sellaisiin toimiin harjaantunut henkilö, korkeampien oppilaitosten
opettaja t.m.s. lakkaa sosialismin vallitessa olemasta yksityinen
yrittäjä, jonka tärkeimpänä pyrintönä on upean asunnon ja komeiden
ajoneuvojen hankkiminen; hän tulee kuulumaan erääseen tulevan
ajan kaikkein suurimmista julkisista palvelustoimista, julkiseen
terveystoimeen. Hän kuuluu joko jonkin suuren sairaalan lääkärikuntaan
(sairaalat eivät tule olemaan hyväntekeväisyyslaitoksia, vaan
runsasta kannatusta nauttivia julkisia laitoksia) tai piirikunnan
esikuntaan, joka toimii hoitajajärjestön yhteydessä, työskentelee
maalaissairaalassa, eristyssairaalassa tai muussa sentapaisessa
laitoksessa tai on neuvoa-antava spesialisti tai toimii etupäässä
tutkijana tai ammattinsa uuden sukupolven opettajana ja harjoittajana.
Hän ei saa kuvitella elämäänsä ja asemaansa ihan samanlaiseksi kuin
julkista kannatusta nauttivien tutkijoiden ja yleisen terveydenhoidon
palveluksessa toimivien lääkärien elämä ja asema nykyjään. Meidän
päivinämme ovat melkein kaikki julkiset toimet huonopalkkaisia
verrattuina yksityisten ansaitsemiin tuloihin, ja syynä on juuri
yksityisomistajien voitonhimo. Samoin on kaikkien tiedemies-tutkijain
ja useimpien julkisten virkain haltijain laita. Se asiaintila, johon
sosialismi viittaa, merkitsee maailmaa, joka tulee epäilemättä olemaan
sopusoinnussa näiden rakentavien käsitysten kanssa ja vapaa sellaisesta
kademielisestä voitonhimosta. Whitehall ja South Kensington voivat
syystäkin pelätä laajalle leviäviä kapitalistisia sanomalehtiä ja
rengastaneen pääoman ahnaita juonia, mutta terve, rakentava sosialismi
ei voi sitä mitenkään vahingoittaa. Nykyisen ajan virkamiehelle
sosialismi voi niinmuodoin sanoa vain, että hän tulee todennäköisesti
saamaan suhteellisesti paremman palkan kuin nyt; mitä taas asunnon
vuokraan ja ostoksiin tulee, viittaan jo edellä oleviin huomautuksiini..
Otaksukaamme sitten, että olette taiteilija — käytän tätä nimitystä
merkitsemään kaikenlaisten taiteiden, kirjallisten, draamallisten ja
soitannollisten samoinkuin maalauksen, kuvanveiston, piirustuksen ja
arkkitehtuurin harjoittajia. Te tahdotte ennen kaikkea persoonallisen
ilmaisun vapautta ja otaksutte luultavasti, että se on kaikkein
vaikeimmin löydettävissä sosialistisesta valtiosta. Todellisuudessa
olette kuitenkin paljon vapaampi kuin nyt. Aloitatte uranne varmaan
paikallisessa kunnallisessa taidekoulussa, voitatte siellä palkintoja
ja oppiarvoja ja saatte viettää muutamia suurenmoisia nuoruuden ja työn
vuosia Italiassa tai Parisissa, Saksassa tai Lontoossa, Bostonissa
tai New Yorkissa tai missä hyvänsä taiteenne suuressa tyyssijassa.
Sitten kenties otatte osaa johonkin suureen julkiseen kilpailuun,
opistonne tai kaupunkinne painattaa, julkaisee, jäljentää tai myy
joitakin teoksianne, te saatte kotikunnaltanne lainan aineksen
ostoa varten — jos aineksenne on ostettava — ja niin te ryhdytte
muovaamaan sitä kauniiksi myytäväksi teokseksi. Jos olette alallanne
jossakin määrin etevä, niin julkiset viranomaiset pyrkivät kilvan
toimimaan takaajinanne ja teostenne tilaajina; he ovat hyväntahtoisia
ja tyytyväisiä tilaajia. Ja jos teoksenne herättää mielenkiintoa
lukuisissa henkilöissä ja tuottaa heille nautintoa, voitte onnellisen
kykynne nojalla päästä yhtä rikkaaksi ja mainioksi kuin kuka muu
sosialistisen valtion jäsen tahansa. Jos sitävastoin ette ihmisiä
ollenkaan miellytä, ette kunnallisen taidekokoelman tuntijoita enempää
kuin yksityisiä yhdistyksiä ja taiteensuosijoita tai kansanomaista
ostajaa, niin kohtalonne ei ole kovempi kuin kenen hyvänsä
menestymättömän taiteilijan nykyjään; teidän täytyy suorittaa vähän
aikaa jotakin muuta työtä ja saada joutoaikaa aloittaaksenne uudestaan.
