Vanhemmat, jotka aijotte hyljätä lapsenne! Olkaa hyvä ja tehkää se
ennen heidän kolmatta ikävuottaan.
En tiedä mikä teko hylkäävien vanhempien taholta olisi meille
suuremmaksi avuksi. Tuo pahan kitkeminen ennenkuin voi ruveta
istuttamaan hyvää on hidasta, masentavaa työtä.
Meillä on täällä eräs lapsi, joka on melkein nujertanut minut,
mutta minä _en tahdo_ tunnustaa, että viisivuotias lapsi on saanut
voiton minusta. Hänessä vaihtelevat juro murjotus, jolloin hänestä
ei saa irti sanaakaan, ja mitä rajuimmat sisunpurkaukset, jolloin
hän lyö rikki kaiken mitä käsillä on. Hän on ollut täällä vain
kolme kuukautta, ja sinä aikana hävittänyt melkein kaikki laitoksen
korutavarat -- mikä ei ohimennen sanoen ole suuri häviö taiteelle.
Noin kuukautta ennen minun tuloani hän veti liinan opettajakunnan
ruokapöydältä sillä aikaa kuin tyttö oli käytävässä soittamassa
rumpua. Soppa oli jo tuotu pöytään. Voit kuvitella sitä siivoa! Mrs.
Lippett melkein tappoi lapsen tuossa tilaisuudessa, mutta tappaminen
ei mitenkään vähentänyt hänen sisuansa, joka jätettiin minulle
koskemattomana.
Hänen isänsä oli italialainen ja äitinsä irlannitar; hänellä on
punainen tukka ja kesakoita ja kauneimmat ruskeat silmät mitä ikinä
on lähtenyt Napolista. Isän saatua surmansa tappelussa ja äidin
kuoltua viinaan tuo pikku piltti parka joutui tavalla tai toisella
meille; vaikka epäilen että hän kuuluisi Katolisen Huoltolaitoksen
piiriin. Mitä hänen tapoihinsa tulee -- oi taivas, taivas! Ne ovat
niinkuin odottaa voi. Hän potkii ja puree ja kiroilee. Olen antanut
hänelle nimen Naskali.
Eilen hänet tuotiin kansliaani kiemurtelevana ja ulvovana, syytettynä
siitä että oli lyönyt nurin erään pienen tytön ja ryöstänyt hänen
nukkensa. Miss Snaith istutti hänet tuoliin minun taakseni ja jätti
hänet siihen tyyntymään sillä aikaa kun minä jatkoin kirjoitustani.
Äkkiä minut lennätti pystyyn kauhea mäiskähdys. Poika oli lykännyt
suuren vihreän kukkamaljakon ulos ikkunasta ja särkenyt sen
viiteensataan kappaleeseen. Minä hyppäsin pystyyn niin äkkiä että
mustepullo putosi lattiaan, ja kun Naskali näki tämän toisen tuhon,
lopetti hän raivon mylvintänsä ja heitti päänsä taaksepäin ja alkoi
mylviä naurusta. Lapsi on _pirullinen_.
Olen päättänyt koettaa aivan uutta kurinpitokeinoa, jota en usko
hänen kokeneen koko pienen hyljätyn elämänsä aikana. Aion nähdä
mitä kiittäminen ja rohkaiseminen ja rakkaus vaikuttaa. Niinpä,
sensijaan että olisin torunut häntä kukkamaljakosta, otaksuin että
se oli vahinko. Suutelin häntä ja sanoin ettei hänen tarvinnut olla
pahoillaan, en välittänyt siitä vähääkään. Se hämmästytti häntä siinä
määrin että hän rauhoittui; hän suorastaan pidätti henkeänsä ja
töllisti, kun pyyhin hänen kyyneleensä ja rupesin kuivaamaan mustetta.
Tuo lapsi on nyt juuri suurin ongelma koko J.G.H:ssa. Hän tarvitsee
kaikkein kärsivällisintä, hellintä, henkilökohtaisinta huolenpitoa --
oikean äidin ja isän, niin myös pari veljeä ja sisarta ja isoäidin.
