Yhteys vainajien kanssa.
Spiritistit ovat tai luulevat olevansa yhteydessä kuolleitten kanssa
sen välityksellä, mitä he nimittävät automaattiseksi puheeksi ja
kirjoitukseksi. Se saadaan aikaan haltioitumis- eli oikeammin
_trance_-tilassa olevan mediumin välityksellä, käyttääksemme uuden
tieteen oppisanastoa. Tuo tila ei ole hypnoottista unta, ei näytä
hysteeriseltä ilmiöltä ja liittyy usein, kuten esim. mediumi Piperissä,
mitä parhaimpaan terveyteen, täydelliseen henkiseen ja ruumiilliseen
tasapainoon. Se on pikemmin jonkin toisarvoisen "subliminaalisen"
persoonallisuuden tai tietoisuuden enemmän tai vähemmän vapaaehtoista
ilmenemistä taikka spiritistisen teorian puolella oltaessa sitä, että
kysymyksenalaisen henkilön ottavat haltuunsa eli, kuten Myers sanoo,
"sielullisesti anastavat" jotkin toisen maailman voimat.
[Kun aletaan tutkia näitä ylitavallisia ilmiöitä, ihmetellään usein:
Miksi käytetään mediumeja, miksi noita usein epäilyttäviä, aina
epätyydyttäviä välittäjiä? --- Siksi, ettei tähän saakka ole keksitty
keinoa olla niitä ilman. Jos hyväksyy spiritistisen teorian, hakevat
ruumiittomat henget, jotka ympäröivät meitä joka puolelta, ja jotka
meistä erottaa vain kuoleman tiheä ja salaperäinen väliverho,
päästäkseen yhteyteen kanssamme, sen kohdan, missä vastustus molempien
maailmoiden välillä on pienin, ja tapaavat sen mediumissa, vaikkei
tiedetä miksi, samoin kuin ei tiedetä, mistä syystä sähkövirta kulkee
kuparilankaa pitkin, kun taas lasi- tai porsliininuppi sen pysäyttää.
Jos toiselta puolen tunnustaa ajatuksensiirto-teorian, joka on
uskottavin, niin toteaa, että ajatukset, tarkoitukset tai
suggestiot useimmissa tapauksissa eivät siirry alitajunnallisesta
alitajunnalliseen. Tarvitaan elimistöä, joka samalla kertaa ottaa
vastaan ja ilmaisee, ja tällainen elimistö on mediumi. Miksi? Toistan
vielä: siitä emme tiedä mitään, samoin kuin emme tiedä, miksi joku
esine tai esineryhmä saa vaikutusta langattoman lennättimen
konsentrisista aalloista, jotka taas eivät vaikuta toisiin. Tässäkin
haparoidaan, samoin kuin melkein kaikkialla eittämättömien, mutta
selittämättömien ilmiöiden alalla. Ne, jotka haluavat saada tarkempia
tietoja mediumi-teoriasta, saattavat hyödykseen lukea William Crookesin
mainion, 29 p. tammikuuta 1897 pitämän puheen, hänen ollessaan
S.P.R.-seuran puheenjohtajana.]
Haltioitumistilassa olevan ihmisen henkilöllisyys ja tavallinen
tietoisuus ovat kokonaan hävitetyt, ja hän vastaa "automaattisesti"
joskus puhumalla, useimmin kirjoittamalla, niihin kysymyksiin, joita
hänelle tehdään. Voi sattua, että hän puhuu ja kirjoittaa samalla
kertaa; äänen on joku henki ottanut haltuunsa, käden toinen, ja
molemmat pitävät yllä toisistaan riippumatonta keskustelua. Harvemmin
ovat ääni ja molemmat kädet yhtaikaa "lumotut" ja saadaan kolme
erilaista ilmoitusta.
