vakavasti, kuten kirjani jälkipuoli tulee osoittamaan. Myönnänpä
senkin, että nykyaikaiset sosialistikiistelijät käsittelevät koko
tätä vastaväiteryhmää liian varoen. Nämä vaikeudet ovat vaikeuksia
varmalle sosialistille samoinkuin kyselijällekin ja kohottavat esiin
ongelmia, jotka täytyy ratkaista, ennenkuin sosialismin varusteet ovat
täydelliset. "Kuinka te sosialistit saatte oikeita miehiä oikeihin
paikkoihin suorittamaan tehtävänä olevaa työtä? Kuinka järjestätte
ylenemisen? Kuinka ratkaisette" (esitän tässä kysymyksen räikeimmässä
muodossaan), "kenen tulee ryhtyä suorittamaan historiallisia
tutkimuksia Oxfordin yliopistossa, kenen taas lähteä marraskuussa
merelle makrillinpyyntiin?" Sellaiset "tutkistelijät" — heillä on
tuhansia toisintoja — muodostavat sosialismin elävän vastustuksen,
heidän olemassaolonsa selittää, minkätähden ei meidän päivinämme
jokainen järkevä henkilö ole innokas sosialisti.
Toivon lukijan voivan tätä kirjaa eteenpäin lukiessaan nähdä tämän
moniosaisen ongelman moniosaisen ratkaisun kehittyvän erilaisten
näkökantojen, erilaisten vihjausten nojalla. Ottaessani sen nyt
puheeksi en suinkaan tahdo sitä siten syrjäyttää, vaan tahdon antaa
sille täyden tunnustuksen — ja kehoittaa lukijaa lukemaan edelleen.
Kaikissa näissä suhteissa maailma on nykyisin epätäydellinen ja
tulee olemaan epätäydellinen sosialismin vallitessakin — joskin
sen epätäydellisyys silloin, kuten lujasti uskon, tulee olemaan
verrattomasti vähäisempi ja kaikin puolin jalompi.
Tahdon kuitenkin tässä huomauttaa, että vaikka nuo huomautukset ovat
kaikille epädogmaattisille mielille erittäin hyödyllisiä sosialistisen
suunnitelman arvosteluja, ne eivät kumminkaan missään tapauksessa
oikeuta asioiden nykyistä järjestystä. Kaikki ne vaikeudet, jotka
tavanomainen sosialismin teoria näyttää jättävän ratkaisematta, ovat
ainakin yhtä ratkaisemattomat nykyaikana. Vain harvoin näkyy oikea
mies raivaavan itselleen tien sille paikalle, joka hänelle oikeastaan
kuuluu. Miehet ja naiset saavuttavat onnenosansa eri tavoin: muutamat
luonnonlaadultaan vääjäämättömät ja monipuolisilla lahjoilla varustetut
henkilöt työntyvät asemaan, jota tarvitsevat kykyjänsä kehitelläkseen,
toiset osaavat erinomaisen helposti hankkia itselleen kunnianosoituksia
ja toimintatilaisuuksia, jotka sitten jättävät käyttämättä, toiset,
jotka eivät pääse viljelemään erikoislahjojansa, ovat onnen luomuksia
tai vaatimattomuuden, tahdittomuuden tai kyvyttömyyden uhreja.
Useimmat maailman suurliikkeet ovat nykyisin yksityisomistajien
huostassa, ja niitä johtaa joko omistaja itse tai omistajien edustajina
toimivat johtajat. Ylentäminen tai kyvyn tunnustaminen vaihtelee
suuressa määrin, mutta tapahtuu todennäköisesti yleensä huonommin
kuin julkisissa toimissa. On muistettava, ettei täsmällisemmänkään
hallintojärjestelmän vallitessa etsitä miehiä, jotka käyttelevät
koneistoa parhaimmin, vaan miehiä, jotka voivat käytellä sitä
vähimmästä palkasta ja suurinta hyötyä tuottaen. On pelkkää haaveilua,
jos otaksutaan tavallisen liikemagnaatin alinomaa etsivän kykyjä
henkilökuntansa keskuudesta. Hänen toivomuksenaan on, että he tekevät
tehtävänsä eivätkä aiheuta häiriötä.
