he voivat selvästi havaita, kuinka heidän olosuhteensa muuttuisivat,
jos me sosialistit nyt saavuttaisimme tarkoituksemme. Otaksun heidät
mikäli mahdollista samanlaisiksi kuin nyt, puheenaolevia eroavaisuuksia
lukuunottamatta.
Otaksumme siis ensiksi, että olette alkeisoppilaitoksen opettaja.
Teidän työnne olisi suuressa määrin sama kuin nykyjään; teillä
olisi kenties parempi ja kauniimpi opetushuone ja siinä paremmat
opetusvälineet, oppilaanne olisivat puhtaampia ja terveempiä,
siis valppaampia ja herkempiä lapsia, ja teillä olisi pienemmät
ja helpommin käsiteltävät luokat. Koulut ovat erinomaisen tärkeät
laitokset sosialistisessa valtiossa, ja te löydätte luokkahuoneesta
lähtiessänne paljoa avaramman rakennuksen, jossa on avoimet käytävät,
kirjasto, kylpyhuone, ruokasali lasten päivällisateriaa varten,
voimistelusali ja puutarha leikkikentän takana. Te kuulutte jäsenenä
julkiseen palvelukseen, teillä on aiheellisissa tapauksissa oikeus
erota, äärimmäisissä tapauksissa teidät voidaan erottaa huonon
käytöksen vuoksi, mutta siihen saakka olette oikeutettu saamaan
minimipalkan toimeentullaksenne. Valtio on antanut teille yleisen
koulutuksen kuudenteen- tai seitsemänteentoista ikävuoteen saakka
ja sitten kolme neljä vuotta hyvää ammatillista harjoitusta, joten
tunnette tehtävänne perinpohjin. Teidän tulee hakea virkaanne ja tulla
hyväksytyksi, aivan samoin kuin nykyjäänkin, te haette sitä, koska se
vetoo harrastukseenne, ja koulun johtajat hyväksyvät teidät, koska
todistuksenne näyttävät heistä asianmukaisilta. Te saatte toimesta
tulevan palkan, joka on äskenmainittua minimipalkkaa korkeampi. Te
teette työtä yhtä tarmokkaasti kuin nyt ja paremminkin, koska olette
paremmin tehtäväänne valmistunut, koska työpäivänne on lyhyempi
ja olosuhteet ovat suotuisammat. Te toimitte suunnilleen samojen
vaikuttimien nojalla, nimittäin päästäksenne vähitellen nauttimaan
suurempaa palkkaa ja laajempia mahdollisuuksia sekä harrastuksenne ja
asian itsensä vuoksi. Joutoaikoinanne voitte opiskella, kirjoittaa
tai suorittaa ylimääräistä työtä koululle tai valtiolle, sillä on
_erikoisesti huomattava, että sosialismin vallitessa ovat hävinneet
kaikki ne syyt, joita nykyiset ammattiyhdistysten miehet esittävät
ylimääräistä työtä ja maksutonta työtä vastaan!_ Sosialistisessa
valtiossa te ette tee toisten elämää vaikeammaksi, vaikka
työskentelettekin tarmokkaasti ja paljon, jos teillä on siihen halua.
Teillä on vapaus antautua jalomielisesti työhönne. Teidän ei tarvitse
pelätä sairautta eikä vanhuutta, koska valtio, yleinen vakuutuslaitos,
turvaa teitä, mutta jos haluatte hankkia erikoista ylellisyyttä ja
arvokkuutta myöhempää ikäänne varten, jos luulette itseänne silloin
huvittavan piirrosten tai kirjain kokoamisen tai matkustamisen tai
ruusutarhan hoitamisen tai krysanteemien kasvattamisen, niin valtio
suostuu mielellään maksamaan aikanaan erityisen vuotuisen summan siihen
tarkoitukseen, jos suoritatte sille määrätyn vakuutusmaksun.
