuksia.
Samalla koputettiin oveen ja konttoripäällikkö tuli sisään mukanaan
paketti, jonka hän jätti Skogselnille, sanoen:
-- Tämä tuli nyt postissa, se oli osoitettu liikkeelle, jonka vuoksi
sen avasin. Mutta sen mukana ei seurannut mitään kirjettä, eikä
muutakaan ilmoitusta, josta selviäisi, kuka on lähettäjä.
Laivanvarustaja avasi paketin ja otti esille kimpun koneella
kirjoitettuja asiapapereita, joihin hän jäi suurin silmin tuijottamaan.
-- Täällä ovat nyt sopimuspaperit, sanoi hän, -- amerikkalaiset
sopimuskirjat ovat tosiaankin tulleet takaisin.