Ensimäinen totuus, odottaessamme toisia, jotka tulevaisuus epäilemättä
paljastaa, on se, että mielikuvituksemme näissä elämän ja kuoleman
kysymyksissä on pysynyt perin lapsellisena. Melkein kaikkialla muualla
se käy järjen edellä, mutta tässä se viipyy vielä ensimäisten
aikakausien leikeissä.
Se ympäröi itsensä raakalaisunelmilla ja toiveilla, joilla se
tuuditteli luola-ihmisen pelkoja ja haluja. Se pyytää semmoista, mikä
liiallisen pienuutensa vuoksi on mahdotonta. Se vaatii etuoikeuksia,
jotka saavutettuina olisivat pelottavampia kuin kauheimmat
onnettomuudet, joilla tyhjyys meitä uhkaa.
Saatammeko vapisematta ajatella iankaikkisuutta, joka täydellisesti
sulkeutuisi nykyiseen mitättömään tietoisuuteemme? Ja huomatkaamme,
kuinka kaikessa tässä tottelemme mielikuvituksen epäjohdonmukaisia
oikkuja! Kukapa meistä, jos nukkuisi tänä iltana siinä tieteellisesti
ja kokeilla perustellussa varmuudessa, että saisi sadan vuoden kuluttua
herätä sellaisena kuin tänään on, ruumis koskemattomana, vaikka vielä
sillä ehdolla, että menettäisi entisen elämänsä muistot -- eivätkö nuo
muistot olisikin hyödyttömiä? -- kukapa meistä ei ottaisi vastaan tuota
vuosisataista unta yhtä luottavasti kuin lyhyttä unta joka yö? Oikean
kuoleman ja tämän unen välillä ei kuitenkaan olisi muuta erotusta kuin
tuo vuosisadan päähän siirtynyt herääminen, joka olisi nukkujalle yhtä
outo kuin kuolemanjälkeisen lapsen syntyminen.
Taikka otaksukaa -- jokseenkin niin sanoo Schopenhauer [_Kuolema ja
kuolematon_ ("Kariston klassillinen kirjasto" 9)] sellaiselle, joka ei
tahdo suostua kuolemattomuuteen, ellei hän saisi sinne siirtää
tietoisuuttaankin, -- otaksukaa, että jostakin sietämättömästä tuskasta
päästäksemme teille taattaisiin herääminen ja tietoisuuden paluu kolmen
kuukauden täydellisesti tajuttoman unen jälkeen? -- Suostuisin siihen
mielelläni. -- Mutta jos noiden kolmen kuukauden kuluessa teidät
unhotettaisiin ja herätettäisiin vasta kymmenentuhannen vuoden
kuluttua, mitä siitä tietäisitte? Ja kun uni kerran on alkanut, mitä
merkitystä sillä on, kestääkö se kolme kuukautta vai ainaisesti?