Edelliset, Billy ja de Puyster.
_Billy_. Kuinkas muuten! Te tulitte tänne ja liityitte meihin kolmeen
aikaisemmin kuin osasin aavistaakaan. Meillä on nyt takanamme
monituhatvuotinen kertomus verenvuodatuksista, kärsimyksistä ja
kyynelvirroista, jota joskus on kutsuttu ihmiskunnan historiaksi.
Runoilijat olivat luoneet ihania lauluja, filosoofit julistaneet
syvällistä viisautta, tiedemiehet suorittaneet ihmeellisiä tutkimuksia
— ja heidän ainoana saavutuksenansa oli ollut maailma, jossa
miljoonat sorretut ihmisparat olivat työskennelleet ilman lepoa ja
rauhaa muutamien satojen laiskurien hyväksi. — Nyt on tuo maailma
poispyyhkäisty, ja me olemme joutuneet luomaan uutta kulttuuria. Me
olemme sopineet siitä, ettemme tahdo enää perustaa mitään orjuutta,
läänityslaitosta tai kapitalismia. Kukin meistä työskentelee kykynsä
mukaan ja nauttii työn tuloksista tarpeensa mukaan. Siinä meidän
tuhatvuotisen valtakuntamme perustuslaki. Se ei ole pitkä eikä
monimutkainen, mutta sitä selvempi. Tänään on meillä uuden tasavaltamme
ensimmäinen juhlapäivä... (Sarita tulee työntäen lapsenvaunuja.) Siinä
saapuu nuoren tasavaltamme tulevaisuus.