Te tulette todennäköisesti asumaan talossa, joka joko sijaitsee
erillään tai kuuluu koulurakennuksiin, mutta teidän ei tarvitse olla
tekemisissä yksityisen talonomistajan kanssa, joka vaatii korkeata
vuokraa ja on vastahakoinen suorittamaan korjauksia. Talonomistajanne
on todennäköisesti ja maanomistajanne varmaan kunta, suuri Birmingham,
Lontoo, Hampshire, Glasgow tai jokin muu, talonne on lujasti ja
kauniisti rakennettu, ei keinotellen ja kehnonnäköiseksi; siinä on
kylpyhuone, sähkövalo, keittiö sähkökojeineen ja niin edespäin,
niinkuin jokaisessa sivistyneen maan talossa voisi ja pitäisi
olla nykyjään. Jos mielitte saada pienen oman puutarhan, löydätte
todennäköisesti yllinkyllin sellaisia taloja; ellei ole niin laita ja
jos kovin mielellänne sen tahtoisitte, keräätte toisia samanmielisiä
ja jätätte kunnallishallitukselle anomuksen pyytäen sellaisia
toimittamaan, ja ellei sekään auta, annatte valita itsenne valtuustoon
saadaksenne asian toteutetuksi. Te maksatte vuokraa suunnilleen samoin
kuin nyt, mutta ette maksa sitä yksityiselle maanomistajalle, jotta
hän kuluttaisi sen mielensä mukaan Monte Carlossa tai ulkolähetyksen
hyväksi tai rahoittaakseen "maltillisten" vaalitaistelua, — vaan
kunnalle, ja veroja teidän ei tarvitse ollenkaan maksaa. Vuokra tekee
sosialismin vallitessa saman kuin verot nykyjään. Teidän tulee käsittää
niin selvästi kuin suinkin voitte, että _sosialismi tahtoo kerrassaan
poistaa verot_. Julkisia tarkoituksia varten kannetut verot ovat
nykyjään välttämättömät, koska maailman maanomistajat väistävät yleisiä
velvollisuuksia, jotka terveen järjen kannalta olisivat muutettavat
veroksi.
Valaistus, lämmitys, vesi ja muu joko on laskettu vuokraan, tai niistä
maksetaan erikseen; joka tapauksessa niistä kannetaan niin alhainen
hinta kuin valtiolle tuottajana on mahdollista. En otaksu teidän
ostavan kivihiiliä, koska ajattelen, että muutaman vuoden kuluessa
käy mahdolliseksi lämmittää kaikkia asumuksia sähköllä, mutta jos
tässä seikassa erehdyn, ostatte kivihiilenne aivan samoin kuin nyt,
se vain erona, että olette tekemisissä rehellisen kauppiaan, julkisen
kivihiilitoimen kanssa, joka ei ahnehdi voittoa eikä vähennä painoa,
vaan laskee ennakolta tarpeenne, ei niistä hyötyäkseen, vaan voidakseen
niitä tyydyttää, kooten kivihiiltä varastoon kasvavaa kysyntää varten,
joten hintoja ei milloinkaan talvisin koroiteta.
Otaksun teillä olevan asumuksena talon, mutta jos olette naimaton
mies, asutte luultavasti miellyttävässä huoneistossa hotellissa tai
opistossa, aterioitte klubissa ja pidätte kenties hallussanne vain pari
huonetta, makuusuojan ja työhuoneenne. Mutta jos olette naimisissa,
niin minun täytyy käsitellä hiukan laajemmin kotoisen elämänne
yksityiskohtia, sillä silloin varmaan tahdotte saada "oman kodin".
2.
Pariskunnan elämä tulee sosialistisessa valtiossa, samoinkuin
nykyjäänkin, suuressa määrin riippumaan molempien lähinnä
asiaankuuluvien henkilöiden yksilöllisistä suhteista, yksilöllisestä
aistista ja taipumuksesta. Useat pariskunnat ovat nykyaikana
lapsettomat eivätkä halua perustaa kotia ja saada lapsia, ja sellaisia
henkilöitä tavataan sosialistisessakin valtiossa. Siinä tapauksessa
vaimolla luultavasti on jokin toimi, hän on opettajatar, lääkäri,
hallituksen palveluksessa toimiva kirjuri tai virkailija, taiteilija,
muotiliikkeen omistaja, ja ansaitsee, mitä toimeentullakseen tarvitsee.
Siinä tapauksessa heillä kenties on yhteinen huoneisto, he aterioivat
klubissa ja elävät suunnilleen niinkuin lapseton journalisti,
taiteilija- tai näyttelijäpariskunta Lontoossa nykyjään. Mutta jos
jompikumpi heistä haluaa olla jossakin määrin joutilaana ja elää toisen
ansioista, on se yksinomaan heidän molempien ratkaistava asia. Kukaan
ei kysy, kumman ansaitsemilla rahoilla vuokra ja laskut maksetaan; sen
he saavat sopia keskenään.
