lukumäärä suunnilleen kymmenen kertaa suurempi kuin köyhimmässä
ryhmässä, ja _enemmän kuin puolet köyhimpään ryhmään kuuluvista
lapsista on luokiteltu 'huono'-otsakkeen alle_.
"Nämä 'huonot' lapset tarjosivat sydäntäsärkevän näyn; kaikissa
oli joitakin merkkejä olosuhteista, joita vastaan he taistelivat.
Heidän ruumiinsa olivat pienet ja heiveröiset, likaiset ja usein
surkean riittämättömästi verhotut, silmät olivat kipeät, useissa
tapauksissa jatkuvan laiminlyönnin vuoksi tulehtuneet, päät likaiset,
esiintyi lantiovikoja, turvonneita rauhasia — kaikki nämä ja monet
muut merkit puhuivat puutteesta ja hoidottomuudesta. Huomattakoon,
että II ryhmän (työväen keskiluokan) lapset ovat suunnilleen I ja
III ryhmän keskivälillä. Ylläolevaa taulukkoa tarkastettaessa on
tietenkin muistettava, ettei ollut mitään ehdotonta mittakaavaa,
jonka nojalla kutakin lasta olisi voitu arvostella, mutta eri ryhmien
välinen vertailu pitää ehdottomasti paikkansa. Taulukosta käy siitäkin
kiistämättömästi ilmi väestön köyhimmän ryhmän keskuudessa tapahtuva
vakava fyysillinen huonontuminen."
Ja elleivät York ja Lontoo riitä, tarkastakoon lukija Edinburghia,
missä hyväntekeväisyysyhdistys (Charity Organisation Society)
on julkaissut ihailtavan, mutta samalla sanomattoman masentavan
kertomuksen sikäläisten koululasten ruumiillisesta laadusta. Se
sisältää yleispiirteisen selonteon tuhannenneljänsadan lapsen
kotioloista, ja kysymyksessä oleva koulu oli valittu Edinburghin
alkeiskoulujen joukosta, koska sen oppilaat kuuluivat tasaisissa
määräsuhteissa hyvinvoipiin ja kovaosaisiin koteihin. Lainaan
luettelosta kymmenen ensimmäistä merkintöä sellaisinaan. Ne koskevat
kolmeakymmentäkahdeksaa lasta ja edustavat aivan moitteettomasti
koko luetteloa. Mikään laajempi esitys ei voisi tehdä tehokkaammiksi
näitä nykyaikaisen väestömme todellista jokapäiväistä elämää kuvaavia
pikapiirroksia.
1. Huono koti. Vaimo kahdesti naimisissa; toinen mies jätti hänet
kuusi seitsemän vuotta sitten, ja vaimo pitää nyt huonoa elämää
asunnossaan, jossa juodaan ja melutaan. Toimessa oleva tytär lähettää
10 sh. viikossa, poika on työtönnä. Kaikki on yhtä likaista kuin
asunto. Ravinto epäsäännöllinen. Kaksi lasta on saanut vapaan
päivällisen koulusta tänä ja edellisenä talvena, toinen oli myös saanut
vaatteita. Poika käy säännöllisesti koulussa. Nainen on paha juoppo
ja ansaitsee rahaa moitteenalaisella tavalla. Vanhimmalla lapsella
on niskassa paiseita, hiukset eivät ole hyvät, mutta ovat sentään
puhtaat; ruumiissa kirpunpuremia. Toisen lapsen rauhaset ja nielurisat
turvonneet. Asuvat: viisi yhdessä huoneessa. Todistukset saatu
poliisilta, koulun hyväntekeväisyysyhdistykseltä, johtajattarelta,
opettajalta ja lääkäriltä.
2. Juoppous rehoittaa tässä perheessä mitä suurimmassa määrässä.
Vanhemmat ovat epäsopuiset ja elävät erossa; mies maksaa 7.6 viikossa
tytön ollessa äidin luona ja 5 sh. tytön tullessa hänen luokseen. Tyttö
on syöpäläisten vallassa ja erittäin huonosti hoidettu. Äiti, joka
ei voi saada päivaläistyötä, koska elää kehnossa ympäristössä, aikoo
muuttaa; nyt hän hoitaa toisten naisten lapsia saaden päivässä puoli
shillingiä lapselta. Vanhempi lapsi, sievä poika, on työtönnä, käy
lukemassa Vapaassa kirjastossa. Yksi lapsi on kuollut. Asuvat: kolme
yhdessä huoneessa. Asunto ei ole kovin siivoton. Todistukset saatu
poliisilta, kirkon ja koulun henkilöiltä.