Pienemmissä liikkeissä, jotka luullakseni yhä vielä muodostavat
suuren enemmistön maailman taloudessa, kyky on suunnattomien esteiden
alainen. Olin aikoinani harjoittelijana rohdoskauppiaan myymälässä ja
kerran kangaskaupassa, kaksi veljeäni ovat olleet puotipalvelijoina,
ja niin ollen osaan yhä vielä puhua ymmärrettävästi kirjanpitäjien
ja palveluskunnan kanssa ja tiedän, että kaikkialla maailmassa
kaikenlaiset vähäpätöisemmät seikat ehkäisevät tehokkaan valinnan
aloittamistakin. Jokaisessa myymälässä vallitsee ankara kateudenhenki,
"johtajalle kanteleminen" on yleinen rikos, ja naisten yleneminen
herättää monilla toimialoilla varsin usein vieläkin alhaisempia
epäilyksiä. Ankarasti arvostellun julkisen palveluksen alalla sattuu
epäilemättä siinäkin "kantelua" viraston päämiehelle, mutta asiat
eivät voi pahimmillaankaan olla läheskään niin huonolla kannalla kuin
pienessä yksityisliikkeessä, jota johtaa pikkumainen itsevaltias.
Väitetään, että Amerikan julkisissa toimissa henkilökunnan laatu on
huonompi kuin suurissa yksityisissä liikkeissä. Oma vaikutelmani on,
että se, mikäli tulevat kysymykseen valtioliiton toimet, ja mikäli
otetaan huomioon maksetut palkat, on verrattomasti parempi. Yksityisten
valtioitten ja kuntien asioissa Amerikan olot eivät tarjoa mitään
tyydyttävää ratkaisuperustetta; amerikkalaiset ovat, eräiden syiden
nojalla, joita olen pohtinut toisessa yhteydessä,[9] "valtio-sokeata"
väkeä, joka keskittää kaiken tarmonsa yksityiseen hyötymiseen, he ovat
laiminlyöneet julkisia asioita, ja julkiset virat on jätetty sille
erikoisen karkealle poliitikkotyypiile, jonka heidän epäonnistunut
valtiosääntönsä ja heidän individualistiset perintätapansa ovat
kehitelleet. Englannissakin saavat julkisissa viroissa toimivat
henkilöt järjestelmällisesti liian pienen palkan, joten suurliikkeiden
tarvitsee vain maksaa kohtuullisen hyvin voittaakseen palvelukseensa
kyvykkäimmät henkilöt. Sitäpaitsi tulee lukijan muistaa, ettei
julkisista toimista ilmoiteta niinkuin yksityisliikkeet tekevät.
Siitä johtuu, että vaikka sotaväen tai laivaston järjestelyepäkohtia
julkisuudessa mitä perinpohjaisimmin pohditaan, yksityisen toiminnan
puutosten arvosteleminen melkein täydellisesti estyy. Sanomalehden
toimittaja voi julkaista mitä joutavimpia syytöksiä jonkin uuden
kenttätykin perän tai Aldershotin sotilasasuntojen johdosta,
mutta harkitsee hyvin, ennenkuin julistaa, että säilykehedelmät,
joista sanomalehden omistaja saa vuosittain muutamia satoja puntia
ilmoitusmaksuja, ovat epäterveellistä balsamoitua mätää. Kaiken
kaikkiaan on todennäköistä, että häpeällisen huonosta palkkauksesta
ja puoluenäkökohtain aiheuttamista vaikeuksista huolimatta Britannian
laivasto, postilaitos, siviilivirat yleensäkin, kasvatustyö
ja monet Lontoon sekä useiden muiden Englannin ja Skotlannin
kunnallishallitusten suorittamat liikenne- ja rakennustoimet ovat yhtä
hyvin hoidetut kuin mikä yksityisliike tahansa maailmassa.
Toisaalta on myönnettävä, että on olemassa poliittisia ja
yhteiskunnallisia olosuhteita, jotka voivat painaa valtion palveluksen
laadun yhtä alhaiseen tasoon kuin kehnoimman yksityisyrityksen.
Ei ole ihmekään, että kahdeksannentoista vuosisadan tyypillisen
monarkian vallitessa, kun tie laivastoon, rykmenttiin ja apostoliseen
vallanperimykseen kulki välttämättä kuninkaan rakastajattaren
odotushuoneen läpi, ilmeni se ehdoton valtiontarkastuksen hylkääminen,
jonka täydellinen julkilausuminen jäi Herbert Spencerin asiaksi, se
järjenvastainen, kiihkeä usko, että valtio on aina kykenemätön ja
väärässä, olipa muuten oikein mikä tahansa...
