Oslon kreivi katsoi hetkisen tutkivasti Kragiin.
-- Niin, herra Krag, sanoi hän, -- muistan viime käynniltäni
kaupungissa, miten tavaton kyky teillä on sekaantua toisten ihmisten
asioihin. Huomasin, että te olette kovin huvitettu myöskin minusta ja
minun asioistani ja teidän sekaantumisenne niihin sai aikaan siksi
paljon vahinkoa ettei kannattanut sillä kertaa pitemmälle jatkaa.
Täytyi panna myymälä kiinni ja pudistaa Kristianian pölyt jaloistani.
Otaksun myöskin teidän, herra Krag, vielä muistavan tapaukset, joita
tarkoitan.
-- Kyllä, minulla on hyvin hyvä muisti, sanoi salapoliisi, -- paras
ystäväni Nelson, jatkoi hän, -- mutta ei kai syynä ollut ainoastaan
vanhojen muistojen elvyttäminen, joka sai teidät pyytämään minua
tulemaan luoksenne?
Kreivi karisti sirosti tuhkan savukkeestaan.
-- Ei, herra Krag, ei se yksistään, sanoi hän, -- mutta te muistatte
varmasti, että minulta jäi jättäessäni viitisentoista vuotta sitten
äkkiä tämän maan muutamia pikku asioita selvittelemättä täkäläisen
poliisin kanssa, koska minulla ei ollut siihen aikaa.
Asbjörn Krag hymyili.
-- Aiotteko siis sanoa tulleenne nyt maksamaan velkojanne?
-- En, herra Krag. Mutta sen vuoksi pyysin saada keskustella kanssanne.
Minulla ei ole nyt nimittäin aikaa sen tilin järjestämiseen, aikani on
kokonaan sidottu paljon tärkeämpiin toimiin.
Asbjörn Krag alkoi nyt ymmärtää, mitä roisto oikein tarkoitti. Nelson
pelkäsi joutuvansa kiinni ja vapaaseen asuntoon jonnekin vankilaan,
jolloin hän menettäisi vapautensa ja etuoikeutensa pidemmäksi aikaa.
Nyt yritti hän saada salapoliisin vaikenemaan.
Kreivi jatkoi:
-- Ja kun te nyt, herra Krag, olette tuntenut minut ja kun te olette
aivan varmasti ainoa, joka minut vielä tunsitte, koska siitä on niin
monta vuotta kulunut, kun viimeksi täällä olin, tahdon suoraan kysyä,
onko teillä mitään erikoista syytä minun pidättämiseeni?
Nelson katsoi jännittyneenä odottaen Kragiin ja hän vuorostaan viivytti
hetkisen vastaustaan.
-- Minulla ei nyt juuri ole ehdotonta syytä teidän asettamiseenne
telkien taakse.
Nelsonin silmät loistivat tyydytyksestä.
-- Te ette siis aio tehdä minulle mitään? ilmoitti hän.
-- En, en aio ryhtyä teidän suhteenne mihinkään toimenpiteisiin, en
nyt.
Näytti siltä kuin kreivi olisi tuntenut kevennyksen sydämellään tämän
vastauksen jälkeen, mutta samalla näytti hänelle olevan kuitenkin
vaikeaa salata kummastustaan. Hän istui ääneti hetkisen, puhallellen
haikuja savukkeestaan, mutta äkkiä hän alkoi hymyillä ja katsahti
sauhun läpi tutkivasti Kragiin. Siinä hymyssä oli ivaa.
-- Rakas, Asbjörn Krag, te olette totisesti vanhentunut.
-- Mitä tarkoitatte?
-- Te olette tullut vanhemmaksi. Hiukset ovat ohimoilta aivan harmaat
ja päälaelta ovat ne kokonaan kadonneet.
Krag hämmästyi. Hän ei ymmärtänyt, mitä amerikkalainen tuolla
puheellaan hänen iästään oikein tarkoitti.
-- En ymmärrä teitä, sanoi hän.
-- Sitä paitsi eräs toinenkin seikka, sanoi Nelson.
Krag pudisti käsittämättä päätään.
-- Ehkä olette ystävällinen ja selitätte suoremmin. En ymmärrä
tarkoitustanne.
-- Niin, vuosien mukana muuttuu aina lempeämmäksi ja sääliväisemmäksi,
sanoi amerikkalainen koettamatta enää laisinkaan pidättää ivallista
painostusta äänessään, -- olen tietysti kovin iloinen päätöksestänne
olla minua vangitsematta, mutta suoraan sanoen, jännittävämpää tämä
ennen aikaan oli. Mutta olettehan te myöskin minua vanhempi.
