Tultuaan kadulle kreivin luota, oli hän jo päättänyt samana iltana
pitää vastustajaansa silmällä. Hän riensi kiireesti erääseen pieneen
hotelliin kaupungin keskuksessa. Hänellä oli siellä oma huoneensa, joka
oli yksinomaan hänen käytettävissään, ja jossa hänet hyvin tunnettiin.
Hän käytti usein tätä huonetta väijytellessään kaupungilla ja etenkin
johtaessaan ihmisiä harhaan. Pääasiallisesti käytti hän huonetta puvun
muuttoon, mutta myöskin piilopaikkana ollessaan itse epäiltynä ja
päästäkseen eroon seuraajistaan.
Huoneessa oli kaikki tarvittavat naamioimisvehkeet, puvut, ihomaalit,
irtotukat jne. Ja Krag oli täysin oppinut mestari naamioimistaidossa.
Hän viipyi tällä kertaa huoneessa kymmenisen minuuttia ja tultuaan
ulos, oli hän muuttunut punatukkaiseksi tyypilliseksi englantilaiseksi
herrasmieheksi monokkeli silmässä ja kasvoilla välinpitämätön,
liikkumaton ilme. Krag teki naamioinnin aina mitä huolellisimmin, kun
vain kyseessä oli teräväsilmäisen ja vakoilevan vastustajan
silmälläpito. Hän ei tyytynyt ainoastaan kasvojensa muuttamiseen, vaan
hän muutti vaatteet kiireestä kantapäähän sekä käyntinsä ja ryhtinsä.
Vähän vaille kahdeksan astui englantilainen herrasmies Grand Hotellin
kahvilaan istuutuen pöydän ääreen, josta oli vapaa näköala yli
eteissalin. Puhtaimmalla englanninkielellä, Lontoon murteella, pyysi
hän whiskyä ja soodavettä, otti Daily Mailin taskustaan ja alkoi
nähtävästi hyvin innokkaana lukea sen tiheitä palstoja.
Asbjörn Krag oli laskenut siten, että jos kreivi olisi järjestänyt
tapaamisen jonkun toisen henkilön kanssa myöhemmin illalla, niin olisi
hän varmaankin ottanut huomioon yhden tunnin ajan keskustelua varten
Kragin kanssa ja kun salapoliisin käynti oli nyt kestänyt ainoastaan
vähän yli puoli tuntia, tuntui hyvin todennäköiseltä, että kreivi oli
vielä huoneessaan.
Tämä laskelma näyttikin pitävän paikkansa. Hetkisen Asbjörn Kragin
tulon jälkeen, näki hän laivanvarustajan pojan tulevan eteissaliin ja
heti sen jälkeen tuli myöskin amerikkalainen alas portaita
päällystakkiinsa pukeutuneena.
Tällä ajalla oli Asbjörn Krag jo kerinnyt maksamaan juomansa, ja kun
molemmat herrat poistuivat iloisesti keskustellen hotellista, pisti
toinenkin englantilainen Daily Mailin taskuunsa, nousi ja alkoi heitä
seurata sopivan matkan päässä.
Nelson meni seuralaisineen kansallisteatteriin. Katseltuaan kaksi
näytöstä Cornevillen kelloista, siirtyivät he ravintolahuoneeseen
Kragin luonnollisesti seuratessa perässä.
Täällä aukaisi hän jälleen Daily Mailin ja luki sitä ahkerasti koko
ajan. Samalla hän huomasi laivanvarustajan pojan lähettävän asiapojan
matkaan mukanaan pieni paperilappunen, johon oli jotakin kirjoitettu.
Samaa poikaa puhutteli hetki sen jälkeen englantilainen herrasmies
hyvin kehnolla norjankielellä.
Tullakseen paremmin ymmärretyksi, pisti hän viisimarkkasen pojan käteen
ja sai siten tietää pojan soittaneen sähkösanomakonttoriin
lähetettäväksi seuraavan sisältöisen sähkösanoman:
"P. T. Goete. Arnesens Hotell. Moss.
Kaikki kunnossa. Ole valmis. Oscar."
Englantilainen palasi takaisin pöytäänsä, otti Daily Mailin ja joi
kahviaan samaan aikaan kuin kaksi herraa läheisessä pöydässä.
Lähellä yhtätoista poistuivat Nelson ja Oscar Skogseln. He erosivat
aivan portin ulkopuolella. Kreivi suuntasi kulkunsa Grand Hotelliin
päin.
Englantilainen seurasi häntä ja odotti hotellin ulkopuolella kunnes
näki valojen syttyvän huoneessa numero 310. Sitten palasi hän
pukuhuoneeseensa, ja jonkun ajan kuluttua istui salapoliisi Asbjörn
Krag Grand Hotellin kahvilassa saman pöydän ääressä, jossa aikaisemmin
oli istunut punatukkainen englantilainen.
