1:ksi, _jos seuraava sana alkaa ääntiöllä_, niinkuin a)
kaksi-tavuisissa sanoissa, joiden pääte on -a tahi -ä, esim. viel' oli,
y.m, b) sijapäätteissä -sta ja -ksi, sekä -ta, -ssa, -lla ja -lta,
vaikka harvemmin viime-mainituissa, esim. kaupungist' oli tullut.
2:ksi, _jos seuraava sana alkaa kerakkeella_, olen joskus silloinki
käyttänyt taka-jättöä, varsinki, jos sen kautta lyhennetty sana loppuu
ja seuraava alkaa samalla kerakkeella, esim. Kaikki jo valmiiks saa,
niin voit ihan huoleti maata. Muuten luonnistuu taka-jättöä käyttää
kerakkeen edellä sopivammin nousussa, kuin laskussa, jolloin äsköinen
säe, taka-jätön sattuessa sanan-jakoon, tulee muodostumaan näin: Kaikki
jo saa valmiiks, niin voit ihan huoleti maata; ja hyvinki sopisi sitä
tällä tavoin käyttää kaksi-lyhyen edellä, esim. Noin tukevaks tuli tuo.
Muist. 1. Muutamissa sanan-muodoissa olen välistä jättänyt
i-päätteenki, kun se on hengähtämätön, niinkuin pronomini-liitteissä
-ni ja -si, sekä impf. ind. aktivin 3-ssa pers. sing., paitse
kaksois-kerakkeen jälestä, esim. Isän' onpi, setäs alkoi; käsiään
ojens' ilmaan; vaan ei koskaan: ott' oven auki, varoitt' äitiä
j.s.; niin myös Opt. samassa paikassa, jonka i-pääte, vaikka kohta
hengähtävä, puhe-kielessä tavallisesti jätetään, esim. laimin löis'
minun lasteni holhon.
Muist. 2. Tässä i-päätteen jättämisessä on merkittävä, että se
puhuttaissa korvataan melkein kuin kerake j-llä, joten sanan loppu-tavu
ikään kuin tilaisesti pitentyy, etenki nousuun asetettuna, esim. sepä
het' meni sinne, lue: sepä hetj meni sinne. Tämä seikka on johdattanut
minua noutamaan seuraavata mielestäni jotenki luontevaa sääntöä:
Kaksi- ja neli-tavuisten sanan-muotojen hengähtämätöntä loppu-i-tä käy
jättäminen, jos jälelle jäävä loppu-tavu asetetaan nousuun, varsinki
kerakkeella alkaviin kaksi-lyhyen edelle, esim. puhuttel' sitä hiljaa.
Kolmi-tavuisissa taas on mainittu tavu asetettava joko sanan-jakoon
tahi laskuun, ja viime-kohdassa sopivimmin, jos ääntiö seuraa, esim.
sukkulakin suljaht' usehin: akanat puhals' ilmaan.[6]
Muist. 3. Jättö-merkin olen tykkönään heittänyt pois
pronomini-liitteissä -si ja translativi-päätteissä -ksi, samoin kuin
jo v. Becker'kin kirjoitti Turun Viikko-Sanomissa, esim. setäs,
valmiiks. Ja voisippa, luullakseni, vielä tarkemminki raivata pois nuo
harmittavat silmän-tikut, missä vaan tämä menetys ei vaikuta mitäkään
epäselvyyttä.
Säe 3. _vatiloissa_. Useammassa kohdin olen seurannut Savon murretta,
koska se sulon noreutensa puolesta on, mielestäni, enimmin vastaava
Kreikkalaisten kertoma-murretta ja on muutenkin erittäin mukava
kuusimittaiseen runoon, esim. patoaan, isäntä'i, vetänynnä y.m.[7]
Olenpa vielä välisti supistanut semmoisia sanan-muotoja, kuin
tämä vi viimeks-sanottu, niin että päätteen -nunna asemesta olen
käyttänyt ainoastaan -nna, esim. unohuttannakaan.[8] Samote myös olen
kovien kerakkeiden pehmetessä jättänyt ne useasti pois, niinkuin
Suomen vanhassa nelimitta-runossakin on tapana, esim. jahillen,
ehoituksestaan,[9] mainimatta vielä muutaki sille murteelle omituista.
