Omasta puolestaan he sanovat tai saattaisivat sanoa, että tieteen
nykyisellä kannalla ollessa, paria kolmea tapausta lukuunottamatta, ei
koskaan ole kuoleman varmuutta. Jollei tue elämää viimeisiin rajoihin
saakka, vaikkapa sietämättömien kärsimysten hinnallakin, joutuu ehkä
tappamaan. Epäilemättä ei voi asettaa yhtä sataatuhatta vastaan, että
sairas toipuu. Mutta se on yhdentekevää: jos tuollainen mahdollisuus on
olemassa, vaikka se ei useimmissa tapauksissa soisikaan kuin muutaman
päivän, enintään muutaman kuukauden lisän elämään, joka ei enää ole
oikeata eloa, vaan pikemmin, niinkuin latinalainen sanoi, "pidennettyä
kuolemaa", niin nuo satatuhatta kärsimystä eivät ole olleet turhia.
Yksi kuolemalta siepattu tunti vastaa kokonaista kidutuselämää. Tässä
on vastausten kaksi arvoa, joita ei saata verrata, ja jos aikoo punnita
ne samalla vaa'alla, tulee koota näkyvälle levylle kaikki se, mitä
meillä on jäljellä -- kaikki mahdolliset kivut, sillä ratkaisun
hetkellä se on ainoa punnus, jolla on arvoa, ja joka on kyllin raskas
muutaman asteen verran kohottamaan levyä, joka painuu sinne, mitä emme
näe ja jonka kuormittaa toisen maailman pimeys.