Mutta minä en voi sijoittaa häntä kunnialliseen perheeseen ennenkuin
olen parantanut hänen kielenkäyttöään ja hänen taipumustaan rikkoa
esineitä. Erotin hänet toisista lapsista ja pidin häntä huoneessani
kaiken aamua, Janen siirrettyä turvallisiin korkeuksiin kaikki
taide-esineet. Onneksi hän rakastaa piirustamista, ja hän istui
matolla kaksi tuntia askarrellen värikynien kanssa. Hän oli niin
ihmeissään, kun osoitin mielenkiintoa punavihreään jokilaivaan,
jonka mastossa liehui keltainen lippu, että kävi aivan arkipäiväisen
puheliaaksi. Siihen saakka en ollut saanut sanaakaan irti hänestä.
Iltapäivällä tohtori MacRae pistäytyi huoneessa ja ihaili jokilaivaa,
ja Naskalikos aivan pöyhistyi luomisen ylpeydestä. Sitten, palkaksi
siitä että Naskali oli sellainen kiltti pieni poika, tohtori otti
hänet autoonsa ajaessaan erään potilaan luo maaseudulle.
Naskalin palautti tarhaan kello viiden ajoissa surullisempi ja
viisaampi tohtori. Rauhallisessa maakartanossa poika oli kivittänyt
kananpoikia, lyönyt rikki kultakehykset ja riepoittanut Angora-kissaa
hännästä. Kun sitten lempeä vanha rouva oli koettanut saada hänet
kiltiksi mirriparalle, oli Naskali käskenyt hänen mennä helvettiin.
En siedä ajatella mitä muutamat näistä lapsista ovat nähneet ja
kokeneet. Tarvitaan vuosien auringonpaistetta ja onnea ja rakkautta
hälventämään ne kauheat muistot, mitä he ovat kasanneet pikku
aivojensa etäisimpiin nurkkiin. Ja lapsia on niin paljon ja meitä
niin vähän ettemme voi syleillä heitä tarpeeksi; meidän käsivartemme
ja sylimme eivät suorastaan riitä.
_Mais parlons d'autres choses!_ Nuo inhottavat kysymykset
perinnöllisyydestä ja ympäristön vaikutuksesta, joita tohtori
alituiseen hautoo, alkavat mennä jo minunkin vereeni, ja se on huono
tapa. Jos ihminen tahtoo olla joksikin hyödyksi paikassa sellaisessa
kuin tämä, ei hän saa nähdä maailmassa mitään muuta kuin hyvää.
Optimismi on ainoa sopiva suunta yhteiskunnallisen työn tekijälle.
"Lyö tornin kello keskiyötä" -- tiedätkö mistä tämä kaunis runosäe
on lähtöisin? "Cristabel'ista" englannin luennoilta. Herranen aika
kuinka minä vihasin sitä kurssia! Sinä, joka loistit englannissa,
pidit siitä, mutta minä en koskaan ymmärtänyt sanaakaan mitä siellä
sanottiin aina siitä hetkestä kun tulin luokkahuoneeseen siihen
asti kuin sen jätin. Oli miten oli, huomautus, jolla aloitin tämän
kappaleen, on tosi. Nyt _on_ keskiyö kamiinihyllyn kellon mukaan,
joten toivotan sinulle kauniita unia.
_Addio!_
SALLIE.
Tiistaina.
_Paras Vihollinen!_
Te tohtoroitte koko talon ja marssitte minun huoneeni ohi nenä
ilmassa, vaikka minä juuri odotin teetarjotinta, kolmijalalla
lautasellinen skotlantilaisia leivoksia, jotka olin tilannut
erikoisesti teitä varten rauhanuhriksi.
Jos olette todella loukkaantunut, luen tuon Kallikak-kirjan, mutta
minun täytyy sanoa teille että te ihan tapatte minut työllä.
Toimeliaana johtajattarena oleminen vie melkein kaiken tarmoni, ja
tuo teidän toimeenpanemanne yliopistollinen jatkokurssi on mielestäni
väsyttävä. Muistatteko kuinka suuttunut olitte eräänä päivänä viime
viikolla, kun tunnustin valvoneeni edellisenä yönä kello yhteen? No
niin, hyvä mies, jos minä suorittaisin kaikki ne määräluvut, joita te
vaaditte, saisin istua aamuun asti joka yö.
Tuokaa se nyt sentään. Otan tavallisesti puolen tunnin joutoajan
päivällisen jälkeen, ja vaikka olisinkin tahtonut vilkaista Wellsin
uusimpaan romaaniin, huvitan itseäni sensijaan teidän vähämielisellä
perheellänne.