Säe 5. _jakoi_. Kaksi-tavuisen Impf. ind. aktivin 3-nen pers. sing.
päätteitä oi, ui ja yi olen käyttänyt lyhyinä, syystä, että niiden i on
puhe-kielessä jo melkein kadonnut, esim. Rahvaallen jakoi hellettään.
Säe 10. _emännän_. Jos kolmi-tavuisissa sanoissa ensimäinen tavu on
lyhyt, niin on toinenki, vaikka tilaisesti pitkä, käytettävä lyhyenä,
jos loppu-tavu on pitkä, esim. ra'ka'sta:a:; mutta jos keski-arvoinen,
niin on sen pitentyäkseen sopivampi, että kerake seuraa, kuin ääntiö.
Parempi on sentähden sanoa: rakastun tähän neitoon, kuin jos sanoisi:
rakastun ihanaiseen.
Muist. Tätä sääntöä olen noudattanut sanojen sisälläkin, esim.
rohke'a'mma:sti, tyttäre'lle:nsä.
Säe 13. _mustaa_. Tässä on nyt korko polkeuksissa, syystä, että olen
käyttänyt sanan-jakoa (caesuria), jolloinka sanan koroton tavu tulee
alkamaan runojalan ja siis sattumaan nousuun, esim. Tyttären, kun
mustaa patoaan pesi liesikon eessä. Tämmöistä sanan-jakoa tosin ei
Suomen kuusimitassa ole vielä juuri hyväksytty ja Genetz on sen yksinpä
kieltänyt;[10] mutta, vaikka korkoki siten polkeutuu, on se mielestäni,
harvoin ja älyllisesti käytettynä, pikemmin pidettävä runo-säkeen
kaunistuksena, varsinki, kun se on Suomen kieleen niin luonnistuva.
Pidettiinhän klassis-kielissäki runoa sitä sointuisampana, kuta enemmän
sanan-jakoa käytettiin. Sentähden en ole epäillyt sitä joskus viljellä,
etenki säkeen kolmannessa jalassa, johon se paraite soveltuu, jos kohta
sitä käy muuanneki säkeen sisälle asettaminen.
Säe 115. _Lihaa_. Tämmöisiä lyhä-pitkiä sanoja, joiden korko on
niin jyrkkä, että seuraavan tavun alku-kerake milt'ei kerrota, olen
puhe-kielen mukaan käyttänyt kaksi-pitkinä,[11] esim. Elä makaa, Matti,
nyt enään.
* * * * *
Nämä nyt ovat ennen muita ne kohdat, joiden kanssa olen tahtonut
Lukijata ensin tutustaa, että hän, teokseeni tartuttua, ei lii'oin
oudoksuisi tätä kuusimitan käytäntöäni.
Maamme umpisuomalais-kansalle en voi olla ynnä mainimatta, että sen
omituisia oloja ja elin-tapoja ei ole vielä kukaan niin nerollisesti
ja elävästi kuvaillut, kuin tämä meidän ja koko Pohjolan etevin
runoilija Runeberg, ja varsinki tässä runoelmassa. Mutta kun se on
ruotsinkielinen, on minussa syttynyt harras halu saada se koko Suomemme
omaksi, että sama kansallistunnon ylennys, jota se aina on maamme
lukijoissa vaikuttanut, pääsisi rahvaassaki laviammin elähtymään.
Tätä olen kyllä tarkoittanut; vaan voipiko heikko mukailema vaikuttaa
yhtä, kuin itse mukailtava taide-teos? Niiden eroitus on sama, kuin
kukkasen ja sen kuvan välillä. Kuvaan on mahdoton saada sitä loiston
ja lemun suloa, joka on kukkasen viehättävin omaisuus. Sama on myös
käännöksien laita, niin tämän, kuin muidenkin. Alku-teoksen omituinen
väri ja henki kähenee ja haihtuu sitä muuttaessa, samoin kuin
kukkasenki. Mutta, armas Suomalainen, koska niin on, ja et kuitenkaan
muulla, kuin tällä keinoin, olisi päässyt siihen tuttavaisi huvittavaan
keskuuteen, jonka tässä olet tapaava, niin elä siis mahdotonta
vaadikkaan, vaan pidä tahtoani tekona parempata odottaissa. Siihen asti
sul'en nyt itseni hyvin toivottavaan suosioosi.
_Suomentaja_.
Sysmässä 24 p. Syyskuuta v. 1876.
HlRVEN-HIIHTÄJÄT.