Otaksukaamme, että ihme yht'äkkiä elvyttää hänen silmänsä ja korvansa,
ilmaisee hänelle avoimesta ikkunasta hänen vuoteensa vieressä
aamuruskon lakeuden yllä, lintujen laulun puissa, tuulen huminan
lehvissä ja veden solinan joen kivillä, ihmisäänten kuulakat soinnut
aamuisten kukkuloiden keskellä. Otaksukaamme vielä, että tuo sama ihme
täydentää työnsä, palauttaa hänelle jäsenten liikuttamiskyvyn. Hän
nousee, hän avaa sylinsä tuolle ihmeelle -- jolla ei häneen nähden
vielä ole todenmukaisuutta eikä nimeä -- valolle! Hän aukaisee ovensa,
hoipertelee häikäistynä, ja koko hänen olentonsa sulautuu kaikkiin
noihin ihmeisiin.
Hän astuu kuvaamattomaan elämään, taivaaseen, josta mikään uni ei ole
saattanut antaa aavistusta, ja tuollaisissa parantumistapauksissa hyvin
käsitettävän oikun vuoksi terveys, johtaessaan hänet tuohon
käsittämättömään, kuvaamattomaan olotilaan, hävittää hänessä kaikki
menneitten päivien muistot.
Minkälaisessa tilassa on nyt tuo minä, tuo polttopiste, kaikkien
aistimustemme säilyttäjä, paikka, johon suuntautuu kaikki, mikä
oleellisesti kuuluu elämäämme, olemuksemme korkein piste,
"minuudellinen" piste, jos niin voi sanoa? Kun muisti on hävitetty,
löytäisikö tuo minä itsessään joitakin jälkiä entisestä ihmisestä? Kun
uusi voima, äly, herää ja osoittaa äkkiä kuulumatonta toimintatarmoa,
mitä suhdetta tuo äly säilyttäisi siihen tarmottomaan ja synkkään
ituun, josta se on kohonnut? Mihinkä menneisyytensä epätasaisuuksiin se
takertuisi jatkuakseen? Säilyisikö siinä joku tunne tai vaisto, joka ei
olisi riippuvainen muistista, älystä, ja en tiedä mistä muista
epämääräisistä kyvyistä, joiden välityksellä hän tuntisi, että juuri
hänessä puhkesi tuo vapauttava ihme, että juuri hänen uudistunut,
tuntematon, mutta ainesosiltaan sama elämänsä, eikä hänen naapurinsa
elämä, kohosi pimennoista ja hiljaisuudesta, jatkuen nyt valossa ja
sopusoinnussa?
Saatammeko kuvitella, millainen sekaannus, nousu ja lasku vallitsee
tuossa hämmästyneessä tietoisuudessa? Tiedämmekö, kuinka tuo eilinen
minä yhtyy tämänpäiväiseen minään, ja kuinka tuo minuuden piste,
henkilöllisyyden tunneherkkä kohta, ainoa, jonka halusimme säilyttää
koskemattomana, kestäisi näissä huumekohtauksissa ja mullistuksissa?
Koettakaamme aluksi vastata siihen kysymykseen, joka kuuluu nykyisen,
näkyväisen elämämme alaan, ja jollemme voi tehdä sitä, kuinka saatamme
toivoa ratkaisevamme toisen pulman, joka esiintyy kaikille ihmisille
kuoleman hetkellä?