Jättäkäämme jo se asia. Myrsky näyttää asettuneen, ja jos vaara
uudelleen uhkaa, lupaan tehdä kaiken voitavani välttääkseni sen. Muuten
elän täällä niin rauhallisesti kuin näissä olosuhteissa on mahdollista.
Harhailen ympäri maaseutua ketään tuttavaa tapaamatta, mutta, totta
puhuakseni, menehdytän itseäni liialla ajattelulla. Lähetä minulle joku
kirja.
Mitä tekee Lauretta? Tyttö parka, jättäessäni hänet oli hän aivan
suunniltaan. Hän on nuori ja kaunis vielä, mutta pelkään, että hän on
menettämäisillään järkensä syvässä onnettomuudessaan. En ole ollut
rakastunut häneen, mutta sääli tai ehkä kiitollisuus siitä, että
hän valitsi minut yksin lohduttavaksi uskotukseen, täyttäen rintani
omalla sielullaan, omilla erehdyksillään ja omilla kärsimyksillään,
liikutti minua niin, että kernaasti olisin tehnyt hänet koko elämäni
kumppaniksi. Kohtalo ei sitä tahtonut, ja kenties se onnellisinta
olikin. Hän rakasti Eugeniota, joka kuoli hänen sylissään. Hänen isänsä
ja veljensä täytyi paeta isänmaastaan, ja onneton perhe on jäänyt
puille paljaille, kyyneleet ainoana ruokanaan. Oi Vapaus! siinä on
jälleen yksi sinun uhrisi. Tiedätkö, Lorenzo, että tätä kirjoittaessani
itken kuin lapsi. Minä olen valitettavasti aina ollut tekemisissä
kunnottomien henkilöiden kanssa, ja jos joskus olen tavannut jalon
ihmisen, on minun täytynyt häntä sääliä. Hyvästi, hyvästi.