Teatterinäytännöt tulevat osoittamaan nykyisten menetelmien
kehittymistä, mutta minkäänlaisesta kykyjen rengastumisesta,
suosittujen "tähtien" hyväksi puhtaasti kaupallisin keinoin
harjoitetusta hurjasta reklaamista tai teatterien trustiutumisesta ei
voi olla puhettakaan. Teatterit tulevat olemaan kunnallisia laitoksia,
ja jokainen teatterissa käyvä äänivaltainen henkilö tahtoo nähdä ne
mukavina ja hienoina; eräissä tapauksissa niitä kenties johtaa julkinen
näyttämöyhtiö, toisissa tapauksissa vuokraaja, joka käyttää joko omia
säästövarojansa tai tilaajilta ja osakkailtaan saatuja tai julkisesta
pankista lainaamiansa rahoja. Viimeksimainittu vuokraamismenetelmä
on kenties käytännöllisin myös julkisten konserttitalojen hoidossa,
mutta aivan yhtä mahdollista on, että niitä valvovat johtajat
julkisten komiteain valitsemina tai nimittäminä. Eräissä tapauksissa
voi teatterin vuokraajana toimia jonkinlainen näyttämöyhtiö,
joka on perustettu erikoista näytelmälajia suosimaan. Katsojat
maksavat tietenkin pääsymaksun samoinkuin nyt, mutta kunnallisiin
lippumyymälöihin, ja minä otaksun, että vuokraaja tai tekijä ja
taiteilijat jakavat sen, mitä jää, kun teatterin vuokra on tuloista
vähennetty. Jokaisessa vähänkin merkittävässä kaupungissa tulee olemaan
useita teattereja, konserttitaloja ja muita sellaisia laitoksia,
kenties kilpailevien-komiteain johdon alaisina. Jokainen ymmärtäväinen
henkilö oivaltaa, että näissä asioissa on noudatettava useita eri
menetelmiä, pidettävä avoinna eri mahdollisuuksia, pysyteltävä vapaina
itsevaltaisuudesta, ja koska sosialistiseen yhteiskuntaan tulee
kuulumaan suuri määrä henkilöitä, joilla on joutoaikaa ja tilaisuutta
taiteellisten asioiden arvostamiseen, ei ole ollenkaan luultavaa,
että tuo tärkeä periaate unohtuu — joka tapauksessa sen unohtuminen
on paljoa mahdottomampi kuin nykyisessä maailmassamme, missä joku
kauppiasryhmä voi usein saada aikaan täydellisen rengastumisen
taiteilijamarkkinoilla. Sosialismin vallitessa on mahdotonta, että
Sarah Bernhardt joutuu esiintymään teltassa, kuten hänen täytyi tehdä
Amerikassa, koska kaikki trustiutuneet teatterit sulkivat häneltä
ovensa jonkin voitonjakoa koskevan mitättömän kiistan vuoksi....