Mutta jos heillä on lapsia, ovat asiat oleellisesti toisella kannalla.
Siinä tapauksessa he luultavasti tahtovat saada oman kodin ihan
itseänsä varten, ja se muodostaa vaimon varsinaisen toimintapiirin;
vain poikkeustapauksissa hän toimii muissa tehtävissä. Kuten
muistatte, on valtio eräänlainen yleinen hyväntekeväisyysyhdistys,
joka antaa lääkärinapua ja muuta sellaista, ja vaimon alkaessa odottaa
lasta hänen lääkärineuvojansa antaa asiasta tiedon asianomaiselle
virastolle ja vaimo alkaa nauttia erikoisia tuloja lasta-odottavana
äitinä. Lapsen synnyttyä myönnetään avustus sen elatusta varten, ja
nämä kuukausittain tai vuosineljänneksittäin jaetut maksut jatkuvat
suurentuen tai pienentyen ensinnäkin lapsen hyvinvoinnista ja toiseksi
siitä riippuen, kuinka suuri on valtiossa lasten tarve — jatkuvat niin
kauan kuin lapset ovat äitinsä hoidossa. Kaikki niin saadut rahat ovat
vaimon riippumattomia tuloja, ja säännöllisissä oloissa on juuri hän
kodin johtaja — niinkuin nykyjäänkin on laita parhaimmin hoidetuissa
talouksissa. Hänen henkilöisyytensä muodostaa kodin ilmakehän; se on
naisen erikoinen kyky ja etuoikeus, ja hänellä on tilaisuutta käytellä
sitä varsin vapaasti. Otaksun, että miehen osuus talouskustannuksissa
järjestetään samoinkuin nykyisin sivistyneiden ja varallisuudeltaan
riippumattomien henkilöiden keskuudessa ja että mies maksaa vaimolleen
kuluttamansa osuuden...
Tulojen jälkeen on otettava puheeksi menot. Olen jo viitannut siihen,
kuinka vuokra ja verot, valaistus ja vedenhankinta järjestetään
sosialismin vallitessa. Talonemäntä tulee muuten toimimaan jokseenkin
samoin kuin nykyjään. Hän ostaa, mitä haluaa, ja maksaa käteisellä.
Maidonkuljettaja tulee aamulla ja jättää "kirjansa" viikon
lopulla, mutta ei tule enää herra Vesimiehen yksityisliikkeestä
eikä kahdenkymmenenprosentin-meijeristä, vaan kunnallisesta
maitokeskuksesta; hänellä ei ole mitään aihetta vähentää painoa ja
kaikki valtion tlede tekee parhaansa pitääkseen maidon puhtaana ja
täysipitoisena. Jos maidonkuljettaja on epäsäännöllinen tai muuten
jollakin tavoin hankala, niin perheenäiti valittaa asiasta aivan
samoin kuin nytkin, mutta hänen esimiehilleen eikä yksityiselle
liikkeenharjoittajalle, ja ellei se auta, hän ja hänen tyytymättömät
naapurinsa (kaikki tietenkin äänivaltaisia) jättävät asian
valtuusto-edustajansa toimitettavaksi. Lihaa, siirtomaan tavaroita
ja muuta sellaista hän ei osta lukuisista huonostivarustetuista
pikkukaupoista kuten nyt, jos sattuu asumaan köyhässä ympäristössä,
vaan suuren, hyvinjärjestetyn, Liptonin, Whitleyn tai Harrodin
liikettä muistuttavan kauppatoimen haaraliikkeestä. Hänen on mentävä
sinne raitiovaunussa, ja hän maksaa todennäköisesti matkastaan, ellei
asunnonvuokraan mahdollisesti sisälly vuosilipun hinta. Myymälä ei
kuulu herra Liptonille, Whitleylle tai Harrodille, vaan yhteisölle —
siinä on tärkein ero — ja ellei ostaja ole palvelukseen tyytyväinen,
hän voi sitä arvostella ja korjata, niinkuin nykyjään voimme arvostella
ja korjata paikallisessa postitoimistossa ilmeneviä epäkohtia. Ellei
myydyn tavaran laatu häntä miellytä, hän voi vaatia toisia laatuja.