On selvää, että tällaiset ilmiöt antavat aihetta kaikenlaisiin
petoksiin ja peijauksiin, ja epäluulo on aluksi voittamaton. Mutta on
niitäkin, jotka tarjoavat sellaisia vilpittömyyden ja luotettavuuden
takeita niin usein, niin pitkän aikaa ja niin pettämättömästi
sellaisten tiedemiesten tarkastaessa, jotka ovat luonteeltaan ja
arvoltaan täysin luotettavia ja ennen kaikkea niin epäilyyn taipuvia,
että käy vaikeaksi osoittaa pienintäkään epäluuloa. Tässä en
valitettavasti voi yksityiskohtaisesti tehdä selkoa eräistä täysin
tieteellisistä istunnoista, esim. niistä, missä mediumina oli kuuluisa
rouva Piper, jonka kanssa Myers, t:ri Hodgson, Pennsylvanian yliopiston
professori Newbold, sir Oliver Lodge ja William James ovat
työskennelleet useita vuosia.
[Nämä kysymykset petoksesta ja teeskentelystä tulevat luonnollisesti
ensimäiseksi mieleen näitä ilmiöitä tutkimaan ryhtyessä. Mutta jos
vähänkin tutustuu kolmen tai neljän suuren mediumin elämään, tapoihin
ja menetelmiin, joista aiomme puhua, riittää se poistamaan pienimmätkin
epäilykset. Kaikista mahdollisista selityksistä olisi se, joka vetoaisi
vain petokseen ja silmänkääntämiseen, epäämättä kummallisin ja vähimmän
totuudenmukainen. Muuten voi saada lukemalla Richard Hodgsonin
selonteon "Observations of certain phenomena of trance" (_Proceedings_,
VIII) ja J.P. Hyslopin tiedonannot (_Proceedings_, XIII) selon
noudatetuista varokeinoista, jotka ovat menneet niin pitkälle, että on
käytetty erityisetsiviäkin sen seikan varmentamiseksi, ettei esim.
rouva Piper, tavallisen järjen mukaan ja inhimillisesti, saattanut
mitään tietää ilmaisemistaan tosiseikoista. Toistan sen, että heti kun
on hiukankin syventynyt tähän tutkimukseen, epäluulot katoavat
jäljettömiin, ja pian pääsee varmuuteen siitä, ettei arvoituksen
ratkaisu suinkaan piile petoksessa. Kaikki tuon meissä piilevän mykän,
salaperäisen ja tukahutetun persoonallisuuden ilmaisut kestävät
vuorotellen saman koetuksen, ja ne, jotka kuuluvat taikasauvan alaan,
jättämällä muut mainitsematta, ovat juuri tällä hetkellä samassa
epäilyn kiirastulessa. Tuskin viisikymmentä vuotta sitten pidettiin
nykyään tieteellisesti luokitettuja hypnoottisia ilmiöitä samoin
petollisina. Tuntuu siltä, kuin ihminen vastenmielisesti tunnustaisi,
että hänessä piilee enemmänkin ilmiöitä kuin hän on luullut.]
Toiselta puolen juuri noiden yksityiskohtien kasautuminen,
yhteensattuminen ja epätavallinen luonne synnyttävät ja vahvistavat
vähitellen sen vakaumuksen, että nyt ollaan aivan uuden
epätodenmukaisen, mutta varmasti havaitun ilmiön edessä, ja että joskus
on vaikea sitä sijoittaa yksinomaan maallisten ilmiöiden joukkoon.
Näille "yhteyksille" pitäisi omistaa erikoistutkielma, joka kuitenkaan
ei mahtuisi tämän tarkasteluni puitteisiin. Tyydyn siis suosittelemaan
niille, jotka haluaisivat tietää enemmän, sir Oliver Lodgen kirjaa
_The survival of Man_ ja etenkin S.P.R:n _Proceedings_-julkaisun
kahtakymmentäviittä paksua nidettä, eritoten William Jamesin selityksiä
ja muistutuksia Piper Hodgsonin istunnoista (osa XXIII), samoin kuin
nidettä XIII, missä Hodgson tutkii ja erittelee niitä tosiseikkoja ja
väitteitä, joihin voi vedota vainajain esiintymisen puolesta tai sitä
vastaan, ja lopuksi Myersin pääteosta: _Human personality_.