Salapoliisi Asbjörn Krag alkoi aina alusta ryhtyessään tutkimaan
sisäänmurtoja. Hän alkoi siitä ovesta, josta varkaan oli täytynyt tulla
sisään ja päästyään siihen huoneeseen, missä varkaus oli lopullisesti
tapahtunut, oli hän säännöllisesti päässyt selvyyteen tapahtuman
kulusta ja kykeni arvioimaan, minkä laatuinen rikollinen kulloinkin oli
kysymyksessä.
Tultuaan Kirkkokadulle, missä laivanvarustajalla oli konttorinsa,
eräässä sen kadun suurimmista liiketaloista, pysähtyi hän toiselle
puolelle katua ja alkoi tutkia lähemmin taloa.
Se oli suuri rakennus, paljon korkeampi viereisiään ja hän huomasi
heti, että naapuritalojen katoilta oli mahdottomuus päästä tähän taloon
ilman tikkaita. Laivanvarustajan konttorin ikkunoiden läheisyydessä ei
ollut minkäänlaisia vesirännejä. Varkaan tai varkaiden oli siis
kaikesta päättäen täytynyt mennä sisään portista.
Salapoliisi meni yli kadun portille. Krag tarkasteli hetkisen
ulkosuojuksia tullen siihen tulokseen, ettei taloon voinut päästä
portin ollessa suljettuna. Eikä hän huomannut jälkeäkään siitä, että
portti olisi väkivaltaisesti murrettu auki. Sen, joka oli murtautunut
sisään oli täytynyt tehdä varkauden ennen porttien sulkemista illalla
tai sitten tulla taloon ennen sitä ja piilotella siellä siksi kunnes
portit aamulla jälleen avattiin, tai sitten oli hänellä täytynyt olla
erinomainen tiirikka tai oikea avain.
Noustessaan portaita, huomasi hän seinässä noin parin metrin
korkeudella maasta aivan vastasyntyneitä naarmuja. Nämä naarmut, jotka
olivat toisen ja kolmannen kerroksen välikössä, olivat varmasti
syntyneet siten, että joku kova esine oli sattunut seinään. Alempana
oli portaalla seinärappauksen jätteitä, jotka eivät saattaneet olla
seitsemää, kahdeksaa tuntia vanhempia.
Asbjörn Krag pysähtyi Skogselnin oven ulkopuolella. Täälläkään ei
näkynyt jälkeäkään siitä, että varas olisi murtautunut sisään. Ovessa
oli patenttilukko ja sitä paitsi tavallinen, jotka oli täytynyt avata
avaimilla. Ei pieninkään jälki osoittanut, että lukkoja olisi käsitelty
kovakouraisesti.
Salapoliisi aukaisi oven ja tuli suureen, valoisaan konttoriin, jossa
istui 3 naista ja 2 herraa kirjoittamassa pöytiensä ääressä. Eräs
naisista tuli Kragia vastaan.
Ilmoittettuaan hänelle asiansa, osoitettiin hänet huoneeseen, jossa
istui muuan herrasmies, joka näytti olevan hyvin hermostunut sekä
kalpea. Hän on varmaan konttoripäällikkö, ajatteli Krag, ja hän
varmasti tietää varkaudesta. Sieltä johdettiin hänet Skogselnin
huoneeseen, jossa tämä hermostuneena ja kiihtyneenä kulki edestakaisin.
Nähdessään Kragin huudahti hän:
-- Vihdoinkin! Erinomaista, että tulitte. Olen odottanut Teitä
kärsimättömänä!
Asbjörn Krag katsahti ympärilleen. Huoneessa oli kaksi ovea, toinen
kassaholviin, toinen oli se, josta hän oli tullut sisään. Sen lisäksi
oli huoneessa kolme ikkunaa, jotka kaikki olivat pihalle päin. Ikkunat
olivat suljetut, mutta kassaholvin ovi oli raollaan.