Asian ydin lienee se, että milloin on olemassa kunniallisia poliittisia
laitoksia, sananvapaus ja yleinen korkea älyn ja kasvatuksen taso,
miehiä ja heidän töitään ja kykyjään arvostellaan tehokkaasti, syntyy
terve julkisen ylenemisen järjestelmä ja moni oikea mies tulee oikeaan
paikkaansa. Toisin sanoen: mitä parempi yhteisön äly, sitä paremmat
yhteisön mahdollisuudet. Sosialistisen järjestelmän vallitessa, joka
suo kasvatusta ja persoonallisen turvallisuuden tunnetta jokaiselle,
tämä kritiikin tarve varmaan tyydytetään mitä vapaimmin, vilpittömimmin
ja puolueettomimmin. On kumminkin hyvä muistaa, kuinka sosialismi
kokonaisuudessaan on korkeasta älyn, kasvatuksen ja vapauden tasosta
riippuvainen. Sosialistiset laitokset, sellaisina kuin minä ne
ymmärrän, ovat mahdolliset ainoastaan sivistyneessä valtiossa,
valtiossa, jossa koko väestö osaa lukea, kirjoittaa, keskustella,
ottaa osaa ja melkoisessa määrässä asioita ymmärtää. Sosialistinen
valtio edellyttää välttämättä kasvatusta. Sosialismi, nykyaikainen
sosialismi, toisin sanoen se, jota nyt tarkoitan, on eräiden yleisten
aatteiden esittämistä ja harjoittamista; se on mahdoton oppimattomassa
yhteisössä, halpamaisen itsekkäässä yhteisössä tai sellaisessa
yhteisössä, joka ei kykene käyttelemään sivistyksen koneistoa ja
välineitä. Parhaimmillaan — ja sen paras on surkean vaivaista — typerä,
sivistymätön väestö voi korkeintaan piirtää sosialismin ivakuvan
pystyttämällä eräänlaisen virkavaltaisen tyranniuden; barbaariselle
kansalle, joka on liian suuri ja kirjava kansanedustusta varten, kelpaa
ainoastaan monarkia ja kuninkaan omistus; villiheimolle perintätapa
ja voimakkaimpien urosten kirjaanmerkitsemätön tahto. Minä myönnän,
että sosialismi edellyttää kehittynyttä älyä ja vaatii ennen kaikkea
kouluja, järjestelmällistä tiedettä, kirjallisuutta ja valtiollista
vaistoa.
KUUDES LUKU
HÄVITTÄISIKÖ SOSIALISMI KODIN?
1.
Syistä, jotka käyvät selvemmiksi, kun tutustumme hiukan sosialismin
varhaiseen historiaan ja kehitykseen, perhettä koskevat sosialistin
väitteet suovat tilaisuutta eräille pahoille väärinkäsityksille.
Ihmisille kerrotaan — ja kerrotaan aivan vilpittömästi ja hyvässä
uskossa — että sosialismi tahtoo tuhota kodin ja asettaa ihmiselämän
lämpimän ja tutun pesän sijaan jonkinlaisen ihmissiitoslaitoksen,
tahtoo lapsia kehitettävän jonkinlaisissa hautomakoneissa ja seimissä —
sanalla sanoen laitoksissa.
Ennenkuin esitämme, mitä nykyaikainen sosialisti näissä suhteissa
tahtoo, lienee hyvä hiukan tarkastella nykyistä asiain todellisuutta,
jonka vuoksi kotokansa on kovin huolissaan. Lukijan ei pidä ihannoida.