Hänen ostamissaan tavaroissa tulee esiintymään toisenlaisiakin
leimoja kuin hänen nyt hankkimissaan tavaroissa. Voipaperissa on
Devonin kreivikunnan vaakuna, Hereford ja Kent takaavat omenaviininsä
©ivallisuuden, Hampshire ja Wiltshire vastaavat silavastaan — aivan
samoin kuin Austraalia jo nyt leimaa viininsä ja Uusi Seelanti suojelee
itseään petokselta (ja takaa puhtaan, moitteettoman teurastuksen) mitä
lampaanlihaan tulee. Tekee mieleni ajatella, että Lontoon punainen
väkipuukko on nähtävänä sen suurista (kunnallistetuista) panimoista
tulevien terveellistä olutta sisältävien pullojen kupeissa ja että
esimerkiksi Maidstone ja Rochester nauttivat erikoista mainetta
hedelmähillojen ja säilykehedelmien tuottajina. Ravintoaineet tulevat
olemaan kaikin puolin hyvät, kunnollisten ja kunnollisesti palkattujen
naisten ja miesten valmistamat, avarain laaksojen ja ylänkömaiden,
piirikuntien ja suurten kaupunkien ylpeys niiden laadun takeena.
Jokainen kunta voi vapaasti kilpailla toisten kanssa, ei ainoastaan
hintaan, vaan myöskin laatuun nähden Cheshiren juusto kilpailee
Sveitsin ja Ranskan juustojen kanssa, Münchenin olut Kentin panimojen
tuotteiden kanssa, Lontoon ja Parisin leipomoiden leipä, Readingin
kaupungin biskvit, Sveitsin ja Bournevillen suklaa ovat saatavissa,
samoin Tanskan ja Suomen niittymaiden voi.
Ostettuaan ruokavarat hän kenties lähtee suuren myymälän toisiin
osastoihin ja ostaa Manchesterin hienoja liina- ja puuvillakankaita,
Bradfordin kaupungin kutomoiden hienoja villakankaita, Lontoon
ja Mercian silkkejä, Northamptonin ja Amerikan jalkineita ja
niin edespäin, aivan samoin kuin hän nytkin tekee ostoksiaan
suurmyymälöissä. Mutta kaikki hämä tavarat, kuten sanoin, ovat
kunnollisia tuotolta, yhtä kestäviä kuin kauniitakin, ja myyjälle ei
työnnetä mitään "palkkioita", jotta hän erikoisin "suositteluin" saisi
ostajan valitsemaan kelvottomia tuotteita kunnollisten asemesta.
Mutta otaksukaamme, että hän tahtoo teettää itselleen hatun tai puvun.
Silloin hänen luultavasti täytyy lähteä yksityisliikkeeseen, vaikka
maailmassa vallitseekin sosialismi; sellaista yksilöllisestä aistista
riippuvaa asiaa ei käy järjestäminen tukkuliikkeen avulla. Hän löytää
luultavasti samasta rakennuksesta joukon pienempiä liikeitä, madame
Sen ja rouva Tämän omistamia, ikkunoissa on ehkä nähtävänä jokin
puku tai hattu, ja niin hän valitsee erikoisen pukutaiteilijansa ja
sopii asiasta hänen kanssaan. Taivun otaksumaan, että pukuompelija
tai muotitaiteilija saa taitonsa ja maineensa mukaisen korvauksen
luonnoksistaan ja leikkauksistaan ja että asiakas maksaa suurmyymälälle
aineksista ja kunnalliselle työpajalle tilauksen valmistamisesta
taiteilijan valvonnan alla. Toisin sanoen: en otaksu muotiliikkeen
harjoittajan tai pukuompelijan saavan kaupallista hyötyä; he saavat
vain taiteilijalle kuuluvan korvauksen.
Jos taas rouva haluaa ostaa kirjoja, nuotteja, taide-esineitä tai muuta
sentapaista, hän saa niitä suurmyymälästä, joka toimii kaiken maailman
kunnallisten ja yksityisten tuottajien edustajana...
