Michele toi minulle Plutarkhoksen; kiitos siitä. Hän sanoi, että
sopivassa tilaisuudessa lähettäisit minulle jonkun toisenkin
kirjan; toistaiseksi tämä riittää. Jumalallinen Plutarkhos on minua
lohduttava keskellä inhimillisiä rikoksia ja onnettomuuksia, sillä
hän kohottaa minun katseeni niiden harvojen suurten miesten puoleen,
jotka, ikäänkuin ihmissuvun ruhtinaina, elävät läpi vuosisatojen ja
sukupolvien. Pelkään kuitenkin, että jos riisuisin heidän päältään
historiallisen kuuluisuuden ja ikivanhan kunnioituksen verhon, ei
minulla olisi syytä kiittää muinaisuuden suuruuksia sen enempää kuin
oman aikani ihmisiä ja omaa itseäni. Kaikkihan me kuulumme samaan
sukuun!