Edelliset ja Granville (tulee takaisin, myöhemmin vartijat).
_Granville_ (on katsellut ja kuunnellut kohtausta). Tässähän on karkuri
Billy Kingdon, ja työläisen puvussa. Miten te olette tänne päässyt?
_Billy_. Olen lentokoneen kapteeni.
_Granville_. Vai niin? Millä nimellä?
_Billy_. En omallani.
_Granville_. Olette siis pannut henkenne peliin.
_Billy_. Niin olen tehnyt. Eihän se tapahdu ensimmäistä kertaa, kuten
tiedätte.
_Granville_. Mistä johtuu tämä mielettömyys?
_Billy_. He ottivat Helenan minulta ja antoivat hänet teille. Silloin
minä hävisin ihmisten ilmoilta. Mutta minun pakooni oli muitakin syitä.
Teidän maailmassanne ei ole mitään, jolle mies voisi työtarmonsa
omistaa. Katselkaa tämän illan näytelmää, näitä nukkeihmisiä, näitä
kullattuja pökkelöitä!
_Granville_. Jonkun on heitä hallittava.
_Billy_. Ehkä se tehtävä sopii teille, mutta ei minulle. Lentokoneessa
on toki jotakin todellista.
_Granville_. Lapsen leikkikalu! Ja te nyt leikitte sillä, te, joka
olisitte voinut nousta valtiolaivan komentosillalle!
_Billy_. Te teitte sen orjalaivaksi! Sen komentaminen huvittaa teitä,
mutta ei minua. — Minä halusin tietää, miten Helena voi, ja sen vuoksi
minä tulin tänne.
_Granville_. Te näytte päässeenkin siitä selville.
_Billy_. Olenpa kyllä! Hän on samaa mieltä kanssani, ja tänä iltana me
'matkustamme.
_Granville_. Mitä? (Hän tekee eleen kutsuakseen vartijoitaan, jotka
ovat aivan lähellä oviverhojen suojassa.)
_Billy_ (on huomannut hänen aikeensa, vetää esille revolverin). Jos
liikutatte sormeakaan, olette kuoleman oma!
_Helena_ (heittäytyen väliin). Billy, malta mielesi! (Hetken
vaikeneminen.)
_Billy_. Helena, nyt on kysymys meidän jommankumman hengestä.
_Helena_ (huudahtaen). Ei, Billy!
_Billy_. Sinun on valittava meistä toinen. Hän on murhannut miljoonia
ihmisiä kukistaessaan vallankumouksia. Minä voin surmata hänet nyt
äänettömästi, ja me pääsemme pakoon lentokoneella. Mutta jos hän saa
elää, ottaa hän minulta hengen.
_Helena_. Minä vetoan isääni. Hän on pelastava sinut!
_Billy_. Minä olisin jo saanut surmani, ennenkuin isäsi olisi kuullut
minusta puhuttavankaan.
_Helena_ (kääntyen mieheensä, jonka kasvoilla lepää yhä entinen hymyn
häivä). Granville...
_Billy_ (keskeyttäen). Älä tuhlaa aikaa! Kumpi meistä saa jäädä
elämään? Valitse!
_Helena_ (kauhuissaan). Kuinka voisin olla onnellinen, jos mieheni veri
tahraisi käsiäni?
_Billy_ (ollen hetkisen vaiti ja katsellen Granvilleä, synkistyen).
Onko se viimeinen sanasi?
_Helena_ (melkein kuiskaten). Sinä et saa tappaa häntä.
_Billy_ (pistää revolverin taskuunsa, kääntyy mennäkseen).
_Granville_ (nostaa samalla kätensä, jolloin kaksi vartijaa heti
syöksyy Billyn kimppuun).
_Helena_ (huudahtaa tukahdutetusti). Raakalainen! — Nyt isän luo.
(Poistuu oikealle.)
_Granville_.. Yksinäiseen koppiin. (Lähtee taustalle.)
(Vartijat vievät Billyn vasemmalle).