Hänen ei pidä sulkea silmiään tosiasioilta, haaveksia niinkuin lordi
Hugh Cecil ja lordi Robert Cecil — nuo huonon asian ihailtavat
kannattajat — todennäköisesti haaveksivat, että maailmassa on vain
kauniita koteja, siistejä hyveen tyyssijoja, jokainen pieni ihmisyyden
linnoitus, jokainen varustettu portilla ja seinää peittävällä
muratilla, kirjoilla ja kotiuruilla, koteja, joissa veisataan virsiä
sunnuntaiehtoina, koteja, joissa rakas äiti valmistaa oivallisia
kakkuja ja joita johtaa voimakas, onnellinen isä — ja sanoa sitten:
"Nuo ilkeät sosialistit tahtovat tuhota kaiken tämän?" Todellisuudessa
näet on laita ensinnäkin niin, että sellaisia koteja tuhoavat ja
tekevät mahdottomiksi nykyjään juuri ne syyt, joita vastaan sosialismi
taistelee, ja toiseksi on huomattava, että vain harvat kodit vastaavat
nykyaikana tuota ihannekuvaa. Todellisuudessa ahdistaa jokaista köyhää
kotia työn epäsäännöllisyys ja sen perustuksia uurtaa epäluotettava
vakuutus, sen täytyy pitää tyyssijanaan epäterveellistä asumusta ja
lasten täytyy nauttia väärennettyjä ravintoaineita, koska parempaa ei
kyetä hankkimaan. Ja tämä on valitettavasti liiankin helppo todistaa
vetoamalla jälleen asiakirjaan, jota jo alumpana käytin.
Toisinaan kuulee vielä puhuttavan yksinkertaisesta,
hyveenhallitsemasta, leppoisasta, köyhästä skotlantilaisesta kodista,
kuulee puhuttavan niin, että mieleen kohoo "Lauantaiehtoo matalassa
majassa". "Tuhoutukoot kaikki muut unelmat", huudahdetaan silloin,
"kunhan sellainen hyvyys ja yksinkertaisuus säilyvät." Mutta
tarkastelkaamme nyt tavallista Skotlannin köyhää kotia ja verratkaamme
sitä unelmaamme.
Tässä on todellisuus.
Nämä merkinnät sisältyvät Edinburghin hyväntekeväisyysjärjestön
hiljattain julkaisemaan kertomukseen, joka koskee suunnilleen
tuhannenneljänsadan koululapsen koteja, toisin sanoen suunnilleen
kahdeksaasataa Skotlannin kotia. Huomattakoon, että ne ovat _tavallisia
koteja_. Ne ovat, kuten jo huomautin Lontoon ja Yorkin virallisiin
tiedonantoihin vedoten — ja kuten jokainen asiaan perehtyvä helposti
huomaa — hiukan huonompia ja hiukan parempia kuin enimmät köyhän
väestön kodit Skotlannissa ja Englannissa tätä nykyä. Jäljennän nyt
tähän — huomattakoon, etten valikoi — sarjan toisiaan seuraavia
merkintöjä, jotka valitsen umpimähkään tästä leppymättömästä
luettelosta. Aikaisemmin lainasin tapaukset 1, 2, 3 ja niin edespäin;
nyt pistän sormeni lehtien väliin ja tapaan numerot 191, 192 ja
niin edespäin. Tässä ne ovat, toinen toisensa jälkeen, täsmälleen
samanlaisina kuin alkuperäisessä luettelossa:
191. Leski ja lapsi asuvat naimisissaolevan pojan kanssa. Kolme
täysikasvuista ja kolme lasta yhdessä huoneessa ja makuukomerossa.
Leski viettää epävakaista elämää ja käyttää väkijuomia. Asumus
on kaikin puolin kehno ja epäterveellinen. Lapsi on kalpea ja
heikonnäköinen, ja siitä pidetään vähän huolta, koska äiti on
tavallisesti ulkona työssä. Lapsi leikkii kadulla. Viisi lasta
on kuollut. Pojassa on rauhasajettumia ja ihottumia. Todistukset
poliisilta, koulusta ja työnantajalta.
192. Kurja koti. Isä kuollut. Äiti ja vanhin poika huolettomat ja
välinpitämättömät. Viidestä lapsesta kaksi vanhinta täysikasvanutta.
Vanhempi tyttö on työssä, hän on laadultaan parempi ja voisi
olla kunnollinenkin paremmissa olosuhteissa; näyttää liiaksi
rasittuneelta. Äidin otaksutaan toimivan päiväpalkkalaisena; hän saa
kunnanapua, ja eräs lapsista ansaitsee vapaahetkinään. Neljä lasta
on kuollut. Koulua käyvät lapset ovat likaiset ja repaleiset. Äiti
voisi saada työtä, ellei juopottelisi. Koulua käyvät lapset saavat
vapaan päivällisen ja vaatteet, ja kirkonmiehet antavat perheestä
suotuisan todistuksen. Toisessa lapsessa on syyhy, niskassa paiseita,
ruumis likainen. Kolmannessa rauhasajettumia, samoin likainen ja
kirpunpurema. Asuvat: kuusi henkeä kahdessa pienessä huoneessa.
