Asbjörn Krag ajoi autolla kotiin. Matkalla mietti hän päänsä ympäri,
mikä oikeastaan mahtoi olla syynä siihen, että roisto tahtoi
välttämättä saada tavata häntä.
Suurena mahdollisuutena piti hän sitä, että kohtaus oli tarkoitettu
hänen saattamisekseen satimeen ja vaarattomaksi joksikin aikaa, pitää
häntä vangittuna voidakseen itse esteettä järjestellä asioitaan. Tai
ehkäpä tuosta lurjuksesta olikin tullut oikea mies tai ehkei hänellä
juuri tällä kertaa ainakaan ollut mitään tekeillä eikä tahtonut näin
ollen tulla epäillyksi vanhojen syntiensä vuoksi. Krag ei oikein
tiennyt, mitä pitäisi uskoa.
Kun salapoliisi oli saanut päällystakkinsa naulakkoon, ilmoitti hänen
emännöitsijänsä, että eräs herrasmies odotti vastaanottohuoneessa.
Krag meni sisään ja pieni, hieman kumarainen mies nousi ja tervehti
häntä. Krag tunsi hänet ulkonäöltä. Hän oli laivanvarustaja Skogseln.
Hän esitteli itsensä ja molemmat istuutuivat kirjoituspöydän ääreen.
Näytti aluksi sillä kuin laivanvarustajalla olisi ollut vaikea alkaa
asiaansa. Hän oli huomattavasti hermostunut ja epävarma. Vihdoin sanoi
hän hitaasti ja kuin hapuillen jokaista sanaa:
-- Tulen luoksenne hyvin tärkeän asian vuoksi ja uskon voivani
täydellisesti luottaa herra Kragin...
Laivanvarustaja vaikeni ja katsahti salapoliisiin, Krag viittasi
kädellään:
-- Jatkakaa.
-- Niin, sanoi laivanvarustaja, -- olen tullut luoksenne poikani
tähden.
Krag ei voinut olla ajattelematta tätä omituista sattumaa, että hänen
luokseen tulee pojan isä, saman, jonka hän oli nähnyt juuri roiston
seurassa, jonka hän oli tavannut ensikerran viidentoista vuoden
kuluttua. Ja kyseessä täytyy olla jotain rikollista, koska isä kääntyy
juuri salapoliisin puoleen.
Hetken kuluttua oli laivanvarustaja päässyt rauhallisempaan
mielentilaan ja jatkoi kuin liikeasioista puhellen:
-- Jotta voitte paremmin käsittää epäilykseni, kerron teille
liikeasioistani. Kuten tietänette, olen maan suurimpia laivanvarustajia
ja olen läheisessä yhteydessä amerikkalaisten laivanveistämöiden
kanssa. Ennen sodan puhkeamista olin tehnyt sopimuksen erään suuren
amerikkalaisen veistämön kanssa kahden laivan rakentamisesta ja näiden
piti valmistua kuukauden kuluttua. Sen vuoksi lähetin valtuutetun
asiamiehen vastaanottamaan laivat. Edustajani sai mukaansa 250,000
markkaa rahassa ja arvopapereissa. Hän matkusti Bergenin kautta viikko
sitten.
-- Onko tällä seikalla jotain tekemistä poikanne asian kanssa,
keskeytti Krag. -- Hänhän on kaupungissa. Näin hänet vähän aikaa
sitten.
-- Tulen pian asian ytimeen, sanoi laivanvarustaja. Mutta tahdon
kuitenkin ensiksi huomauttaa olevani täydestä sydämestäni nykyaikaista
osakekeinottelua vastaan, johon nuorempi polvi on niin intohimoisesti
takertunut. Ja nyt olen tullut siihen tulokseen, että poikani on
joutunut samanlaisiin liikepuuhiin. Ja hän alkoi pörssikeinottelunsa
heti valtuutetun matkustettua Amerikkaan.
-- Te luulette...?
Laivanvarustaja kohotti olkapäitään.
-- Voidakseen tehdä sitä, tarvitaan rahaa, sanoi hän, -- ja voidakseen
tehdä niin laajassa mitassa kuin poikani, tarvitaan paljon rahaa. Sitä
paitsi Amerikkaan lähettämäni valtuutettu ja poikani olivat hyviä
ystäviä. He ovat sitä paitsi olleet lukutovereita. Ja mistä hän muutoin
olisi saanut rahoja? Ei hänellä ole mitään yksityistä omaisuutta. Ainoa
mahdollisuus olisi se, että hän olisi saanut lainattua suuremman määrän
rahaa.