Siirtyäkseni kenties liian äkkiä toiselle alalle, sanon puolestani
pitäväni sopivimpana, että sosialistinen valtio jättää uskonnolliset
menot kokonaan yksityisten asiaksi, sallii heidän — tietenkin
luovuttamatonta omaisuutta koskevien järjellisten säädösten rajoissa
— kerätä varoja maan vuokraamiseen, kirkkojen, kappelien, alttarien,
pyhien paikkojen ja kokoushuoneiden rakentamiseen ja ylläpitämiseen,
pappien ja hurskaiden menojen kustantamiseen. Tämä voi tapahtua sitä
helpommin, kun uskonnollisia yhdyskuntia nykyaikana rasittavat taakat
tulevat kerrassaan poistetuiksi; niiden ei tarvitse enää avustaa
köyhiä, ei pitää yllä kouluja, ei sairaaloita eikä hoitajatarsisaria,
koska yhteiskunta sivistyksen edetessä omaksuu suoritettavikseen
kaikki nämä kasvatukselliset ja inhimilliset velvollisuudet, joihin
kristillisyys on ensimmäisenä meitä perehdyttänyt. Sosialismi ei näytä
mitenkään vastustavan uskonnollisten yhdyskuntain, luostarien ja
muiden sellaisten perustamista, kunhan nämä laitokset eivät loukkaa
persoonallista vapautta ja yleistä terveyttä, mutta selvää on, että
tehdaslait ja rakennusohjesäännöt koskevat kaikkia näitä asumuksia
ja että yleiset lait ja sopimuksia koskevat rajoitukset kumoavat
niissä tehdyt lupaukset, jos niihin asettuneet hurskaudenharjoittajat
katuvat päätöstään. Huomaatte siis, ettei sosialismi mitenkään lonkkaa
uskonnon elävää olemusta, ja jos olette uskonnon palveluksessa,
tulette toimimaan suunnilleen samoinkuin nyt, se vain erona, että
seurakunnalliset velvollisuutenne ovat vähentyneet. Jos olette
hengellisellä alalla toimiva nainen ja tahdotte hoitaa sairaita ja
lohduttaa murheellisia, niin teidän tarvitsee vain uskonnollisen
toimenne lisäksi osoittaa hankkineenne sairaanhoitajattarelta ja
käytännölliseltä lääkäriltä vaaditut tiedot ja taidot. Teitä tarvitaan
hyvinkin. Sosialismi ei tee loppua inhimillisistä kärsimyksistä,
ruumiillisista enempää kuin sielullisistakaan, vaikka tekeekin
olosuhteet niin hyviksi ja turvallisiksi kuin suinkin voi.
5.
Omistan tässä erikoisen kappaleen niille sosiaalisille tyypeille,
joiden elämäntapaa organisoidun sivilisation kehittyminen näyttää
eniten uhkaavan ja jotka eivät voi kuvitellakaan elävänsä
sosialistisessa valtiossa...
Ensinnä lienee syytä palauttaa heidän mieliinsä seikka, jota olen jo
parhaani mukaan kokenut selvittää, nimittäin se, ettei nykyaikainen
sosialisti suunnittele mitään äkillistä olojen muutosta, siirtymistä
nykyisistä olosuhteista yhdellä asekelella sosialismiin. Ei tule
olemaan mitään kaunista maanantaiaamua, jona vanha järjestys väistyy
uuden tieltä. Suuri muutos on toteutettava vähitellen, vuodesta toiseen
palvelustoimia sosialisoimalla, verotusoloja muuttamalla, keksimällä
uusia julkisen kaupan menetelmiä, avartamalla kasvatustyön aluetta.
Tämä probleema on pohjimmaltaan soveltautumisongelma, ja useimmilla
niistä, jotka eivät voi jäädä entisiin oloihinsa uusien sosiaalista
yhteiselämää koskevien käsitysten vallitessa, ei ole muuta keinoa
kuin kysyä itseltään, onko viisasta kasvattaa poikiaan tai tyttäriään
noudattamaan samaa latua, vai tuleeko tyytyä pitämään toimintaansa
heihin itseensä päättyvänä.
Useihin ammatteihin ja kutsumuksiin nähden tästä asiasta voidaan
suoriutua muutamalla sanalla. Sosialismin vallitessa, kun kysymyksessä
olevaa liikkeenhaaraa tai ammattia ei enää ole olemassa, yhteiskunnan
koneistossa tulee todennäköisesti olemaan paljonkin tilaisuutta
sosiaalisessa katsannossa hyödyllisemmälle samojen voimien käytölle.
Perheen lainopillisella avustajalla, sellaisena kuin hänet nyt
tunnemme, olisi vähän tekemistä sosialistisessa valtiossa, mutta
samanlaista valpasta hienoälyisyyttä tarvittaisiin valtio-organisation
sadoissa uusissa kulmissa ja hankauspinnoissa. Kuten aikaisemmin jo
selitin, tulisi yksityisen kauppiaan sijaan osastonjohtaja, ja samoin
joutuisivat virattomiksi veronkantaja, tilanhaltija — ja voisi laatia
pitkänkin luettelon niistä sosiaalisista tyypeistä, jotka vastaavalla
tavalla muuttuisivat.
Mutta otaksukaamme nyt, että olette palvelija, harjaantunut,
ammattitaitoinen, vauras palvelija; eikö maailmassa olisi mitään teidän
vastinettanne uuden järjestyksen vallitessa? Otaksun, että olisi.