3. Kurja perhekunta, joka elää erinomaisen onnettomissa oloissa. Isä
karkaa aika ajoin pois kotoa, mutta näytti viime kerralla tulleen
takaisin 'kaitselmuksen lähettämänä', kun toisessa kaupungissa oleva
tehdas, jossa hän oli työskennellyt, paloi poroksi. Lapset näkevät
nälkää hänen poissaollessaan; eräs, jossa oli keuhkotulehdus, kuoli
myöhemmin taudin seurauksiin. Vanhemmassa lapsessa on risatauti;
pahoin täissä; vaatteet täynnä syöpäläisiä. Asuvat: kuusi kahdessa
huoneessa. Äiti uuttera, tekee parhaansa, mutta häntä vaivaa
kroonillinen keuhkotorventulehdus; ei pidä asuntoa kovin siistinä.
Kaksi vanhempaa poikaa ovat erittäin laiskoja, vaivaa tuottavia
veikkoja, joista isällä on melkoinen kiusa. Käyntimme jälkeisenä
vuotena he muuttuivat kunnollisemmiksi ja saivat työtä isänkin päästyä
kunnolliseen työhön kaupunkiin. Suojeluslautakunnan täytyi puuttua
asiaan pikkulasten puolesta. Kolme lasta on kuollut naimisiinmenon
jälkeen, jolloin vanhemmat olivat 23 ja 20 vuoden ikäiset. Ravinto
hyvä, kun sitä sattuu olemaan. Koulu antoi vapaan päivällisen ja
vaatteet kahdelle. Todistukset saatu poliisilta, suojeluslautakunnalta,
koulun hyväntekeväisyysyhdistykseltä, kunnan hoitajattarelta, koulun
johtajattarelta, työnantajalta, koulun opettajilta ja lääkäreiltä.
4. Isä kohtuuttoman ja irstaan elämän vuoksi täydellinen raunio;
keinottelu oli hänen rappeutumisensa alkuaiheena. Siirrettiin myöhemmin
sairaalaan, missä kuoli. Oli työskennellyt rautatiellä joitakin aikoja.
Äiti uuttera, on työssä ulkona; kodin siivottomuus johtuu siitä, että
hän on suuren osan aikaansa poissa. Hän maksaa vuokran säännöllisesti
ja tekee parastaan. Yhden vanhemman pojan, joka on tallirenkinä,
ruokkii ja pukee hänen isäntänsä; poika lähettää kotiin, minkä voi.
Vanhin poika käy tilapäisissä töissä, mutta näyttää katupojalta.
Kunta antoi 7.6 isän sairastuttua ja ruokkii nyt neljä lasta. Sinä
talvena, jona tarkastus tapahtui, koulu antoi vapaan päivällisaterian
viidelle ja vaatetti kolme; edellisenä talvena oli kolme saanut
vapaan päivällisen ja kaksi vaatteet. Eräs koulua käyvistä pojista on
ansiotyössä. Kaksoset ovat heikot. Asunnossa on kaksi vuokralaista.
Vanhin lapsi erittäin likainen, toinen risatautinen, kolmannen polvet
sisäänpäin taipuneet, linnunrinta, erittäin heikko. Kolme lasta
kuollut. Asuvat: yhdeksän kolmessa huoneessa. Todistukset saatu
poliisilta, köyhäinhoidonvalvojalta, kunnan hoitajattarelta, koulun
hyväntekeväisyysyhdistykseltä, sotaväen hyväntekeväisyysyhdistykseltä,
koulun opettajalta, panttilainaajalta ja lääkäreiltä.
5. Äiti, sievä siisti nainen, hoitaa lapsia varsin hyvin. Heillä oli
joitakin aikoja pieni myymälä, ja vaimo tapasi olla päiväpalkkalaisena
silloin tällöin, mutta nyt on liian paljon pieniä lapsia. Vanhemmat
menivät naimisiin 21 ja 18 vuoden ikäisinä; kaksi lasta kuollut,
odotetaan jälleen uutta tulokasta. Mies lukee verrattain paljon
sanomalehtiä, joita saa junista. Hän on ensi rupeamaansa säännöllisessä
työssä. Kaksi poikaa on sanomalehdcnmyyjänä, ja Lähetys antaa
jauhoja huokealla. Ruokaa ei ole kovin runsaasti. Eräs lapsista saa
vapaan päivällisen. Vanhin lapsi on risatautinen, syyhyinen, laiha
ja huonosti ruokittu. Toinen risatautinen, tukka pahoin täissä ja
saivarissa. Kolmannella kaulassa paiseita, risatautinen, laiha. Neljäs
risatautinen. Asuvat: kahdeksan kahdessa huoneessa. Kuuluvat kahteen
säästäväisyysyhdistykseen. Todistukset koulumestarilta, poliisilta,
kunnan hoitajattarelta, sotaväen hyväntekeväisyysyhdistykseltä,
hyväntekeväisyysyhdistyksen koululta, panttilainaajalta ja lääkäreiltä.