Elämä on viime aikoina ollut aika jyrkkää.
Kiitollisena teidän
S. McB.
JOHN GRIEK HOME,
Huhtikuun 17 p.
_Paras Gordon!_
Kiitos tulpaaneista, samoin kieloista. Ne sopivat erittäin hyvin
sinisiin persialaisiin maljakkoihini.
Oletko koskaan kuullut Kallikak'eista? Hanki kirja ja lue itse.
He ovat kaksihaarainen perhe New-Jersey'ssä, luullakseni, vaikka
heidän oikea nimensä ja alkuperänsä on taitavasti salattu. Mutta
joka tapauksessa -- ja tämä on totta -- kuusi sukupolvea sitten
eräs nuori herrasmies, jolle mukavuuden vuoksi annetaan nimi Martin
Kallikak, joi itsensä juovuksiin eräänä yönä ja karkasi joksikin
aikaa tiehensä vähämielisen kapakkatytön kanssa perustaen siten
pitkän sarjan vähämielisiä Kallikakeja -- juomareita, pelaajia,
porttoja, hevosvarkaita -- jotka ovat oikea vitsaus New-Jerseylle ja
ympäröiville valtioille.
Martin myöhemmin paransi tapansa, nai normaalin naisen ja perusti
toisen sarjan säädyllisiä Kallikakeja -- tuomareita, tohtoreita,
maanviljelijöitä, professoreita, poliitikkoja -- jotka ovat kunniaksi
paikkakunnalleen. Ja siellä nuo kaksi haaraa vieläkin ovat,
kukoistaen rinnan. Voit nähdä mikä siunaus olisi ollut New-Jerseylle,
jos jotakin repäisevää olisi tapahtunut tuolle vähämieliselle
kapakkatytölle, kun hän vielä oli lapsi.
Vähämielisyys näyttää olevan hyvin perinnöllinen ominaisuus,
eikä tiede kykene sitä voittamaan. Ei ole vielä keksitty mitään
leikkausta, jonka avulla voitaisiin sijoittaa aivot päähän lapselle,
joka ei saanut sellaisia alkuaan. Ja lapsi kasvaa, sanokaamme
yhdeksänvuotiaan aivot kolmekymmenvuotisessa ruumiissa, ja joutuu
helposti jokaisen kohtaamansa rikollisen leikkikaluksi. Vankilamme
ovat kolmannelta osaltaan täynnä vähämielisiä uhreja. Yhteiskunnan
pitäisi eristää ne vähämielisten maataloihin, joissa ne voisivat
ansaita leipänsä rauhallisella palvelustyöllä saamatta lapsia.
Silloin sukupolven tai parin kuluttua voisimme pyyhkäistä heidät
kokonaan pois.
Tiesitkö tämän kaiken? Se on hyvin välttämätön tieto poliitikolle.
Hanki kirja ja lue se, ole hyvä. Lähettäisin oman kappaleeni, mutta
olen saanut sen lainaksi.
Se on myöskin hyvin välttämätön tieto minulle. Näissä kananpojissa
on noin yksitoista, joita hiukkasen epäilen, ja olen _varma_ Loretta
Higgins'istä. Olen kuukauden ajan koettanut saada pari alkeellista
käsitettä mahtumaan tuon lapsen aivoihin, ja nyt tiedän missä vika
on: hänen päänsä on täynnä jotakin pehmeätä juustomaista ainetta eikä
aivoja.
Minä tulin uudistamaan tätä orpokotia sellaisten pikku seikkojen kuin
raittiin ilman ja ravinnon ja pukujen ja päivänpaisteen suhteen,
mutta, voi taivas! voit nähdä minkälaiset ongelmat minua kohtaavat.
Minun täytyy ensin uudistaa yhteiskunta, niin että se ei lähetä
epänormaaleja lapsia vaivoikseni. Anna anteeksi koko tämä kiihtynyt
puhe, mutta olen juuri joutunut tekemisiin vähämielisyys-aiheen
kanssa, ja se on pelottava -- ja mielenkiintoinen. Sinun asiasi
lainlaatijana on säätää lakeja, jotka karkoittavat sen maailmasta.
Ole hyvä ja ota tämä huomioon heti.