Sosialistisessa valtiossa tulee olemaan sijaa suurelle palvelusväen
määrälle, se vain erona, että yksityishenkilöillä tulee olemaan varsin
vähän palvelijoita ja että palvelijantoimen "halpuus" tulee olemaan
vieras käsite sivistyneessä yhteiskunnassa. Voi varmasti ennustaa,
että tavallinen kotoinen työ tulee huomattavasti vähenemään lähimmässä
tulevaisuudessa riippumatta siitä, suuntautuuko kehitys kohti
sosialismia vai ei; kaiken kivihiilen käyttämisestä johtuvan lian,
kaiken lamppujen ja kynttilöiden käyttöön liittyvän hankaluuden ja
suurimman osan voimiakysyvää keittiötyötä tulee poistamaan sähkövalon
ja -lämmityksen yleinen käytäntöönottaminen, ja makuuhuonepalvelusta
vähentää suuressa määrässä asianmukaisesti varustettujen kylpy- ja
pukeutumishuoneiden järjestäminen. Sitäpaitsi on varsin luultavaa,
että klubiaate tulee vielä huömattavasti leviämään; tavalliset
ihmiset tulevat aterioimaan vapaammin julkisissa paikoissa, ja
asian helpottamiseksi suoritetut toimenpiteet tulevat käymään yhä
tehokkaammiksi. Yksinpalvelijan ammatti tulee häviämään, ja jos
kuulutte siihen luokkaan, täytyy teidän tyytyä ajattelemaan, että
teidät olisi sosialismin vallitessa kasvatettu seitsemänteen- tai
kahdeksanteentoista ikävuoteenne saakka ja sitten varustettu johonkin
mielenkiintoisempaan ammattiin. Tulee kumminkin olemaan varsin paljon
satunnaisen ammattitaitoisen aputyön tarvetta: asumuksia on siistittävä
perinpohjaisesti silloin tällöin, luultavasti koneellisten laitteiden
avulla, huonekaluja uudelleen päällystettävä ja korjattava, ja
kaikenlaisissa tällaisissa "aputöissä", joita suoritetaan sosiaalisten
tasojen välimaalla, saavat epäilemättä toimintatilaisuutta useat
henkilöt, jotka nyt ovat tilaisuuden ja kasvatuksen puutteen vuoksi
palvelijoina. Parempaa palvelustointa tulee varmaan olemaan saatavissa
klubeista ja yhteiskodeista, missä käytökseltään miellyttävät,
hyväpalkkaiset, ammattitaitoiset henkilöt tulevat pitämään huolta
melkoisesta määrästä näiden yhteisöjen jäseniä joutumatta loukkauksen
vaaraan tai orjamaisen pakon alaisiksi. On tietenkin vielä olemassa
kaikenlaisia kamaripalvelijoita ja -neitsyitä, jotka eivät sosialismin
vallitessa olisi palvelijan toimessa, vaan paljoa mielenkiintoisemmissa
ja sosiaalisessa katsannossa tuottavammissa ammateissa.
Tässä palvelijoista kirjoittaessani johdun ajattelemaan, että te,
rakas lukijani, kenties kuuluttekin siihen pieneen onnensuosimaan,
rikkaaseen ja hyvissä oloissa elävään luokkaan, joka nykyisissäkin
oloissa näyttää omistavan kaikki, mitä elämä voi ihmiselle tarjota.
Te elätte kauniissa suuressa Lontoon talossa, suuri palvelijoiden
joukko ympärillänne, teillä on maakartanoita ja niissä puistoja
ja hienoja puutarhoja, te voitte matkustaa upeasti minne hyvänsä
sivistyneen maailman osaan ja elää ylellisesti missä tahansa. Kaikki
asiat suoritetaan teidän puolestanne, kaikki tiet tasoitetaan teille.
Taitava kamarineiti tai -palvelija vapauttaa teidät omaa henkilöännekin
koskevasta huolenpidosta; taitavat lääkärit, erinomaisen taitavat
spesialistit tulevat avuksenne, jos sairaus tai huonovointisuus sattuu
teitä ahdistamaan; te pysytte näöltänne kymmentä vuotta nuorempana kuin
köyhemmät aikalaisenne ja kaksin verroin komeampana. Ja ennen kaikkea
teillä on tunto siitä, että alapuolellanne on ihmisten suuri enemmistö,
että olette ihmisten suureen laumaan verraten erikoinen ja ylhäinen
olento.