Se olkoon sanottu naisen rahallisesta ja taloudellisesta asemasta
sosialistisessa valtiossa. Taloudenhoito ei kumminkaan muodosta
naisen elämän koko kudelmaa. Hän tulee olemaan vapaa muutenkin, ei
vain rahallisesti; sosiaalisen organisation ja elämän koneiston
järjestelmällinen kehittyminen vapauttaa häntä yhä enemmän niistä
kiusallisista velvollisuuksista ja rasittavista töistä, jotka ovat
aikaisemmin kuluttaneet ylen paljon hänen sukupuolensa tarmoa. Hän
tulee olemaan kansalainen ja voi miehen tavoin itsenäisesti lukea,
ajatella ja etsiä ajatustensa ilmausta. Lain edessä, politiikassa ja
kaikissa elämän oloissa hän tulee olemaan miehen vertainen. Kukaan
ei tule valvomaan hänen liikkeitään, rajoittamaan hänen toimiaan tai
olemaan hänen yläpuolellaan ratkaisemassa asioita hänen puolestaan.
Kaikki nämä seikat sisältyvät sosialismin perusyleistykseen, joka
kieltää pitämästä ihmisiä omistuksen, esineinä.
3.
Nyt kyennee lukija hiukan paremmin kuvailemaan mieleensä opettajan
tai perheenäidin elämän yleistä luonnetta sosialismin vallitessa.
Olenpa tullut vilkaisseeksi niihinkin oloihin, joissa taitava muoti-
tai pukuompelija todennäköisesti tulee elämään näissä muuttuneissa
olosuhteissa. Jakotoimen alalla palvelevien suuri enemmistö tulisi
ilmeisesti elämään nykyisen elämänsä kirkastettua, arvokkaampaa
toisintoa, vapaana pahimmista peloistaan, erottamisen uhkasta,
lähestyvän vanhuuden kammosta, tarvitsematta tehdä työtä nälkäpalkoilla
tai sopeutua käyttämään työpaikkaansa asuntonaan. Sosialismin
vallitessa sellainen järjestys olisi mahdoton. Mainittujen henkilöiden
elämä olisi suunnilleen samanlainen kuin opettajan. Hekin kuuluisivat
suureen julkiseen palvelukseen, heilläkin olisi oikeus saada
minimipalkkansa ja sitä korkeampi korvaus riippuen siitä, millaiseen,
asemaan he tarmonsa ja taitonsa nojalla kohoavat. Nykyajan vauras
kauppias huomaisi olevansa jossakin jakotoimen johtajan virassa. Jos
esimerkiksi olette teekauppias tai ravintoaineiden myyjä ja olette
kutsumukseenne kiintynyt, niin luultavasti käsittelette samoja
tavaroita, ette omaksi voitoksenne, vaan osoittaaksenne kykyjänne,
esimerkiksi "laivaten Liverpoolista sisämaahan" jokseenkin samoin
kuin nyt. Te tarkkaisitte enemmän tavaran laatua ja vähemmän sen
määrää; siinä kaikki. Te ette yrittäisi "nylkeä" kilpailijaanne, mutta
yrittäisitte luultavasti samoin kuin ennenkin voittaa lontoolaiset
jakajat ja tehdä itsenne siten huomatuksi. Te saisitte sievän palkan;
uudenaikainen sosialismi ei tahdo ylläpitää mitään "kuollutta tasoa"
kyvykkäiden miesten mieliharmiksi. Nykyaikainen sosialismi on
vapautunut siitä omaisuuteen kohdistuvasta kiivaasta vihasta, joka oli
aikoinaan luokkasota-sosialismin luonnepiirteitä. Kuten huomaatte,
olisitte paljoa melkoisempi kuin olette nyt, olisitte eräs kaupunkinne
vaurauden tukipylväitä — ja raatihuone olisi paikka, jossa kelpaisi
istua...
Mikäli ovat kysymyksessä jakotoimen alalla työskentelevät henkilöt,
olisivat tärkeimpinä eroina parempi kasvatus, palkkaminimin
määrääminen, vanhuudenvakuutus, lyhyempi työpäivä, enemmän vapautta
ja menestymisen tilaisuutta. Koska koko liike-elämä tulisi olemaan
yhteiskunnan huostassa ja asiakas olisi kauppiaan välillinen herra
äänioikeutensa nojalla, tapahtuisi yleneminen paljoa suuremmassa
määrässä ansion nojalla kuin nyt on laita yksityisliikkeissä, joissa
asiaankuulumattomat henkilökohtaiset seikat usein ovat vallitsevalla
sijalla, ja jokaisella olisi valta anoa siirtoa johonkin uuteen
toimeen, ellei löytäisi riittävää liikkumisalaa vanhan piiristä.