-- Mitä te haluaisitte sitten minun tässä asiassa tekevän? kysyi Krag.
-- Niin, pyytäisin teidän ottamaan selvää, mistä hän on saanut rahaa,
mihin papereihin hän on sitoutunut ja mistä määrästä. Voitteko ottaa
tämän tehtäväksenne?
-- En, vastasi Krag. -- Sen laatuisia liikeasioita minä en tavallisesti
hoida. Te erehdytte todellisen maailmanmiessalapoliisin tehtävien
suhteen. Sellaiset sopivat tanskalaisille perheurkkijoille, mutta eivät
minulle.
-- Pyydän anteeksi, sanoi laivanvarustaja änkyttäen, -- minun
tarkoitukseni ei ollut suinkaan loukata teitä. En yksinkertaisesti
tietänyt, miten tällaisen sotkun saisin selvitettyä ja huolissani tulin
teitä ajatelleeksi.
Skogseln katseli häntä onnettomin, pyytävin katsein, mutta Krag ei
kuullut sanaakaan hänen anteeksipyynnöistään. Hän tuli ajatelleeksi,
että eiköhän vain Oslon kreivin sormet olleet tavalla tai toisella
mukana tässä asiassa. Ja se ajatus ratkaisi hänen päätöksensä.
Laivanvarustaja nousi lähteäkseen, mutta Krag esti häntä.
-- Tahdon sittenkin auttaa teitä, hän sanoi, -- sillä luulen tämän
asian olevan yhteydessä erään toisen seikan kanssa, joka minua
huvittaa. Näin tänään poikanne erään vaarallisen, kansainvälisen
rikollisen kanssa. Tämä roisto oli viisitoista vuotta sitten
Kristianiassa, enkä ole häntä sen jälkeen nähnyt ennenkuin tänään.
Laivanvarustajan kasvot, jotka Kragin antaman lupauksen jälkeen olivat
uudelleen kirkastuneet, osoittivat kauhua tämän kuultuaan.
-- Uskotteko, uskotteko tosiaankin, että poikani olisi joutunut
rikollisten pauloihin, kysyi hän tuskallisesti.
-- Se ei ole kovinkaan uskottavaa, koetti Krag häntä rauhoittaa. --
Mutta nyt täytyy teidän luvata olla hiiskumatta sanaakaan tästä asiasta
kenellekään ja olla ryhtymättä minkäänlaisiin toimenpiteisiin häntä
kohtaan.
-- Sen lupaan.
-- Silloin ryhdyn alkupuuhiin jo tänä iltana ja tulen konttoriinne
huomenna yhdentoista aikaan päivällä. Jos jotain uutta sattuisi, voitte
soittaa minulle.
Asbjörn Krag kirjoitti puhelinnumeronsa eräälle kortille ja hyvästeli
laivanvarustajaa, joka yhä vielä näytti olevan kovin järkytetty siitä,
että hänen poikansa oli joutunut vaarallisten rikoksellisten seuraan.
Hetken kuluttua ajoi Krag etsivään osastoon ja meni päällikön
huoneeseen. Täällä tarkasti hän kaikki ilmoitukset ulkolaisista
rikoksellisista ja luettelot henkilöistä, joista toisten maitten
viranomaiset olivat ilmoittaneet. Sen jälkeen keskusteli hän
etsivänosaston päällikön kanssa ja kun hän palasi ulkona odottavaan
autoonsa, hymyili hän itsekseen tyytyväisenä.
Auto pysähtyi Grand Hotellin edustalle ja täsmälleen kello 7 koputti
hän Oslon kreivin ovelle ja astui sisään.
Nelson nousi ja meni salapoliisia vastaan.
-- Täsmällinen kuten tavallista, sanoi hän ja auttoi Kragia
päällystakkiaan riisumaan ja pyysi istumaan.
Salapoliisi istui vastapäätä kreiviä ja sytytti savukkeen Nelsonin
jalokivillä koristetusta savukekotelosta.
-- Tämäpä on erinomainen savuke, sanoi Krag. -- Mutta käykäämme suoraan
asiaan. Mistä te halusitte kanssani keskustella?