On avoimesti myönnettävä, ettei sellainen patriisityyli soinnu
sosialismiin. Teidän täytyy sopeutua siihen ajatukseen, että tuo kaikki
tulee loppumaan. Te voitte edelleenkin olla terve, hienostunut, vapaa,
kauniisti puettu ja asua kauniissa talossa, mutta teillä ei tule
enää olemaan käytettävänänne sellaista avaraa tilaa, ei niin paljon
palvelijoita eikä nykyistä ylemmyytenne tuntoa. Teidän tulee jälleen
asettua paikallenne ihmisten suureen jbukkoon. Jos minkäänlaista
kumousta tahdotaan saada aikaan, täytyy suurimman osan omaisuudestanne
tulla luovutettavaksi. Ne vuokratulot, joista elätte, ne sijoitukset,
joiden tuoton nojalla pidätte yllä kellarimestarienne ja
kamaripalvelijoittenne suurta joukkoa, tilanne työväkeä ja kaikenlaisia
alustalaisianne, ostatte pukunne, jalokivenne, automobiilinne, upeat
huonekalustonne ja varusteenne, tulevat suurimmalta osaltaan olemaan
yhteiskunnan omaisuutta, jonka tuoton korjaa jokin kansallinen tai
kunnallinen rahasto. Teidän täytyy luopua paljosta sellaisesta. Mitään
muuta mahdollisuutta ei ole olemassa, teidän tienne sosialismiin
johtaa "neulansilmän" läpi. Teidän erikoiselta luokaltanne ja vain
siltä sosialismi vaatii todellista aineellista uhrausta. Teidän täytyy
tosiaankin luopua paljosta tylystä ylpeydestä. Asiaa ei käy auttaminen,
teidän täytyy siihen suostua, jos aiotte ollenkaan varautua ottamaan
vastaan sosialismia. Teidän täytyy alentua yksinkertaisempaan ja
monessa aineellisessa suhteessa vähemmän huomattavaan elämäntapaan.
Tämä on niin ilmiselvää, että jokaisesta, joka uskoo itsekkyyden
olevan ihmiskunnan johtavana ja ainoana mahdollisena vaikuttimena,
näyttää uskomattomalta, että luokkanne voisi milloinkaan tehdä
muuta kuin viimeiseen saakka vastustaa sosialismin etenemistä. Te
taistelette sen puolesta, mitä teillä on, ja ne, joilla ei mitään
ole, taistelevat saadakseen sen teiltä riistetyksi. Siitä syystä
saarnaavat Sosialidemokraattisen liiton sosialistit luokkasotaa,
joka minulle esiintyy synkeänä, väkivaltaisena ja inhottavana
tulevaisuudenmahdollisuu-tena. He ajatelevat, että meidän on päästävä
vapautumaan nykyisestä kurjuudesta ja sekasorrosta, ellei linnoja
polttamalla ja ihmisiä teloittamalla, niin ainakin saman asian
lievemmän muodon nojalla. En kumminkaan ole sitä mieltä. Mielessäni
kytee usko, etteivät oman ylemmyytenne vaatimukset ole teitä kerrassaan
vallanneet. Luokkaanne kuuluu epäilemättä joukko ihmisiä, jotka
taistelisivat kuin nurkkaan ahdistuneet rotat esimerkiksi köyhäin
ihmisten nälkäänäkevien lasten ruokkimista ja maan alkuperäiselle
omistajalleen, valtiolle, palauttamista vastaan, mutta sittenkin
uskon, että luokassanne kokonaisuudessaan on kyllin jaloutta, jotta
voitte melkoisesti hillitä sellaista vastustusta. Se seikka, että
teillä on hopeiset kuvastimet ja hiusharjat, ei estä teitä omistamasta
omaatuntoa. En usko oikeaksi sitä teoriaa, että kumouksellinen
mieli ehdottomasti merkitsee moraalisesti moitteetonta luonnetta
tai että ihminen kadottaa sielunsa, jos omistaa kolmekymmentä paria
kamaripalvelijan hyvin hoitamia housuja. Minussa elää toivo, että
teidän hienostumisenne — olen nähnyt parissa tapauksessa niin käyvän
— kääntyy niitä sosiaalisia oloja vastaan, jotka ovat tehneet sen
mahdolliseksi. Kaikki tämä tilan avaruus, kaikki tämä loisto on
todistettavasti yhteydessä puutoksen ja kurjuuden kanssa, josta olette
loitolla. Kunhan sen käsitätte, niin maailma muuttaa muotoaan. Näiden
asiain kannalta katsottuna teidän ylhäisyytenne, kuten itse tulette
huomaamaan, voi näyttää — suokaa sana anteeksi! — hiukan alhaiselta...
