Jos rauhan toive vielä on minulle suotu, on se nyt toteutunut,
Lorenzo. Pappi, lääkäri, kaikki tämän syrjäisen seudun vaatimattomat
asukkaat tuntevat minut pienestä pitäen ja rakastavat minua.
Vaikka elänkin täällä maanpakolaisena, tulevat he kaikki luokseni
ikäänkuin kesyttääkseen jaloa, mutta villiä petoeläintä. Tehkööt sen
kernaasti! Ihmiset eivät tosin ole minua kohtaan esiintyneet niin
jalomielisesti, että luottaisin heihin ensi näkemältä, mutta myöskään
en voi hirmuvaltiaan tavoin vapista ja joka hetki pelätä petosta,
sillä silloinhan koko elämä muuttuisi ainaiseksi, häpeälliseksi
kuolonkamppailuksi. Minä istun heidän kanssaan iltapäivisin kirkon
plataanin alla lukien heille Lykurgoksen ja Timoleonin elämänkertaa.
Sunnuntaina kerääntyivät ympärilleni kaikki seudun talonpojat
kuunnellen suu auki, vaikka eivät paljoa ymmärtäneet. Luulisin, että
halu tutustua menneitten aikain tapahtumiin ja kuvailla niitä johtuu
meidän itserakkaudestamme, sillä me kuvittelemme voivamme pitentää
oman elämämme yhdistämällä sen aikoja sitten eläneisiin ihmisiin
ja asioihin ja tekemällä ne, niin sanoakseni, omaisuudeksemme.
Meidän mielikuvituksemme haluaa harhailla läpi vuosisatojen etsien
asuinpaikakseen kokonaan uuden maanpiirin. Olisitpa kuullut, millä
innolla muuan vanha työmies tänä aamuna minulle kertoili lapsuutensa
päivinä eläneistä kylän papeista ja kuvaili 37 vuotta sitten riehuneen
myrskyn tuhotöitä ja menneitä sekä runsaan toimeentulon että kadon
vuosia. Silloin tällöin hän keskeytti kertomuksensa langan pyytäen
anteeksi, että muisti toisinaan petti. Tällä tavoin minun onnistuu
unohtaa, että elän.
Minua on käynyt tervehtimässä herra T., johon sinä tutustuit Padovassa.
Hän sanoi sinun usein puhuneen minusta ja toissapäivänä minusta
kirjoittaneenkin itselleen. Hänkin on nyt, vaikka yleensä on pysytellyt
loitolla valtiollisesta elämästä, vetäytynyt maaseudulle välttääkseen
villiintyneen kansanjoukon ensimäisiä raivopurkauksia. Minulle on
kerrottu hänen kehittyneestä älystään ja suuresta oikeudentunnostaan,
-- ominaisuuksia, joita ennen pidettiin arvossa, mutta jotka nyt ovat
vaarallisia. Hän käyttäytyy kohteliaasti ja tekee ylevämielisen ja
vilpittömän vaikutuksen. Hänen mukanaan oli toinenkin henkilö, joka
luullakseni on hänen tyttärensä sulhanen. Hän lienee kelpo nuorukainen,
mutta hänen kasvonilmeensä ovat kovin vähän puhuvat. Hyvää yötä.