Kaikki aikaisemmin tulleet, paitsi Helena,
vieraita, Tuttle, rva Lumley-Gotham.
(Alkaa kuulua soittoa, joka ensin on melkoisen kovaa, mutta pian
hiljenee. Se ei saa missään tapauksessa häiritä vuorosanoja. — Ensin
tulee oikealta ylihovimestari Tuttle. Vieraat tulevat taustalta
asettuvat ryhmiin. Sitten asettuu kaksi palvelijaa oikealle johtavalle
ovelle, josta kohta astuu sisälle rva Lumley-Gotham jäljessään
lisää vieraita, puettuna karmosiinipunaiseen samettiin, kolmasosa
ruumiista timanttien peitossa. Vyötäisten kohdalla on kokonainen
timanttipanssari. Sen lisäksi on hänelle timanttikruunu, ja jalokivillä
koristettuja renkaita kyynärpäihin asti. Hän on vanha, suuri nainen,
jolla on käheä, hiukan katkonainen ääni.)
_Tuttle_ (esittää). Rouva Lumley-Gotham.
_Vieraat_. Me tervehdimme teitä, rouva Lumley-Gotham!
_Rva L.-G_. Olkaa tervetulleet Huvilapalatsiin, rakkaat ystävät!
_de Puyster_ (on kiiruhtanut puhelimen luokse. Puhuu siihen sinä
aikana kuin esittely ja tervehdysmenot suoritetaan). Kansalaisten
Liittomarssin sävelten kaikuessa saapuu juhlan emäntä Viviana Athestan
de Smithkins Lumley-Gotham tähän temppeliin, joka on pyhitetty
suojapaikaksi niille, joiden huostaan Jumala äärettömässä viisaudessaan
on uskonut maan talouden ja omaisuuden hoidon.
_Harlemin arkkipiispa_ (rva G:lle). Oi, rouva Lumley-Gotham, kuinka
ihastuttava onkaan olemuksenne! Nuoruuden tunteet täyttävät minut teitä
katsellessani! Toivoisin, että kaikki teidän kateelliset kilpailijanne
olisivat nyt täällä teitä näkemässä.
_Reginald_ (käsikirjoitus kädessään). Suvaitkaa, oi yhteiskunnan
armollinen valtijatar, ottaa vastaan tämä kunnianosoitus, jolla
tahdomme tehdä tuleville sukupolville tunnetuksi Lumley-Gotham-suvun
mahtavuuden.
_Rva L.-G_. (ottaen käsikirjoituksen runoilijalta). Kiitos, Reggie.
_Reginald Simpkins_. Minä toivon saavani tilaisuuden lausua sen teidän
vieraillenne. Muuten Eloise ja minä olemme saaneet valmiiksi menuetin,
jonka te meille suunnittelitte: Haluatteko nähdä meidän esittävän osan
loppunäytöksestä? (Alkaa tepastella omituisia tanssiaskeleita, jolloin
kääntyy selin, eikä huomaa, että rva L.-G. poistuu taustalle. Hetken
kuluttua hän kääntyy, huomaa asian laidan ja nolostuu. Toiset vieraat
ilostuneita.)
(Yleisen iloisuuden ja juuri alkaneen puheensorinan katkaisee äkillinen
ja räikeä torven toitotus.)
_Eloise_. Hyi, kuinka inhoittavaa!
_Sarita_. Eikö hän nyt olisi voinut jättää meitä rauhaan tänä iltana?
_Arkkipiispa_. Rakas nuori nainen, kyllä kai hänen sallitaan katsella
tätä Huvipalatsia, jonka kustannukset hän on itse suorittanut.
_Sarita_. Katselkoon vain, mutta älköön hätyyttäkö vieraitaan kuin
lampaita.
(Kaikki muut paitsi Granville menevät taustalle.)