Salapoliisi oli odottanut näkevänsä kaikki ylösalaisin käännettynä,
pöytälaatikot auki revittyinä, tuolit kumollaan ja lattian täynnä
papereita. Mutta täällä olikin kaikki mitä parhaimmassa järjestyksessä.
-- Täällä ei tosiaankaan näytä siltä, kuin täällä olisi tapahtunut
varkaus. Tässäkö kunnossa kaikki oli tultuanne tänne aamulla?
-- Niin, minä en ole koskenut mihinkään. Tulin juuri äsken, eikä täällä
ole ollut kukaan ennen minua.
-- Oliko tosiaankin täällä näin? Olivatko ikkunatkin myös kiinni? kysyi
salapoliisi.
-- Kyllä, ja toisekseen on kerrassaan mahdotonta sitä tietä päästä
sisään. Ikkunan lähellä ei ole palotikkaita eikä vesiränniä.
-- Kuka aukaisi konttorin tänä aamuna?
-- Konttoripäällikköni, herra Wittfooth.
-- Oletteko puhunut hänelle varkaudesta?
-- Kyllä, olen puhunut hänelle siitä, mutta kukaan muu
henkilökunnastani ei tiedä varkaudesta. Soitin heti paikalla Teille.
Asbjörn Krag pyysi saada puhutella herra Wittfoothia ja teki muutamia
kysymyksiä hänelle. Hän sai tietää, ettei Wittfooth ollut huomannut
mitään epäilyttävää konttoriin tullessaan. Ovet olivat olleet
lukittuina ja auenneet yhtä helposti kuin tavallisesti ja konttorissa
oli kaikki ollut täysin samassa kunnossa kuin kaikkina muinakin
aamuina.
Sen lisäksi sai Krag tietää siivoojattaren tavallisesti tulleen kello 4
aamulla ja menneen kello 6, koska hänellä oli pari muutakin konttoria
siistittävä samassa talossa.
Varkauden oli siis täytynyt tapahtua kahden tienoissa yöllä, mutta
miksei aikaisemminkin, sillä koko suuri liiketalo oli aivan tyhjä kello
7 jälkeen illalla. Talonmies oli ainoa, joka asui samassa talossa, ja
hänen asuntonsa oli viidennessä kerroksessa aivan toiselle puolella
rakennusta. Krag piti tarkoituksettomana kuulustella häntä.
Konttoripäällikön palattua huoneeseensa, sanoi Krag laivanvarustajalle.
-- Niin, nyt on siis kysymys siitä, mitä on varastettu ja mistä.
-- On varastettu teräslipas, jota säilytettiin kassaholvissa.
-- Oliko holvin ovi auki tullessanne tänne?
-- Ei, se oli suljettu, mutta ei lukittu.
Asbjörn Krag meni rautaovelle ja tarkasteli sitä perinpohjaisesti,
mutta siinäkään ovessa ei ollut minkäänlaisia väkivallanmerkkiä.
Salapoliisi pudisti päätään.
-- Totisesti, sanoi hän, varkaalla tai varkailla on täytynyt olla avain
kaikkiin lukkoihin. Oletteko koettaneet avaimianne?
-- En.
Krag pyysi saada avaimet ja hän koetti niitä lukkoihin. Avaimet
toimivat erinomaisesti. Lukoissa ei ollut mitään vikaa.
Salapoliisi antoi avaimet takaisin, ja pyysi laivanvarustajan
näyttämään hänelle holvia. Se oli pieni, seinään muurattu huone. Se oli
melkein täynnä konttorikirjoja ja papereita, yhdessä nurkassa oli ollut
teräslipas. Krag tutki tämän huoneen myös mitä huolellisimmin, mutta
jälkeäkään ei löytynyt.
-- Epäilettekö varkauteen ketään henkilökunnastanne? Varkauden suoritus
osoittaa selvästi, että rikollisen on täytynyt hyvin tuntea huoneistot.
Laivanvarustaja pudisti päätään.
