Lumley-Gotham, rva Lumley-Gotham, Arkkipiispa,
Reginald Simpkins ja Eloise.
(Kaikki, niin miehet kuin naisetkin, ovat puettuina keveisiin,
mahdollisimman yksinkertaisiin pukimiin ja sandaalit jalassa.
Arkkipiispa ja Lumley-Gotham puhdistavat puutarhaa, Rva Lumley-Gotham
asettelee värillisiä lyhtyjä puitten välillä kulkeviin lankoihin,
Eloise ja Reginald levittävät liinan pöydälle ja alkavat sitten kattaa
sitä.)
_Eloise_ (Reginaldille, joka ei osaa laittaa pöytäliinaa oikein).
Kyllä sinä olet ihmeellinen mies. Opetinpa minä sinua miten hyvänsä,
ei sinusta tule kalua. Nyt et sinä ole vielä oppinut edes pöytäliinaa
laittamaan paikoilleen.
_Reginald_. Mutta, rakkaani, eihän tämä olekaan minun varsinainen
työalani.
_Eloise_. Toistaiseksi ei meillä ole mitään rajoitettuja työaloja.
Meidän täytyy tehdä milloin mitäkin pitääksemme pystyssä sitä
yhteiskuntaa, jonka me itse olemme luoneet.
_Reginald_. Mutta tarvitseehan tämä yhteiskuntakin runoutta. Minä olen
runoilija, enkä mikään palvelija.
_Eloise_. Kaikki me olemme toistemme palvelijoita. Etkö sinä ymmärrä,
että me rakennamme maailmaa alusta ja kokonaan uusille perusteille?
Etkö sinä käsitä, että meillä on niin sanomattoman paljon tehtävää ja
että jokaisen on tehtävä juuri sitä, mitä hän parhaiten osaa.
_Reginald_. Mutta minä osaan runoilla kaikkein parhaiten.
_Eloise_. Siitä olen minä vakavasti eri mieltä. Kyllä sinä sittenkin
sovit paremmin taloustoimiin, kunhan minä vain saan juuritetuksi pois
tuon sinun iankaikkisen huolimattomuutesi.
_Rva Lumley-G._ Joko te taas riitelette? Kumma kun eivät ihmiset
vieläkään osaa elää sovussa.
_Reginald_. Minä en voi sietää, että Eloise rupeaa osoittamaan
viisauttaan joka paikassa. Ennen hän oli kaikkein tyytymättömin
oloihin, ja nyt haluaa hän aina esiintyä opettajana.
_Eloise_. Minä olenkin nyt innokas uuden yhteiskuntamme kannattaja,
mutta sinä tahtoisit elää vielä vanhojen sääntöjen mukaan...
_Reginald_. Enpäs! Minä vain pyrkisin johdonmukaisesti noudattamaan
uutta perustuslakiamme.
_Rva Lumley-G._ Lakatkaa nyt Herran nimessä, ja tehkää työnne. Siinä on
teille tarpeeksi perustuslakia. Te kinastelette aina joutavia.
_Arkkipiispa_. Pieni kina on avioliiton suola. Se meille ainakin näkyy
jääneen perinnöksi vanhasta, kadonneesta maailmasta. Mutta eipä se ole
vaarallista. Me olemme päässeet siitä maailmasta, joka oli pahuudelle
ja vääryydelle perustettu, meillä on nyt sopusuhtaiset ja terveet olot.
Mitä silloin merkitsee melkeinpä vielä kuherruskuukauttaan viettävän
avioparin pieni sanallinen perhekamppailu? (Billy tulee de Puysterin
kanssa.) Vai mitä sanoo Billy? Oletko sinä meihin tyytyväinen?