Kerran asian tajuttuanne tulette sen aina tajuamaan. Plutokraattiseen
tyyppiin kuuluva uusi rikas tulee teidän joukkoonne, tulee toisinaan
kerrassaan tungettelevasti. Te alatte surkutella hänen palvelijoitansa
ja kohta alatte puolustella omianne. Te ette voi sitä sietää niinkuin
rikkaat amerikkalaiset tai rikkaat eteläafrikkalaiset tai menestyneet
vetokeinottelijat tai rikkaat konserttisalien omistajat, te ette voi
sitä sietää, heidän hopeansa ja norsunluunsa ja timanttinsa valaisevat
omia omistamianne. Ja sitten te muun muassa huomaatte, ettei ylpeytenne
ja mukavuutenne olekaan niin riippuvainen lukuisista liveripukuisista
henkilöistä, tilavista asunnoista ja koruista kuin noiden nousukasten.
Luotan myöskin toisten näkemienne paikkojen vaikutukseen. Te ette
kykene ehdottomasti eristämään maailmaanne ulkopuolella sijaitsevasta
suuremmasta maailmasta; ainakin matkustaessanne tunkeutuvat toiset
näköalat näkyviin. Joka kerta esimerkiksi, kun lähdette Charing
Crossilta mannermaalle, näette kamalat köyhien kaupunginosat
radan kummallakin puolella. Te tiedätte, että nämä asiat ovat osa
järjestelmäänne, osa teitä itseänne; ne ovat tuon loistavan rakennuksen
nurja puoli eikä mikään siitä erotettava seikka; elämänne rikas kudelma
tulee näkyviin toisella puolen, pistos pistokselta, rampautuneina
ruumiina, kuolevina lapsina, puutteena ja vihana. Isoäitinne eivät
asiaa ymmärtäneet. Te ymmärrätte. Te tiedätte sen. Siihen tietoon ja
teistä löytyvään määrätynlaiseen jalouteen perustan toivoni paljoa
enemmän kuin vuoden 1789 kamaliin muistoihin ja sen kostaviin peitsiin.
Teidän luokkanne on omituisen sekalainen kokoelma uutta ja vanhaa,
alhaista ja hienoa. Mutta koko ryhmän läpi tihkuu Isossa-Britanniassa
ja Länsi-Euroopassa yleensä, todella aristokraattinen perintätapa,
joka on omaisuuteen kohdistuvaa huolenpitoa voimakkaampi; te tajuatte,
toisinaan vastoin tahtoannekin, velvollisuutenne ja eräänlaisen
kunnian vaatimukset. Te ette voi pettää ajuria ettekä harjoittaa
vääryyttä pelissä; teidän olemuksessanne on jotakin, mikä ehkäisee sen
ehdottomasti kuin vaisto. Mutta entäpä, jos teille todistetaan (ja sitä
todistetaan teille parastaikaa), että omistamanne rikkaus on, aivan
teidän tietamättänne, suunnattoman — joskin ennakolta harkitsemattoman
— sosiaalisen petoksen tulos?
Vaikka sosialismi muuten vaatiikin teitä luopumaan melkoisesta tilasta
ja palveluksesta, se kuitenkin tarjoo teille eräitä koruttomia,
joskaan ei aivan vastaamattomia korvauksia. Jos tahdotte luopua
kauniista Mayfairissä sijaitsevasta talostanne, Kentissä omistamastanne
puistosta ja Walesin marskimaista, niin saatte niiden sijaan toisia
laadultaan hienompia asioita. Teille tulee kuulumaan koko Lontoo,
kaupunki, jota tosiaankin kannattaa palvella, ja toveruustunne, joka
oikein käsitettynä on nautittua kunnioitustakin parempi. Yhteinen
kansa ei tule olemaan halpamainen sosialismin vallitessa. Tämä seikka
on erittäin tärkeä teidän muistaa. Mutta kaikkia näitä ajatuksia
tärkeämpi on se, että te tulette omistamaan itsennekin suuremmassa
määrin kuin omistatte nykyjään. Ettekö milloinkaan tunne, kuinka kaikki
tuo komeutenne, kaikki tuo ylhäisyytenne on teidän ja elämän välisenä
esteenä?
Vetoan siis varallisuudestanne jalouteenne, jotta auttaisitte meitä
hiukan köyhdyttämään luokkaanne ja tekemään sen tämän köyhdytyksen
nojalla äärettömän paljon rikkaammaksi. Ja uskon varmaan, etten vetoa
suotta muutamiin teistä...
6.