6. Isä tekee työtä päivisin myymälässä, iltaisin ravintolassa.
Jokseenkin veltto; vaimo sitävastoin uuttera ja tarmokas ja tekee
parhaansa. Lapset hyvin ruokitut ja säännöllisesti koulussa.
Kahdella lapsella paisuneet nielurisat. Eivät saa avustusta,
kuuluvat kahteen säästäväisyysyhdistykseen. Yksi kuudesta lapsesta
kuollut kymmenvuotisen avioelämän aikana. Asuvat: seitsemän kahdessa
huoneessa, Todistukset poliisilta, lääkäreiltä, kirkon ja lähetystoimen
henkilöiltä, johtajattarelta, hyväntekeväisyysyhdistyksen koululta ja
panttilainaajalta.
7. Perhe, jossa vanhemmat taipuvat kovin juoppouteen; isä on
työkyvytön. Eräs sairausyhdistys auttaa maksamalla 3 sh. viikossa
ja kunta 5 sh. viikossa. Asuvat: viisi kahdessa huoneessa. Kuuluvat
hautausyhdistykseen. Lasten iho täpläinen. Kaksi lasta kuollut.
Ruoka sangen niukka. Vaimo erittäin riitaisa ja juoppo. Pojat
laiminlyövät usein velvollisuuksiansa. Toissa talvena sai kaksi vapaan
ruoan ja vaatteet, tänä talvena syö yksi vapaan päivällisen ja saa
vaatteet. Lähetysseura on antanut huokeita vaatteita. Todistuksia
koulumestarilta, poliisilta, köyhäinhoidon valvojalta, kirkonmiehiltä,
koulun hyväntekeväisyysyhdistykseltä, sairasapuyhdistykseltä, koulun
opettajilta, panttilainaajalta ja tohtoreilta.
8. Varsin säädyllinen perhe; äiti käy ulkona pesijättärena, ja isä on
erittäin varhaisessa työssä. Hän juopottelee, ja hänen ansionsa on
hiukan epäsäännöllistä. Eräs pojista maaseudulla eräällä maatilalla,
kaksi kuollut. Vanhemmat olivat naimisiin mennessään 21 ja 18 vuoden
ikäiset. Ravinto epäsäännöllinen, lapset saavat 'paloja' päivällisen
aikaan, vapaan päivällisaterian koulussa tai äidin kotiin tullessa
lientä hänen syödessään. Lapset ovat verrattain huonosti hoidetut, ja
poliisi pitää vanhempia huolimattomina. Vanhin lapsi potee korvatiehyen
ja nenänielun tulehdusta; risatautinen. Toisella paisunut kitakieleke.
Asuvat: neljä kahdessa erittäin pienessä huoneessa. Todistukset
koulumestarilta, poliisilta, kunnan hoitajattarelta, kirkon miehiltä ja
tohtoreilta.
9. Isä entinen sotilas. Hän ei saa eläkettä; viettää aikaansa lukien
romaaneja. Kaikki pienet lapset tavattiin syömässä runsasta ateriaa,
silavaa, kananmunia ja väkevää teetä kello 8 jälkeen illalla; isä oli
jo vuoteessaan. Ovat luopuneet säästäväisyysyhdistyksen jäsenyydestä.
Koti sanomattoman likainen, mies juopottelee. Lähetysseura myy heille,
jauhoja huokealla. Vaimo naimisiin mennessään 18-vuotias; yksi lapsista
kuollut. Ravinto varsin runsas, mutta epäterveellinen, väliaterialla
syödään 'paloja'. Vaikka olivatkin käynnin aikana erittäin likaiset,
olivat kuitenkin siistimmät kuin milloinkaan ennen. Vanhin lapsi
potee korvan kroonillista märkimistä; korvakalvo puhki. Asuvat: viisi
kahdessa huoneessa. Todistukset poliisilta, kunnan hoitajattarelta,
sotilaiden yhdistykseltä, hyväntekeväisyysyhdistyksen koululta ja
lääkäreiltä.
