Lapseni ovat sängyssä, ja mieleeni juuri juolahti eräs ajatus. Eikö
olisi taivaallista jos talvehtimisjärjestelmä vallitsisi ihmisvesojen
kesken? Olisi sula nautinto hoitaa orpokotia, jos saisi peittää
pikku kullat vuoteeseen lokakuun ensi päivänä ja pitää heidät siinä
huhtikuun 22:seen asti.
Olen, kuten aina, ystäväsi
SALLIE.
Huhtikuun 24 p.
_Paras Jervis Pendleton!_
Tämä on täydennys yölliseen sähkösanomaan, jonka lähetin kymmenen
minuuttia sitten. Koska 50 sanaa ei riittänyt antamaan käsitystä
mielenliikutuksistani, lisään täten tuhannen.
Niinkuin jo tiedät saadessasi tämän kirjeen, olen erottanut voudin,
ja hän on kieltäytynyt eroamasta. Koska hän on puolta pitempi kuin
minä, en voi laahata häntä portille ja sulkea ulos. Hän tahtoo
johtokunnan puheenjohtajan tiedonannon, joka on väkevällä kielellä
konekirjoitettu viralliselle paperille. Siispä, rakas johtokunnan
puheenjohtaja, ole hyvä ja toimita hänelle kaikki tämä ensi tilassa.
Tässä seuraava kertomus tapahtumasta:
Koska meillä vielä oli talvikausi tullessani tänne ja maatyöt olivat
matalimmassa luoteessaan, olen tähän asti kiinnittänyt vain vähän
huomiota Robert Sterryyn, paitsi että pari kertaa olen todennut että
hänen sikoläättinsä kaipaavat puhdistusta, mutta tänään kutsuin hänet
sisään neuvottelemaan kanssani kevätistutuksista.
Sterry tuli, kuten pyysin, ja istahti kaikessa rauhassa kansliaani
hattu päässä. Ehdotin niin tahdikkaasti kuin suinkin mahdollista että
hän ottaisi sen päästään -- täysin välttämätön pyyntö, koska pieniä
orpopoikia juoksi edestakaisin asioilla ja "hattu päästä huoneissa"
on ensimäinen sääntömme miespuolisessa käyttäytymisessä.
Sterry noudatti vaatimustani ja terästäytyi vastustamaan mitä ikinä
saatoin haluta.
Minä siirryin käsillä olevaan aiheeseen, siihen nimittäin että
John Grier Homen ravinto tulevana vuonna on sisältävä vähemmän
yksinomaisesti perunoita kuin tähän saakka. Johon voutimme murisi
Hon. Cyrus Wykoffin tapaan, sillä erotuksella vain että se oli
vähemmän eteeristä ja sivistynyttä murinaa kuin mitä eräs johtokunnan
jäsen sallii itselleen. Minä luettelin maissia ja papuja ja sipulia
ja herneitä ja tomaatteja ja juurikkaita ja porkkanoita ja lanttuja
haluttavina vastikkeina.
Sterry huomautti että jos perunat ja kaalit kelpaavat hänelle, hän
arvasi että ne kelpaavat myös vaivaishoito-lapsille.
Minä jatkoin järkähtämättömänä että kahden tynnyrinalan suuruinen
perunamaa on käännettävä ja höystettävä ja jaettava kuuteenkymmeneen
yksityispuutarhaan ja että pojat saavat auttaa työssä.
Silloin Sterry räjähti. Kahden tynnyrinalan perunamaa oli koko tilan
hedelmällisin ja arvokkain maakappale. Hän arvasi että jos aioin
silpoa sen leikkipuutarhoiksi, joissa lapset saivat tuhertaa, niin
tulisin riivattu vieköön kuulemaan kunniani johtokunnalta. Tuo pelto
oli sopiva perunamaaksi, perunoita se oli aina kasvanut ja tulisi
edelleen kasvamaan niin kauan kuin hänellä oli mitään sanomista
siihen asiaan.
"Teillä ei ole siihen mitään sanomista", vastasin ystävällisesti.
"Minä olen päättänyt että tuo kahden tynnyrinalan pelto on paras
paikka lasten puutarhoiksi, ja te ja perunat saatte väistyä."