Niin on sinulle kiitollinen
S. MCBRIDE.
John Grier Homen johtajatar.
Perjantaina.
_Hyvä Tieteen Mies!_
Te ette tullut tänään. Älkää viitsikö hypätä ylitsemme huomenna.
Olen lopettanut Kallikak-perheen ja olen pakahtua puheeseen. Eikö
teistäkin meidän pitäisi kutsua hermolääkäri tutkimaan näitä lapsia?
Onhan velvollisuutemme kasvattivanhempia kohtaan olla sälyttämättä
heille heikkomielisiä vesoja.
Tiedättekö, minua haluttaisi pyytää teitä määräämään arsenikkia
Lorettan yskään. Olen tutkinut hänen tapauksensa --- hän on Kallikak.
Onko oikein antaa hänen tulla täysikasvuiseksi ja perustaa 378:n
hengen sarja heikkomielisiä yhteiskunnan hoidettaviksi? Voi hyvä
Jumala! Minusta on inhottavaa myrkyttää tuo lapsi, mutta mitä voin
tehdä?
S. McB.
_Paras Gordon!_
Sinä et harrasta vähämielisiä ja pahennut siihen että minä harrastan?
Hyvä on, minä pahennun yhtä suuresti sinun harrastuksesi puutteeseen.
Jollei sinua huvita kaikki tuollainen mitä onnettomuudeksi sattuu
olemaan maailmassa, kuinka voit tehdä viisaita lakeja? Sinä et voi.
Oli miten oli, täytän pyyntösi ja puhun vähemmän sairaalloisista
aineista. Olen juuri ostanut 50 metriä sinistä ja punaista
ja vihreätä ja laihonkeltaista lettinauhaa pääsiäislahjaksi
viidellekymmenelle pikku tyttärelleni. Aion lähettää pääsiäislahjan
myös sinulle. Kuinka miellyttäisi sinua sievä silokarvainen pieni
kissanpoika? Minulla on tarjolla seuraavat mallit:
Numero 3 on saatavana eri väreissä: harmaana, mustana tai keltaisena.
Jos ilmoitat minkä mieluimmin tahdot, panen sen heti tulemaan
pikalähetyksenä.
Tahtoisin kirjoittaa säädyllisen kirjeen, mutta on teeaika ja näen
erään vieraan olevan tulossa.
_Addio!_
SALLIE.
P.S. Etkö tunne ketään joka haluaisi kasvatikseen herttaisen
poikalapsen, jolla on 17 sievää uutta hammasta?
Huhtikuun 20 p.
_Rakas Judy!_
Pennin kappale, pennin pari, kuumia vohveleita! Olemme saaneet
lahjaksi kymmenen tusinaa, lahjoittajana Mrs. De Peyster Lambert,
korkeakirkollinen, lasimaalaus-ikkunainen sielu, jonka tapasin
teekutsuissa pari päivää sitten. (Kuka vielä sanoo että teekutsut
ovat viheliäistä ajanhukkaa?) Hän kysyi kuinka kalliit pikku
orpolapseni jaksavat ja sanoi että minä teen jaloa työtä ja saan
siitä vielä palkkani. Minä näin vohveleita hänen silmissään,
istuuduin ja puhuin hänen kanssaan puolen tuntia.
Nyt menen henkilökohtaisesti kiittämään häntä ja kerron liikuttavan
seikkaperäisesti kuinka kovin suuressa arvossa kalliit pikku orponi
pitivät noita vohveleita -- jättäen kuvailematta kuinka kallis pikku
Naskali heitti omansa Miss Snaithin kasvoihin ja liisteröi hänen
silmänsä. Luulen että hyvällä rohkaisulla Mrs. De Peyster Lambertista
voidaan kehittää iloinen antaja.
Oi, minusta tulee ihan häpeämätön kerjäläinen! Omaiseni eivät uskalla
käydä luonani, koska verotan heitä niin julkeasti. Uhkasin pyyhkiä
isän pois tuttavaluettelostani, jollei hän heti lähetä 65 paria
päällyshousuja tuleville puutarhureilleni. Tänä aamuna sain saapuneen
tavaran toimistosta ilmoituksen, jossa minua pyydetään noutamaan
sieltä kaksi pakkalaatikkoa, lähettäjä J.L. McBride ja Kumpp.
