Oi näitä pitkiä, tuskallisia öitä! Pelko, etten enää häntä tule
näkemään, herättää minut keskellä unta. Kaamean, polttavan,
mielettömän aavistuksen valtaamana hyppään ylös vuoteeltani ja juoksen
parvekkeelle, enkä suo paljaille, kylmettyneille jäsenilleni lepoa,
ennenkuin ensimäinen päivänsäde kirkastaa itäistä taivaanrantaa.
Sykkivin sydämin riennän hänen luokseen, mutta olen niin suunniltani,
etten voi puhua, en edes huoata. En ajattele mitään, en kuule mitään,
mutta aika rientää ja yö karkoittaa jälleen minut paratiisista. -- Oi
salama, sinä tosin loistollasi hälvennät pimeyden, mutta sinä katoat
nopeasti ja siten vain lisäät yön kauhua.