Silloin hänessä puhkesi talonpoikaisen vihan myrsky, ja hän
sanoi että hänet saa hirttää jos hän antaa noiden riivattujen
kaupunkilaisvekarain sekaantua työhönsä.
Minä selitin -- hyvin tyvenesti ollakseni punatukkainen henkilö
jolla on irlantilaiset esi-isät -- että tämän paikan tarkoituksena
oli yksinomaan näiden lasten etu, että lapset eivät ole täällä
käytettävinä paikan hyväksi; mitä viisautta hän ei tajunnut, vaikka
hienolla kaupunkilaiskielelläni olikin lievästi hillitsevä vaikutus.
Lisäsin että vaadin voudilta taitoa ja kärsivällisyyttä opettamaan
pojille puutarhan hoitoa ja yksinkertaisia ulkotöitä; että tarvitsin
miestä, jolla oli laaja myötätunto ja jonka esimerkki vaikuttaisi
innostavasti noihin kaupungin katujen lapsiin.
Sterry, joka käveli edestakaisin kuin vangittu murmelieläin, puhkesi
sanatulvaan viheliäisistä sunnuntaikoulu-käsityksistä, ja --
ylimenon kautta, jota minä en tajunnut -- siirtyi puhumaan naisten
äänioikeudesta yleensä. Ymmärsin että hän ei suosi tuota liikettä.
Annoin hänen todistella itsensä tyveneksi, ojensin hänelle sitten
pankkiosoituksen palkannostoa varten ja käskin hänen jättämään voudin
asunnon ennen puoltapäivää ensi keskiviikkona.
Sterry sanoo että hän on riivattu, jos lähtee. (Suo anteeksi nuo
monet _riivatut_. Se on tuon olennon ainoa laatusana.) Hänet on
pestannut tähän laitokseen johtokunnan puheenjohtaja, ja hän ei lähde
talosta ennenkuin johtokunnan puheenjohtaja käskee häntä lähtemään.
Minä en usko Sterry-paran todenneen että hänen tulonsa jälkeen on
uusi puheenjohtaja noussut valtaistuimelle.
_Alors_ tiedät koko jutun. Minä en uhkaa mitään, mutta Sterry tai
McBride -- tehkää valintanne, hyvä herra.
Aion myöskin kirjoittaa Massachusettsin Maanviljelysopiston
johtajalle Amherstiin ja pyytää häntä suosittelemaan hyvää,
käytännöllistä voutia, jolla on kiltti, kykenevä, iloinen vaimo
ja joka ottaisi kokonaan huolekseen meidän vaatimattomat 17
tynnyrinalaamme -- miestä, joka on oikea henkilö johtamaan meidän
poikiamme.
Jos saamme tämän laitoksen maanviljelyspuolen oikealle tolalle, pitää
sen tuottaa, ei ainoastaan papuja ja sipuleita ruokapöytään, vaan
myös kasvatusta käsille ja aivoille.
Olen, sir,
vilpittömästi teidän
S. MCBRIDE,
John Grier Homen johtajatar.
P.S. Arvelen että Sterry palaa jonakin yönä ja heittää kivilohkareita
ikkunoistamme sisään. Toimitanko ruudut vakuutukseen?
_Paras Viholliseni!_
Te hävisitte niin äkkiä tänä iltana etten saanut tilaisuutta
edes kiittää teitä, mutta tuon erottamisen kaiku tunkeutui aina
kirjastooni saakka. Olen myöskin nähnyt sirpaleet. Mitä ihmettä
teitte Sterry paralle? Kun katselin tarkoittavia olkapäitänne teidän
astuessanne vaunuvajaa kohti, valtasi minut äkkiä syvä katumus. En
tahtonut että tuo mies murhattaisiin, tahdoin vain että hänelle
puhuttaisiin järkeä. Pelkään että olitte vähän kovakourainen.
Oli miten oli, menettelynne näyttää tehonneen. Huhu kertoo että
mies on puhelimitse tilannut muuttovaunut ja että Mrs. Sterry tällä
hetkellä on nelinryömin lattialla ottamassa irti seurusteluhuoneen
mattoa.
Tästä huojennuksesta suuret kiitokset.