Täällä istui hän kello yhteen saakka, mutta kreiviä ei näkynyt. Vihdoin
lähti Asbjörn Krag kotiin tarkistettuaan ensin, että valo huoneessa 310
oli sammutettu ja kreivi siis kaikesta päättäen mennyt vuoteeseensa.
Eipä ollut salapoliisi uskonut saavansa lopettaa työtään näin aikaisin
tänä iltana. Hän oli ollut aivan varma siitä, että kreivi menisi ulos
illalla. Öisinhän sen laatuiset miehet tavallisesti työnsä tekevät.
Ehkäpä Nelson ei ollut kerinnyt varaamaan itselleen vielä riittävästi
apulaisia. Hän oli toivonut saavansa tilaisuuden vakoilla Nelsonia ja
päästä selvyyteen paikasta, missä mies tapasi apureitaan. Mutta nyt
alkoi Kragista melkein tuntua siltä kuin kreivi olisikin yksin tällä
kertaa ja ettei hän nykyisiä suunnitelmiaan varten apulaisia
tarvitsisikaan. Ehkäpä Nelson olikin vain mukana osakehuijauksissa.
Sitä todisti osaksi sekin, että hän oli niin paljon nuoremman
Skogselnin seurassa, jota juuri oma isänsäkin epäili tällaisesta
keinottelusta. Kragia ihmetytti myöskin mitä P.T. Goetelle lähetetty
sähkösanoma oikein mahtoi tarkoittaa.
Krag ei kyennyt vielä tekemään mitään varmoja loppulaskelmia. Hän oli
liian vähän asioista selvillä.
* * * * *
Asbjörn Kragin nukkuessa kuljeskeli muuan suurikasvuinen herrasmies
pitkin kaupungin katuja hämärtävässä kevätyössä.
Näytti siltä kuin mustapukuinen herrasmies olisi odottanut jotain.
Levottomana kuljeskellen katsoi hän vähän väliä kelloaan. Kaikesta
päättäen odotti hän määrättyä kellonlyöntiä. Käveltyään kauan aikaa
edestakaisin samaa katua, siirtyi hän Kirkkokadulle ja pysähtyi hän
erään portin ulkopuolelle. Avainnippu kilahti ja samassa hetkessä
hävisi hän porttikäytävän pimeyteen. Hän ei sulkenut porttia jälkeensä.
Häiritsemättä vähäisestikään yön hiljaisuutta, nousi hän portaita,
joissa oli aivan pimeää. Mutta hänen äänettömät askeleensa eivät
hapuilleet. Hän kulki niin varmana kuin hän tuntisi joka ainoan
porrasaskeleen. Hän pysähtyi vahan väliä ja kuunteli yön hiljaisuuden
yksitoikkoista humua.
Toisessa kerroksessa hän pysähtyi erään oven eteen ja kuunteli jälleen.
Äkkiä avautui ovi jossakin kauempana ja kuului raskaita askeleita
käytävässä. Vielä kerran avautui ja sulkeutui ovi, ja askelten ääni
kuului yhä laimeammin ja kauempaa, sammuen vihdoin jonnekin etäälle
talon toisessa osassa. Mutta musta olento seisoi kauan liikkumattomana
vielä senkin jälkeen, kun askelten ääni oli lakannut kuulumasta. Sitten
valaisi hän taskulampulla avaten oven. Hän oli tullut suureen
konttorihuoneeseen ja taskulampun terävä valo valaisi huonetta.
Konttoripöytien ja tuolien tyhjät rivit näyttivät kuolleilta ja
autioilta. Kirjoituskoneet olivat äänettöminä pöydillään. Kaikkialla
oli niin äärettömän hiljaista.
Valo sammui ja huonekalut hävisivät jälleen pimeään äänettömän olennon
kulkiessa sisähuoneisiin.
Kymmenen minuuttia myöhemmin välähti valo taas hetkisen. Mustapukuinen
tuli takaisin. Hänellä oli mukanaan raskas kantamus.
Toisen ja kolmannen kerroksen välikössä kirosi hän yhteen kiristetyin
hampain. Hän oli pimeässä horjahtanut seinää kohden ja kantamuksen
paino oli viedä hänet kumoon. Ponnistamalla kaiken voimansa pääsi hän
jälleen tasapainoon, ja jatkoi jälleen kulkuaan. Autiolla kadulla
katosi hän pimeään.
* * * * *
Seuraavana aamuna soi Kragin puhelin. Salapoliisi ei ollut vielä
pukeutunut. Hän puuhaili vielä aamupuvussaan lueskellen kirjeitä ja
sanomalehtiä. Hän vastasi puhelimeen.
-- Tämä on laivanvarustaja Skogseln. Tahdon kysyä, olisiko Teillä heti
aikaa tulla konttoriini!
Hänen äänensä särähti hyvin hermostuneena.
-- Onko tapahtunut jotain? kysyi Krag.
-- Konttoriini on viime yönä murtauduttu, voitteko tulla?
-- Kyllä, minä tulen heti.
Asbjörn Krag sulki puhelimen.