10. Mies ajuri, oli jossakin määrin juoppo ja kuoli muutamia kuukausia
käyntimme jälkeen. Jokin hyväntekeväisyyslaitos auttoi vaimoa, jolla
oli avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi ja kaksi muuta. Mies oli
huolimaton, kumpikaan ei välittänyt käydä kirkossa. Ei mitään lääkärin
todistusta. Asuvat: viisi kahdessa huoneessa. Todistukset poliisilta,
kahdelta kirkolta, kunnan sairaanhoitajattarelta, työnantajalta ja
hyväntekeväisyyslaitoksen koululta.
2.
Sosialisti, samoinkuin jokainen, johon uudenaikainen tieteellinen
henki on vähänkin vaikuttanut, pitää tuollaisia tosiasioita ilmeisinä
ja kauheina valtiotaidon virheinä. Sosiaalista järjestelmää, jonka
vallitessa suuri määrä maan väestöä kasvaa sellaisissa oloissa, hän
tuskin tunnustaa valtioksi; se näyttää hänestä pikemmin sekasortoiselta
joukolta ihmisolentoja, joista valtio on vasta muodostettava. Hänestä
näyttää siltä, että tämä onneton asiain sekaannus, joka toistuu maassa
kaikkialla, mihin väestöä on keräytynyt yhteen, välttämättä johtuu
muustakin kuin yksilöllisestä epäkelpoisuudesta; sen täytyy aiheutua
jostakin yleisestä ja oleellisesta virheestä, jostakin viasta niissä
suurissa periaatteissa, joiden nojalla koko järjestelmää johdetaan.
Mikä onkaan kaikkien näiden yksityistapausten pohjalla piilevä yleinen
virheellinen periaate?
Jokaisessa eri tapauksessa voidaan lapsen epäonnistuminen selittää
niin tai näin. Milloin on syynä se, että isä tai äiti juopottelevat,
milloin se, että lapsi on orpo, tädin tai äitipuolen laiminlyömä,
milloin se, että äiti on työhön kykenemätön tai niin työnsä rasittama,
ettei voi tehdä paljon hänen hyväkseen, tai on hyväsydämisyytensä
ohella huolimaton, siivoton tai tietämätön, milloin se, että hän
on epäsiveellinen ja häikäilemätön, ja niin edespäin. Umpimähkään
esimerkiksi valitsemamme kymmenen Skotlannin tapausta edustavat
melkein kaikkia näitä eri vaihtoehtoja. Ja nämä lähimmät syyt voisi
johdella yleisemmistä, voisi osoittaa, kuinka välttämätöntä on asettaa
väkijuomain anniskelu valvonnan alaiseksi, lopettaa nälkäpalkoilla
työskenteleminen, lyhentää naisten työpäivää ja ehkäistä paheita. Tässä
yhteydessä ei kumminkaan ole välttämätöntä tutkia näitä erikoissyitä.
Voimme suorittaa laajemman yleistyksen. Nyt riittää, kun sanomme, että
lapsen laiminlyönnin tai huonon kasvattamisen pohjalla piilee aina
yleisempi epäkohta, nimittäin se, etteivät vanhemmat, olipa heillä
käytettävänään soveliaita puolustavia seikkoja tai ei, ole kyenneet
suorittamaan tehtäväänsä: sivistyneen kansalaisen kasvattamista. Me
olemme vaatineet vanhemmilta liian paljon sekä aineellisessa että
moraalisessa katsannossa, ja kymmenen esittämäämme tapausta ovat
kymmenen tuohon vaatimukseen annetun miljoonan vastauksen joukosta.
Viidestäkymmenestäkahdesta syntyneestä lapsesta kuolee neljätoista,
ja jäljellejäävistä voidaan pitää tuskin enempää kuin kolmeatoista
välttävästi hoidettuina.
Eikö siis ole ilmiselvää, että ellemme tahdo tyytyväisinä nähdä
asioiden jäävän ennalleen, meidän täytyy saattaa vanhempien suhde
lapseen nykyistä varmemmalle ja tarkoituksenmukaisemmalle kannalle? Me
vaadimme vanhemmilta liian paljon, ja kun tämä kerran oivalletaan, on
ilmeisesti valittavana ainoastaan kaksi mahdollisuutta.. Ensinnäkin se,
että vanhempien valvollisuutta huojennetaan vähentämällä vaatimuksia,
toiseksi se, että heidän tehtäväänsä huojennetaan tukemalla heidän
ponnistuksiansa.