Krag katsahti häneen ja kohotti olkapäitään:
-- Te olette etevä heittiö, parahin kreivi, mutta lakiasioihin te ette
ole perehtynyt.
Nyt ei Nelson vuorostaan ymmärtänyt.
-- Kuinka niin? Mitä te sillä tarkoitatte, etten ole lakiasioihin
perehtynyt?
-- Tahdon teille selittää. Siitähän on jo kulunut viisitoista vuotta,
kun olitte viimeksi täällä ja ne lainrikkomukset, joihin teitte itsenne
syypääksi, ovat jo kuoletetut tai kauan sitten unohdetut ja etsivissä
osastossa olen ottanut selvää siitä, ettei teistä myöskään ulkomailta
ole ilmoitusta tehty.
Ivallinen piirre katosi Nelsonin kasvoilta, mutta hän hymyili sitä
leveämmin.
-- Vai niin, vai sillä tavalla. Teillä ei ole siis mitään syytä vangita
minua.
-- Kyllä on.
-- Kuinka niin? kysyi Nelson hieman hämmästyneenä.
-- Onpa eräs syy varmasti, jonka nojalla voisin riistää teiltä
vapauden, sanoi Krag. -- Uskon aivan varmasti, että te tulette tekemään
jonkun konnantyön, mutta ikävä kyllä ei ole tällä kertaa mitään
perusteita pidätykseen.
-- Ja te siis valittaen toteatte, että teidän täytyy jättää minut
rauhaan.
-- En, vastasi Krag vakuuttavasti, -- te voitte olla aivan varma siitä,
etten minä tule jättämään teitä rauhaan. Tunnen teidät ennestään ja
olen lujasti päättänyt olla varuillani.
Kreivin kasvot loistivat pelkkää mielihyvää, kun hän hetken kuluttua
sanoi:
-- Ikävä kyllä minulla on kovin vähän aikaa tällä kertaa. Se seikka,
että te sekaantuisitte asioihini ei estäisi minua täyttämästä
suunnitelmiani, se ainoastaan viivyttäisi lähtöäni. Sen vuoksi
neuvoisin mitä vakavammin teitä tekemään pienen virkistysmatkan, joka
pidättäisi teidät viikon päivät pois kaupungista.
-- Ei, tulen pysymään kaupungissa ja vastapalvelukseksi
huolenpidostanne annan teille sen neuvon, ettette unohtaisi minun
olevan täällä.
-- Otan kaikki kohdat laskelmissani huomioon, mutta tahdon ainoastaan
varoittaa teitä käymästä estämään suunnitelmiani. Muistakaa, että olen
sellainen elämän karaisema, joka on täynnä vaaroja, jotka minä olen
tottunut voittamaan. Enkä minä perusta mistään. Sekaantumisenne
asioihini tällä kertaa saattaa käydä teille hyvin vaaralliseksi. Viime
kerralla pelastuitte aivan sattumalta hengissä.
Asbjörn Krag kohotti olkapäitään vastaamatta mitään. Amerikkalaisen
katse kävi kylmäksi ja tiukaksi.
-- Se saattaa maksaa teille henkenne, sanoi hän uhkaavasti.
Salapoliisi hymyili ivallisesti.
-- Luuletteko tosiaankin voivanne pelottaa minua, sanoi hän. -- Teidän
pitäisi tietää, että minä olen tottunut vaaroihin ja jännittäviin
seikkoihin. Ja voitte olla varma siitä, että moni ennen teitä on
uhannut henkeäni. Kuten vastikään sanoitte, minä olen tullut vanhaksi,
eikä kukaan ole voinut sitä estää. Ja voitte olla vakuutettu, ettei
minun murhaamiseni käy niin helposti kuin konstaapeli Graaffin, jonka
te kerran otitte hengiltä. En ole käynyt vuosien mukana heikommaksi,
enkä vaarattomammaksi, enkä epäile hetkeäkään, etten vielä kerran voisi
teitä voittaa.
Salapoliisi nousi lähteäkseen. Kreivi seurasi häntä ja aukaisi oven.
-- Siis meidän välillemme on julistettu sota, sanoi hän.
-- Niin on, vastasi Asbjörn Krag. -- Hyvästi, herraseni.
Hän meni. Kreivi pysähtyi ovelle ja katsoi hänen jälkeensä.