(A:lle)
(Kukkaislaitteen keralla.)
Nuo hennokkahat kukat vaan,
Jos puhelahjan saisi,
Niin onnentoivotuksiaan
Ne kilvan kuiskuttaisi.
Mut vaikka sanat puuttuukin
Ja äänetön on kieli,
On toki tuntein lämpimin
Nyt haastaa niillä mieli:
Ne toivottaa, ett' ainiaan
Käy tiesi onnen-saarta,
Ja ett'ei pilvi milloinkaan
Sun taivaas' peitä kaarta.
Ja että elon matkallais
On myötätuuli lauha
Ja haltijoina kodissais
Vain rakka'us ja rauha!