-- En, en tosiaankaan tiedä mitä uskoisin, vastasi hän.
-- Oliko lipas niin raskas, ettei yksi mies olisi voinut sitä kantaa?
-- Ei, se oli hyvin pieni lipas. Se saattoi painaa korkeintaan 20 kg.
Kulta teki sen niin raskaaksi.
-- Kulta? Krag katsoi kysyvästi laivanvarustajaan.
-- Niin, enkö ole kertonut mitä lippaassa oli. Suokaa anteeksi
hajamielisyyteni, mutta minä olen tosiaankin hyvin hermostunut.
Krag katseli miestä, joka oli jälleen alkanut kävellä edestakaisin,
huomasi miten järkytetty hän oli. Hänen kasvonsa olivat liidunvalkeat
ja käsi, missä hän piteli suurta, tummaa sytyttämätöntä sikaria, vapisi
huomattavasti.
-- Kulta, niin, jatkoi Skogseln välttäen. -- Eräällä laivallani sain
noin 5,000 puntaa kullassa eräältä englantilaiselta liikkeeltä, ja kun
pankit oli jo suljetut, panin rahat lippaaseen. Kukapa olisi uskonut
muuta kuin että ne olivat varmassa tallessa kassaholvissa.
-- Tiesikö kukaan muu kultalähetyksestä ja missä sitä säilytettiin?
-- Kyllä, konttoripäällikkö Wittfooth tiesi siitä myös. Hän auttoi
minua rahojen lippaaseen panemisessa.
-- Eikö kukaan muu tietänyt siitä? Krag katsoi laivanvarustajaan
vakavana.
Tämä kysymys näytti tekevän liikemiehen vielä hermostuneemmaksi, hän
koetti sytyttää sikaarin. Kaksi ensimmäistä tulitikkua sammui. Vasta
kolmannella onnistui hänen vapisevien käsiensä sytyttää sikaari. Krag
melkein arvasi, minkälaisen vastauksen hän saisi. Hän tiesi isän
ajattelevan poikaansa ja taistelevan itsessään, paljastaisiko hän hänet
vai suojelisiko häntä. Lopulta näytti hän tekevän päätöksensä. Hän
sanoi verkalleen:
-- Kyllä, poikani tiesi myöskin siitä. Hän oli myös täällä konttorissa.
Ja hänellä on myöskin kaikki avaimet.
-- Myöskin teräslippaaseen?
-- Ei, ainoa avain on minulla. Minä olen aina pelännyt toista avainta
luovuttaa muille. Ja tästä on johtunut myöskin se, etten ole
ilmoittanut asiaa poliisiviranomaisille. Jumala varjelkoon! Tämä on
kauheaa.
-- Te uskotte siis poikanne syylliseksi? kysyi Krag.
Laivanvarustaja näytti sangen avuttomalle ja hän puristi epätoivoisesti
päätään:
-- Mitä pitäisi uskoa, sanoi hän. -- Sittenkään en uskoisi poikani
tekevän sellaista, mutta kaikki kuitenkin osoittaa hänen olevan
syyllisen. On hirveätä epäillä poikaansa varkaudesta!
-- Mutta eihän ole laisinkaan varmaa, että se on hän, joka on
syyllinen, lohdutti Krag. -- Ei löydy vielä mitään ratkaisevia
todisteita. Eikö lippaassa ollut mitään muuta kuin nuo 5,000 puntaa
kullassa?
Laivanvarustaja muisti erään seikan:
-- Mutta tuon amerikkalaisen liikkeen suhteen minut vielä paha perii,
huudahti hän.
Samalla hetkellä kuului ovelta huudahdus. Krag kääntyi ympäri.
Laivanvarustajan poika oli tullut sisään. Hän katsoi vuoroin isäänsä
vuoroin Kragia. Hänen kasvonsa osoittivat ääretöntä kauhua.
-- Mitä? Mitä nyt? änkytti hän. -- Mitä te tarkoitatte?