Mainitsemiemme tulosten perusteella näyttää siltä, kuin itse kuolema
olisi halunnut kumota vastaväitteet, sillä Myers, t:ri Hodgson ja
William James, jotka niin usein pitkien, hartaiden kokeiden kuluessa
kyselivät mediumeilta Piperiltä ja Thompsonilta ja pakottivat ne, joita
ei enää ole, puhumaan heidän suunsa kautta, ovat nyt hekin vuorostaan
varjojen joukossa, pimentojen väliverhon toisella puolen. He ainakin
tietävät, mitä on tehtävä meidän luoksemme päästäkseen, tietävät sen,
mitä pitää ilmaista ihmisten huolestuksen ja uteliaisuuden
tyydyttämiseksi.
Etenkin Myers, innokkain, vakaantunein, maltittomin nostamaan verhoa,
joka erotti hänet ikuisista totuuksista, oli nimenomaan luvannut
niille, jotka jatkavat hänen työtänsä, ponnistella parhaansa mukaan
tuolla kaukana, tuntemattomuudessa, antaakseen heille ratkaisevaa apua.
Hän pitikin sanansa. Kun hänen kuolemastaan oli kulunut kuukausi ja sir
Oliver Lodge kyseli haltioitumistilassa olevalta rouva Thompsonilta,
niin Nelly, tälle tuttu henki, ilmoitti nähneensä Myersin, joka ei
vielä ollut täysin hereillä, mutta aikoi tulla kello yhdeksän illalla
keskustelemaan Psykilliseen seuraan kuuluvan vanhan ystävänsä kanssa.
Istunto keskeytettiin ja sitä jatkettiin taas puoliyhdeksältä, ja
lopulta päästiin yhteyteen Myersin kanssa. Hänet tunnettiin ja jo ensi
sanoista huomattiin, että se oli hän ja ettei hän ollut muuttunut.
Uskollisena maanpäälliselle tavalleen hän heti korostaa muistiinpanojen
välttämättömyyttä. Mutta hän tuntuu hämmentyneeltä. Hänelle puhutaan
S.P.R:stä, hänen elämänsä ainoasta harrastuksesta. Hän ei muista
sitä enää. Sitten herää muisti vähitellen; ja hän suorastaan
"juoruilee" haudan takaa, seuran puheenjohtajan toimesta, _Timesin_
hautakirjoituksesta, julkaistavista kirjeistä j.n.e. Hän valittaa,
ettei hänen anneta olla rauhassa; häntä ahdistellaan, kaikilta
Englannin kulmilta tahdotaan päästä yhteyteen hänen kanssaan. "Kutsukaa
Myers, tuokaa Myers!"
Hän tarvitsisi aikaa keskittyäkseen, ajatellakseen. Hän valittaa myös,
että on vaikeata saada ajatuksia perille mediumin välityksellä: "Ne
kääntävät niitä niinkuin koulupoika, joka ensi kertaa lukee
Vergiliusta." Mitä taas hänen nykyiseen asemaansa tulee, niin "hän on
hakenut tietään kuin solien kautta, ennenkuin tiesi olevansa kuollut.
Hänestä tuntui, että hän oli eksyksissä oudossa kaupungissa, ja
nähdessään ihmisiä, jotka tiesi kuolleiksi, hän luuli vain näkevänsä
näkyjä."
Siinä, muita yhtä mitättömiä lörpöttelyjä lukuunottamatta, on melkein
kaikki, mitä antoi Myersin "kontrolli" eli "henkilöitymys", jolta oli
parempaa odotettu.
Tämä "tiedonanto" ja monet muut, jotka kuolleista herättävät
näennäisesti silmäänpistävällä tavalla Myersin tavat, ajatus- ja
puhumismenetelmät ja luonteen, olisivat jonkin arvoisia, jos ne
henkilöt, jotka niitä välittivät ja saivat, eivät olisi tunteneet
häntä, kun hän vielä oli elävien joukossa. Sellaisina kuin ne nyt ovat,
eivät ne luultavasti ole muuta kuin mediumin toisarvoisen
persoonallisuuden muisteloita tai kysyjäin ja läsnäolijoiden
vaistomaisia mieleenjohtumia.