Todistukset kunnan sairaanhoitajattarelta, kunnanneuvostolta, koulun
hyväntekeväisyysyhdistykseltä, poliisilta, opettajalta, lasten
työnvälitystoimelta ja koulun tarkastajalta.
193. Leski, näennäisesti kunnianarvoisa ja kunnollinen, mutta
käyttää luultavasti väkijuomia. Hänen on joka tapauksessa täytynyt
ponnistella ylläpitääkseen perhettään, vaikka onkin saanut paljon
apua kunnalta, kirkolta y.m. Hän on työssä kodin ulkopuolella.
Koulua käyvät lapset saavat ruoan koulusta, ja perheen täytyy,
nauttia melkoista hyväntekeväisyyttä, koska kaksi kirkkokuntaa ovat
kiinnittäneet siihen huomiota. Kolme lasta on kuollut. Asuvat:
kolme kahdessa aivan pienessä huoneessa. Todistukset kirkolta,
kunnanneuvostolta, koulun hyväntekeväisyysyhdistykseltä, poliisilta,
kunnan sairaanhoitajattarelta, opettajalta, vakuutuslaitokselta ja
liikkeenjohtajalta.
194. Isä juopottelee, samoin äiti jossakin määrin, mutta koti on siisti
ja puhdas, ja vuokra maksetaan säännöllisesti. Ei ole tosiaankaan
minkäänlaista puutteen merkkiä. Tytär on joutunut ikävyyksiin. Elossa
on vain kaksi lasta yhdeksästä. Isä on kotoisin maaseudulta ja näyttää
sangen älykkäältä, mutta tuntuu joutuneen rappiolle. He kuuluvat
lähetysseuraan, kuten luullaan sieltä saamansa avustuksen vuoksi.
Asuvat: neljä kahdessa huoneessa. Todistukset yhdistykseltä, kirkolta,
liikkeenjohtajalta ja poliisilta.
195. Perheenisä on hillitön. Äiti on tyynimielinen, mutta hänenkin
pelätään juovan. Hän näyttää kadottaneen vaikutusvaltansa pieneen
seitsenvuotiaaseen poikaansa nähden. Vanhemmat menivät naimisiin varsin
nuorina, ja ensimmäinen lapsi syntyi ennen avioliittoa. Miehellä ei
ole säännöllistä työtä, ja hänen olonsa eivät nähtävästi parane.
Koti on kuitenkin vielä sangen siedettävä, he maksavat yhdistyksen
jäsenmaksun säännöllisesti, ja poliisin lausunto on hyvä. Yksi lapsi
on kuollut. Asuvat: viisi kahdessa huoneessa. Todistukset kunnan
sairaanhoitajattarelta, poliisilta, yhdistykseltä, työnantajalta,
opettajatarelta ja liikkeenjohtajalta.
196. Likainen, siivoton koti. Alkeellisimmatkin puhtausvaatimukset
näyttävät jäävän huomioonottamatta. Isä ei ansaitse paljoa, ja talo on
epäterveellinen, mutta asiat voisivat olla paremmalla kannalla, jos
olisi raittiutta ja säästäväisyyttä. Juopottelu ei kumminkaan näytä
kehittyneen suureen määrään, ja täytyy olla vaikeata elättää viittä
pientä lasta ansaituilla rahoilla. Perheeseen kuuluu kaksi naista.
Vanhin lapsi on likainen ja kirpunpurema. Asuvat: seitsemän kahdessa
huoneessa. Todistukset poliisilta, yhdistykseltä, työnantajalta,
opettajattarelta ja tarkastajalta.
197. Vanhemmat ovat aivan juoppouteen vaipuneet ja irstaat. He ovat
vaipuneet melkein sosiaalisen rappeutumisen alimmille asteille. Kodissa
ei ole minkäänlaista kalustoa, ja viisi lasta ovat laiminlyödyt ja
nälän riuduttamat. Eräs pojista ansaitsee hiukan ollessaan koulusta
vapaana. Kaikki vanhempien luonnetta koskevat todistukset ovat
yksimieliset, vaikka he eivät olekaan vielä joutuneet poliisin
huostaan. Toisessa lapsessa on riisitauti, keuhkotorventulehdus,
rauhaset hiukan ajettuneet ja sääret väärät. Kaksi lasta on kuollut.