Worcesterista. Näen siis että isä haluaa jatkaa tuttavuutta. Jimmie
ei ole vielä lähettänyt meille mitään, ja hänellä on suuri palkka.
Kirjoitan hänelle usein intomielisiä luetteloita tarpeistamme.
Mutta Gordon Hallock on oppinut oikean tien äidin sydämeen. Minä olin
niin herttainen kiitokseksi pähkinöistä ja eläintarhasta että nyt hän
lähettää jonkinlaisen lahjan harva se päivä, ja minun koko aikani
kuluu kiitoskirjeitten sepittämiseen, jotka eivät ole jäljennöksiä
aikaisemmin lähettämistäni. Viime viikolla saimme kaksitoista suurta
tulipunaista palloa. Lastenkamari on täynnä niitä; ne ovat jaloissa
joka askelella. Ja eilen saapui puolen bushelia sammakkoja ja ankkoja
ja kaloja uitettaviksi kylpyammeissa.
Lähetä, oo paras johtokunnan jäsenistä, ammeet, joissa niitä saa
uittaa!
Olen, kuten tavallisesti,
S. MCBRIDE.
Tiistaina.
_Rakkahin Judy!_
Kevät mahtaa lymyillä jossakin; linnut palaavat etelästä. Eikö olisi
aika teidän seurata heidän esimerkkiään.
Seurapiirejä koskeva tiedonanto _Muuttolintu-uutisista_:
"Mr ja Mrs. Kultarintakerttu ovat palanneet matkaltaan Floridasta. On
toivottavaa että Mr ja Mrs. Jervis Pendleton palaavat pian."
Meidänkin myöhäisessä Dutchess Countyssamme tuuli tuoksuu vihreältä,
se herättää kaipuun ulos ja pois, samoilemaan mäkiä tai polvilleen
maahan muokkaamaan multaa. Eikö ole hassua, mitä maanviljelijän
vaistoja puhkeava kevät herättää kaupunkilaisimmassakin sielussa.
Olen viettänyt aamuni suunnittelemalla omia pieniä puutarhoja
jokaiselle 9 vuotta vanhemmalle lapselle. Suuri perunamaa on
tuomittu. Se on ainoa mahdollinen paikka 62:lle yksityispuutarhalle.
Se on siksi lähellä että sitä voi pitää silmällä pohjoisikkunoista
ja kuitenkin siksi kaukana ettei heidän puuhansa pilaa ylistettyä
ruohokenttäämme. Sitäpaitsi on maa hedelmällistä, ja heillä on
mahdollisuus onnistua. En tahdo että nuo pienet tipuparat kaapivat
maata kaiken kesää eivätkä lopulta löydäkään aarretta. Hyväksi
yllykkeeksi aion ilmoittaa että laitos ostaa heidän tuotteensa ja
maksaa oikeassa rahassa, vaikka ennustankin että meidät haudataan
retiisivuoren alle.
Minä niin tahtoisin kehittää itseluottamusta ja yritteliäisyyttä
näissä lapsissa -- kaksi sitkeää ominaisuutta, jotka puuttuvat
heiltä huomattavassa määrässä (lukuunottamatta Sadie Katea ja paria
muuta pahaa). Lapset, joissa on kylliksi sisua ollakseen pahoja,
ovat mielestäni hyvin lupaavia, mutta ne jotka ovat hyviä pelkästä
hitaudesta, ne juuri ovat toivottomia.
Pari viimeistä päivää olen pääasiassa omistanut paholaisen
manaamiseen Naskalista -- mielenkiintoinen tehtävä, jos voisin panna
siihen kaiken aikani, mutta kun on manattava ulos 107 muuta pientä
paholaista, hajaantuu huomioni pahasti.
Kauheinta tässä elämässä on, että mitä ikinä teenkin, kaikki ne muut
asiat, joita en tee, mutta joita minun pitäisi tehdä, riippuvat
helmoissani. Siitä ei ole epäilystä että Naskalin personallinen
paholainen tarvitsee yhden koko ihmisen koko huomion -- mieluimmin
kahden ihmisen, että he saisivat vuorotella ja levähtää joskus.
Sadie Kate juuri lennätti tänne lastenkamarista uutisen, että eräs
vauvoistamme on niellyt purppuraisen kultakalan (Gordonin lahja). Voi
siunatkoon, mitä kaikkia onnettomuuksia voi sattua orpokodissa!