Myymäläin henkilökunta epäilemättä asuisi omissa huoneissaan, ja heidän
kotinsa ja elämäntapansa olisivat aivan samanlaatuiset kuin tämän luvun
ensimmäisessä ja toisessa kappaleessa luonnostelemani.
Erinäisillä kunnallisen ja valtion liikennepalveluksen aloilla
asioiden järjestys esiintyisi liberaalisia periaatteita vastaavana
suuremmassakin määrässä kuin nykyjään. Junailijat ja kuljettajat
epäilemättä käyttävät virkapukua, jotta heidät voidaan tuntea,
mutta virkapuku ei tule missään tapauksessa herättämään livereihin
viittaavia ajatusyhtymiä niinkuin nyt on laita. Tätä palvelusta tulevat
suorittamaan enimmäkseen nuoret miehet, ja jokainen heistä tulee
demokraattisen Ranskan armeijan sotilaan tavoin tuntemaan, että hänellä
on marsalkansauva rensselissään. Hän tulee saamaan hyvän kasvatuksen;
hänen työpäivänsä tulee olemaan lyhyt, ja hänellä tulee olemaan vapaata
aikaa itsensä kehittämistä tai muita tarkoituksia varten; jos hän pysyy
koko ikänsä junailijana tai kuljettajana, niin hän saa kiittää siitä
vain omia vaatimattomia kykyjänsä. Hän luultavasti jää junailijaksi,
jos haluaa jäädä, mutta siirtyy toiseen toimeen, ellei sitä halua.
Hänen ei ole suinkaan pakko siepata mainittua sauvaa ja kerskailla
siitä, jos hänen taipumuksensa ovat rauhalliset.
Suuret organisoidut teollisuudenhaarat, kaivostyö, puuvillateollisuus,
rautateollisuus, rakennustoiminta ja muu sellainen eroaisi nykyisestä
etupäässä sikäli, että palveluksessa olevat henkilöt olisivat
pysyväisesti toimiinsa kiinnitetyt ja että järjestelmällisesti
vältettäisiin niitä sosiaalisia hankaluuksia, joita uudet keksinnöt ja
uudet säästömenetelmät nykyaikana aiheuttavat. Kaikkialla maailmassa
tulee vallitsemaan organisoitu taloudellinen valvontatoimi, joka
lakkaamatta valmistaa ja tarkistaa raudan, kivihiilen, veran ja muiden
sellaisten tuotteiden kulutusarvioita lähinnä seuraavia kuukausia
varten.
Meidän aikamme sokea keinotteleva tuotanto johtuu siitä synkeästä
tietämättömyydestä, joka näillä aloilla vallitsee, ja kun sellainen
valvonta saadaan aikaan, lievenee myös suuressa määrin nykyisten
työolojen julma välipäisyys. Näiden suurten tuotantotointen aloilla
palvelevat henkilöt tulevat olemaan vakinaisesti työhön kiinnitettyjä
samoinkuin opettajat ja rautatieläiset. Heitä ei enää oteta työhön
ja eroteta päivän tai viikon kuluessa. Enempää kuin meidän mieleemme
johtuu palkata poliisimiestä päiväksi tai viikoksi tai luottaa
taistelutanterella sotilaisiin, jotka on siellä pestattu kuuden pennyn
tuntipalkasta. Ja jos jokin nerokas keksintö tekee mahdolliseksi
vapauttaa satoja miehiä, ei sosialistinen valtio lähetä heitä —
niinkuin tekee nykyinen valtiomme — työkoteihin ja siirtomaihin, missä
he muuttuvat sosiaaliseksi taakaksi, vaan teknillisiin opistoihin,
joissa he harjaantuvat johonkin uuteen tarmonsa käyttötapaan. Kaiken
kaikkiaan tulevat nämä henkilöt, kaikkein vähintäkin yritteliäisyyttä
tai kykyä osoittaen, voimaan paremmin kuin he nyt voivat, tulevat
saamaan täydemmän osuuden uutteruutensa tuotosta. Useat epäilemättä
jäävät aloilleen, pikemmin kunnianhimon kuin tarmon puutteen
vuoksi, koska sosialismin vallitessa köyhänkin miehen elämä tulee
olemaan siedettävää. Henkilö, joka haluaa tehdä tavallista työtä ja
kuluttaa joutoaikansa shakkia tai biljardia pelaten, jutellen tai
erinomaisissa opinnoissa, tai huvittavassa, joskin tuloksettomassa
taideharrastuksessa, tulee tosin pysymään köyhänä, mutta ei joudu
kurjuuteen. Pelkkää mekaanista uurastusta ei maailmassa tarvitsisi
nykyjään paljoakaan olla, se voitaisiin helposti välttää tuhansissa
eri tapauksissa, ellei inhimillinen kärsivällisyys olisi huokeampaa
kuin hyvät koneet, mutta joka tapauksessa tulee jäämään kymmenentuhatta
erilaista vaatimatonta työaluetta niitä ihmisiä varten, joita ei
kiihoita kunnianhimo...
