Gordon on antanut kunniallisen hyvityksen lapsilleni. Hänen
pähkinälaatikkonsa on saapunut, se on päällystetty säkkikankaalla ja
on kolme jalkaa korkea.
Muistatko jälkiruokaa pähkinöistä ja vaahterasiirapista, jota saimme
korkeakoulussa? Me nyrpistimme nenäämme, mutta söimme. Minä otan
sen käytäntöön täällä, ja vakuutan sinulle, että me emme nyrpistä
nenäämme. On nautinto ruokkia lapsia, jotka ovat läpäisseet Mrs.
Lippettin järjestelmän; he ovat pateettisen kiitollisia joka pienestä
siunauksesta.
Et voi valittaa että tämä kirje on liian lyhyt.
Sinun,
Kirjoituskouristuksen partaalla
S. McB.
JOHN GRIER HOME,
Perjantaita koko pitkä päivä.
_Rakas Judy!_
Sinua huvittaa kuulla että olen saanut uuden vihollisen -- tohtorin
emännöitsijän. Olen puhunut tuon ihmisen kanssa useita kertoja
puhelimessa ja huomannut, ettei hänen äänelleen ole ominaista
tuo pehmeä, matala sävy, joka on tunnusmerkillistä Vere de Veren
säädylle, mutta nyt olen nähnyt hänet. Tänä aamuna palatessani
kylältä tein pienen mutkan ja kuljin tohtorimme talon ohi. Sandy
on ilmeisesti ympäristönsä tulos -- talo on oliivinvihreä, siinä
on punainen taitekatto ja kaihtimet alhaalla. Olisi voinut luulla
että talossa juuri oli ollut hautajaiset. En ihmettele että elämän
viehättävät puolet ovat jotenkin jääneet huomaamatta tuolta
miesparalta. Tutkittuani taloa ulkoapäin olin utelias näkemään vetikö
sisäpuoli sille vertoja.
Koska olin aivastanut viisi kertaa tänä aamuna ennen aamiaista,
päätin mennä sisään ja kysyä häneltä neuvoa lääkärinä. Tosin
ovat lapset hänen erikoisalansa, mutta aivastus kuuluu kaikkiin
ikäkausiin. Niinpä marssin rohkeasti portaita ylös ja soitin kelloa.
Hiljaa! Mikä ääni tuolla katkaisee mässäyksemme? Hon. Cy'n ääni,
niin totta kuin elän, hän lähestyy portaita. Minun täytyy kirjoittaa
kirjeitä, minä en voi ruveta kuulemaan hänen harmillisia lorujaan,
siispä lennätän Janen ovelle ja käsken häntä katsomaan miestä lujasti
silmiin ja sanomaan että olen ulkona.
* * * * *
Tanssi jatkukoon! Olkoon ilomme rajaton. Hän on mennyt.
Mutta nuo kahdeksan tähteä esittävät kahdeksaa vaatekomeron
pimennossa vietettyä tuskan minuuttia. Hon. Cy otti Janen
ilmoituksen vastaan ystävällisesti luvaten istua odottamaan.
Jonkajälkeen hän astui sisään ja istuutui. Mutta jättikö Jane minut
vaatekomeron ikävään? Ei, hän houkutteli miehen lastenkamariin
katsomaan mitä _kauheuksia_ Sadie Kate on tehnyt. Hon. Cy katselee
ilokseen kauheuksia, varsinkin Sadie Katen tekemiä. Minulla ei
ole aavistustakaan siitä mitä häväistysjuttuja Jane parhaillaan
paljastaa, mutta mitä siitä, hän on mennyt.
Mihin jäin? Oi niin, olin soittanut tohtorin ovikelloa.
Oven avaa suuri, roteva ihminen, jonka hihat ovat käärityt ylös.
Hän näyttää hyvin suorasukaiselta; hänellä on haukan nenä ja kylmät
harmaat silmät.
"Mitä asiaa?" sanoi hän, ja äänestä ilmeni että hän piti minua
vacuumöljy-kaupustelijana.
"Hyvää huomenta". Minä hymyilin ystävällisesti ja astuin
sisäpuolelle. "Oletteko Mrs. McGurk?"
"Se juuri", sanoi hän. "Ja te kai olette tuo uusi nuori nainen
orpokodista?"
"Niin olen", sanoin minä. "Onko hän itse kotona?"
"Ei ole", sanoi hän.
"Mutta tämä on hänen vastaanottotuntinsa."
"Hän ei pidä sitä säännöllisesti."
"Hänen tulisi pitää", sanoin minä ankarasti. "Olkaa kiltti ja sanokaa
hänelle, että Miss McBride kävi kysymässä häneltä neuvoa ja pyytäkää
häntä pistäytymään John Grier Homessa tänä iltapäivänä."
"Soo!" murahti Mrs. McGurk ja sulki oven niin äkisti, että hameeni
lieve jäi väliin.
Kun kerroin tämän tohtorille tänä iltapäivänä, kohautti hän
olkapäitään ja sanoi että se on Maggien viehättävä tapa.
"Ja miksi ette pane pois koko Maggie'a?" kysyin minä.
"Ja mistä saisin toisen paremman?" sanoi hän. "Ei ole leikin asia
pitää taloutta yksinäiselle miehelle, joka tulee aterioille niin
säännöttömästi kuin päivän 24 tuntia vain sallivat. Maggie antaa
vähän päivänpaistetta kotiin, mutta kykenee toimittamaan kuuman
päivällisen kello 9 illalla."
Yhdentekevää, minä uskallan lyödä vetoa että hänen kuumat
päivällisensä eivät ole herkullisia eikä hyvin tarjottuja. Hän on
kyvytön, laiska vanha äkäpussi, ja minä tiedän miksi hän ei pidä
minusta. Hän kuvittelee että aion houkutella tohtorin puolelleni
ja työntää hänet itsensä pois mukavasta asemastaan -- sukkeluus
sekin, mukamas! Mutta minä en aio päästää häntä harhaluulostaan;
tuolle vanhalle otukselle tekee hyvää olla vähän levoton. Keittäköön
miehelle parempia päivällisiä ja lihottakoon häntä vähän. Minun
ymmärtääkseni lihavat miehet ovat hyväluontoisia.