Asuvat: seitsemän kahdessa huoneessa. Todistukset poliisilta, kunnan
sairaanhoitajattarelta, työnantajalta ja opettajattarelta.
198. Koti on sangen hyvässä kunnossa, ei näy mitään, mikä osoittaisi
juopoteltavan, mutta ympäristö vaikuttaa vanhempiin huonosti ja
masentavasti. Lapset menevät kouluun erittäin siivottomina ja likaisina
ja saavat varmaan liian heikon ravinnon. Isän palkka on erittäin
pieni, ja vain yksi pojista on työssä; heitä on kaikkiaan kuusi.
Äiti on toisinaan päivätöissä. Kouluakäyville lapsille annetaan
ruoka ja vaatteet. Mies kuuluu säästäväisyysyhdistykseen. Vanhin
lapsi kirpunpurema, ruumis pesemätön. Toisessa rauhasajettumia;
kirpunpurema ja likainen, tylsä ja ikäisekseen kovin pieni. Kaksi on
kuollut. Asuvat: seitsemän kahdessa huoneessa. Todistukset koulun
hyväntekeväisyysyhdistykseltä, liikkeenjohtajalta, poliisilta ja
opettajattarelta.
199. Koti oli varsin kunnollinen, mies näytti olevan älykäs ja nainen
uuttera, mutta poliisin lausunto on erittäin epäedullinen; edellinen
on todistettu syypääksi erinäisiin rikoksiin. Hän on ollut joutilaana,
ja taloudellinen taakka on ollut vaimon kannettavana. Kuusi lasta,
joista kaksi on työssä ja ansaitsee hiukan, mutta perhe tulee toimeen
koululta, kirkolta ja yksityisiltä saamansa avustuksen nojalla. Lapset
rvat kamalasti syöpäläisten vallassa. On luultavaa, että pikkulapsia
on perheessä hoidokkainakin. Vanhin lapsi vähäverinen, rauhaset
ajettuneet, pää pahoin rupinen, paljon täitä. Toisessa lapsessa
lukuisia rauhaspaiseita, pää rupien peitossa, paljon täitä. Neljä
lasta on kuollut. Asuvat: kahdeksan kahdessa huoneessa. Todistukset
poliisilta, opettajalta, kirkolta, kunnan sairaanhoitajattarelta ja
liikkeenhoitajalta.
200. Koti on kurja ja kerrassaan vailla kalustoa. Vanhemmat menivät
naimisiin 17 ja 18 vuotiaina. Yksi lapsi kuoli. Elämä on ollut
huoletonta, ellei pahempaakin. Nykyisistä toimeentulokeinoista ei voi
saada selkoa, sillä mies on työtönnä; hän on kuitenkin hiljattain
liittynyt pelastusarmeijaan ja antanut lupauksensa. Kouluakäyvä lapsi
saa ruokaa ja vaatteita. Tyttö pahoin syöpäläisten purema; täitä
ja kirppuja, hiuksissa saivaria. Asuvat: neljä yhdessä huoneessa.
Todistukset kirkolta, koulun hyväntekeväisyysyhdistykseltä,
osuusliikkeestä, työnantajalta, kunnan sairaanhoitajattarelta,
poliisilta ja opettajattarelta.
Lapsia vielä elossa kaikkiaan 39.
Lapsia kuollut kaikkiaan 27.
Tarvitseeko minun jatkaa? Kaikki merkinnöt ovat samanlaisia, kaikki
kahdeksansataa.
Jos sitten siirrytte täyteenahdetusta kaupungista terveelliseen,
yksinkertaiseen maaseutuun, tapaatte seuraavanlaisen kodin. Uutinen
on leikattu _Daily News_-lehden tammikuun 1 p:n numerosta v. 1907,
ja siinä esitettyjä väitteitä ei ole koskaan kumottu. Se ei suinkaan
erikoisesti innosta kannattamaan sitä ajatusta, että rappeutuneitten
kaupunkilaistemme tulee "palata maalle". Löysin uutisen lukiessani
aamulehteä luonnosteltuani tämän luvun.