Jos olette maanviljelijä tai puutarhanhoitaja, hedelmien tai kukkien
kasvattaja, tulette todennäköisesti havaitsemaan olevanne samassa
työssä sosialismin vallitessakin — te vuokraatte maata ja käyttelette
sitä niin hyvin kuin osaatte. Vuokranne määrätään samoinkuin nyt sen
nojalla, mitä ihmiset suostuvat maksamaan. Mutta maanomistajananne
tulee olemaan yhteisönne, ja maksettua vuokraa korvaavat suurelta
osalta korjaukset, maanviljelysdepartementin opastavat tiedonannot ja
neuvot, paremmat tiet, avustukset hyvää sähköliikennettä varten, jonka
ivulla voitte kuljettaa tuotteenne markkinoille, sekä lapsillenne
suotu huolto ja kasvatus. Vuokraolonne tulevat todennäköisesti olemaan
varmemmat ja tekemienne parannusten hyöty tulee olemaan teille taattu
paremmin kuin nykyjään. Taivun uskomaan, että maidonkuoriminen ja muu
sellainen tulee tapahtumaan suurissa yleisissä meijereissä, koska
sellainen järjestys on säästävämpi; te luultavasti myytte tuotteet
sellaisinaan yhteisönne suurliikkeelle, joka pitää huolen niiden
jakamisesta. On luultavaa, että myytte viljanne leikkaamattomana ja
että asianomaiset yhteiskunnan toimihenkilöt järjestävät sadonkorjuun
ja tuovat kaupungista työväkiarmeijan korjaamaan tuotteitanne,
hedelmiä, humaloita ja viljaa. Niinmuodoin tulette tarvitsemaan
vain vähäisen määrän vakinaista työväkeä, ja siihen kuuluvat
henkilöt tulevat todennäköisemmin olemaan yrityksenne osakkaita kuin
palkkalaisia, joita täytyy pitää silmällä ja ajaa työhön.
Joutoaikoinanne te luultavasti harjoitatte ampumista tai metsästätte,
jos sellaiset asiat teitä huvittavat — on varsin luultavaa, että
tulevaisuudessa on maaseudun viljelystilojen ympärillä kaikenlaisissa
ammateissa toimiville henkilöille kuuluvia asumuksia, ja he tulevat
varmaan kerallanne harjoittamaan urheilua ulkosalla. Ei tarvitse pelätä
urheilun häviävän, vaikka suuret vuokrakasarmit häviävät... Talven
kuolleena aikana luultavasti lähdette lähimpään kaupunkiin vaimonne, ja
lastenne kanssa, viivytte siellä muutamia viikkoja asuen hotellissa ja
jutellen klubinne jäsenten kanssa, käyden kunnallisissa teattereissa
ja niin edespäin. Varmaan myös matkustelette loma-aikoinanne. Kaikki
ihmiset tulevat jossakin määrin saamaan kokea matkustamisen nautintoa
ja vapautta, saavat tutustua vieraisiin olokehiin, vuoristoihin ja
erämaihin, kaukaisten maiden kaupunkeihin ja saloihin ja vieraiden
kansojen tapoihin.
4.