"Meitä on kehoitettu kiinnittämään huomiota erääseen Herefordshiressa
sattuneeseen likaiseen murhenäytelmään, joka on tullut ilmi
tutkittaessa Weoblyn vaivaistalossa keuhkotulehdukseen kuolleen
vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäisen lapsen kohtaloa. Lapsi oli
laitokseen tuotaessa niin riutunut, että painoi vain puolet
ikäisensä painosta, toinen käsivarsi oli murtunut — siitä ei ollut
kenelläkään ollut tietoa — ja lääkärit havaitsivat murtuman jo kolme
viikkoa sitten tapahtuneeksi. Äidissä todettiin pitkällekehittynyt
keuhkotauti; eräs lapsista oli kuollut seitsemän kuukauden iällä, ja
nyt oli seitsemän lasta vielä elossa. Isä, jonka toimena on hoitaa
kahdeksankymmentäyhdeksän päätä käsittävää nautakarjaa ja kymmentä
sikaa, saa palkkaa yksitoista shillingiä viikossa, päivittäin tuopin
kuorittua maitoa sekä asunnon hökkelissä, jonka terveydenhoidon
tarkastaja on tuominnut kelpaamattomaksi ja jonka makuusuojassa ei ole
ikkunoita. Emme ihmettele, että kuolemansyyn tutkija ennen lausunnon
antamista tiedusteli talon välskäriltä, joka antoi todistuksen, voiko
hän sanoa 'minkään seikan jouduttaneen kuolemaa' tässä tapauksessa.
Ihmettelemme vain, että vastaus oli kieltävä. Asunto on sen
vuokraajan huostassa, jonka palveluksessa mies on, mutta korjauksista
kuuluu olevan vastuussa tilanomistaja. Tilanomistaja on Englannin
kirkon pappi, rauhantuomari, metsänriistan suojelija ja omistaa
kolme-neljätuhatta acrea maata."
Tässä taas on _Times_-lehden, siis ei suinkaan sösialistisen
äänenkannattajan virallisten tutkimusten nojalla tekemä yleistys:
"Rakennuksia, jotka eivät kelpaa ihmisten asumuksiksi, huoneita,
joista puuttuu ilma ja ilmanvaihtolaitteet, täyteenahdettuja
maalaisasuntoja, saastutettuja kaivoja, kaikenlaisen lian ja
jätteiden kasaantumia, viemärien täydellistä puutetta, uskomatonta
siivottomuutta maitomyymälöissä ja teurastuslaitoksissa, täydellistä
paikallisten asetusten puutetta, usein epäpätevien viranomaisten
tehotonta tarkastusta — siinä on suurin piirtein nähtynä se kuva, jonka
paikallisten hallintoviranomaisten suorittamien tutkimusten nojalla
laaditut kertomukset tarjoavat."
Ja tällaisiakin asumuksia on liian vähän. Vuosina 1891—95 sattui
enemmän kuin neljäsosa Lontoon kuolemantapauksista köyhäintaloissa
ja muissa hyväntekeväisyyslaitoksissa.[10] Otaksuttakoon nyt, että
nykyaikainen sosialisti tahtoo hävittää kodin, otaksuttakoon, että
eräät sosialistit ovat aikoinaan tosiaankin niin ajatelleet, ja
muistettakoon, että tuo on se todellisuus, jonka he tahtoisivat
hävittää.
Mutta tahtooko nykyaikainen sosialisti hävittää kodin? Minä
väitän, että hän pikemmin tahtoo pelastaa sen siitä tuhosta, joka
on parhaillaankin tapahtumassa — en tahdo sanoa saattaakseen sitä
entiselleen, sillä epäilen kovin, onko maailmassa milloinkaan ollut
suurta prosenttimäärää hyviä koteja, vaan kohottaakseen sen tasolle,
jossa sen onni ja turvallisuus ovat paremmin taattavissa. Enkä vain
minä sano niin, vaan kaikki sosialistitoverini sanovat samoin. Lukekaa
esimerkiksi tri Alfred Russel Wallacen teoksesta _Studies Scientific
and Social_ ihailtava tutkielma "Economic and Social Justice"
("Taloudellinen ja sosiaalinen oikeus"), niin saatte parhaiten selon
siitä, miten edustava nykyaikainen sosialisti tähän kysymykseen
suhtautuu.
2.
Lukijan täytyy kerrassaan luopua siitä ajatuksesta, että nykyinen
järjestelmä ylläpitää kotia ja sosiaalista puhtautta.