Ensimmäinen vaihtoehto on sosialistin mielestä julma ja väärämielinen
viatonta lasta kohtaan ja sitäpaitsi kerrassaan barbaarinen ja
taantumuksellinen menetelmä. Jos se hyväksyttäisiin, niin luovuttaisiin
samalla kaikista edistyksen ja maailmanparantamisen ajatuksista. Siitä
syystä sosialisti syrjäyttää sen ja valitsee toisen. Siten menetellen
hän samassa tulee sopusointuun kaikkien viimeksikuluneina satana
vuotena ilmenneiden kehityspyrkimysten kanssa. Sata vuotta näet on jo
pyritty tukemaan ja valvomaan vanhempien toimintaa.
Suunnilleen sata vuotta sitten vanhemmat olivat lapsen kohtalon
ylimmät määrääjät — suoranaista murhaa lukuunottamatta. Vanhempien
katsottiin olevan vastuussa lastensa huollosta yksin Jumalalle; jos
he eivät siihen kyenneet, niin yksityiset hyväsydämiset henkilöt
voivat, sen soveliaaksi harkitessaan, käydä auttamaan, voivat antaa
ruokaa ja apua — edellyttäen että vanhemmat siihen suostuivat; mutta
yhteisöä kokonaisuudessaan asia ei koskenut. Vanhemmilla (ja heidän
puuttuessaan holhoojilla) oli lupa antaa lasten nähdä nälkää, jättää
heidät alastomiksi, käyttää heitä saaliinansa pakottamalla heidät
työhön tehtaisiin, nokipojiksi tai muuhun sellaiseen. Laki oli mykkä,
ja valtio suostui asiaan. Toisaalta näkivät hyväsydämiset vanhemmat,
jotka eivät osanneet menestyen toimia maailman asioissa, lastensa
jäävän vaille ravintoa ja vaatteita, kasvavan tietämättömiksi ja
heikoiksi, ja näiden murheellisten mielten ainoana avun toivona
oli vauraampien lähimmäisten ystävällisyys ja hyvänsuopien
vainajien testamenttivaroilla perustetut huonosti järjestetyt
hyväntekeväisyyslaitokset.
Koko yhdeksännentoista vuosisadan aikana on välttämättömyyden logiikka
pakottanut ihmisiä luopumaan uskostaan sellaiseen asiainjärjestykseen,
on osoittanut heille, kuinka mahdotonta on jättää nämä olot yksinomaan
vanhempien harkinnan ja omantunnon varaan, on pakottanut heitä
omaksumaan rakentavaa ja järjestävää, toisin sanoen sosialistista
asennetta. Sosialistisen asenteen oleellisena ominaisuutena on, ettei
vanhempien tehtäviä enää voida pitää erillisenä yksityisenä asiana,
että lasten menestys on tärkeä kokonaisuudelle ja että sen niinmuodoin
tulee lopulta olla yleisen huolenpidon esineenä. Valtio, joka sata
vuotta sitten ei välittänyt mitään lapsista, muuttuu nyt vuosi vuodelta
yhä enemmän heidän valvojakseen, heidän yli-vanhemmikseen.
Nykyjään on vanhempien valta rajoitettu tavalla, joka olisi sata
vuotta sitten tuntunut uskomattomalta. Ensinnäkään eivät vanhemmat
enää saa esteettömästi käyttää aivan nuoria lapsiaan ansaitsemaan
rahaa heitä varten raataen ja kärsien. Monet työlainsäädännön
määräykset estävät heitä siitä. Samoin on heidän oikeutensa rangaista
tai mielivaltaisesti loukata, monin tavoin rajoitettu. Yksityisen
toiminnan varassa syntyneet julmuutta ja laiminlyöntiä ehkäisevät
hyväntekeväisyysjärjestöt ovat saaneet aikaan, että laki siinäkin
suhteessa alkaa yhä enemmän asioihin kajota. Vanhemmat eivät myöskään
enää voi estää lasta hankkimasta ainakin sivistyksen alkeita.
Vanhempien ja taivaan valtojen välille on nyt ilmestynyt niiden
hyväätarkoittavien yksityisten lisäksi, jotka ovat vapaaehtoisesti
harjoittaneet suuremmassa tai vähemmässä määrin lakiin nojautuvaa
hyväntekeväisyyttään, eräitä uusia toimihenkilöitä, jotka eivät
ollenkaan puutu hyvien ja kelvollisten vanhempien ja heidän lastensa
välisiin suhteisiin, mutta ehkäisevät eräissä tapauksissa vanhempien
virheitä pääsemästä täysin vaikuttamaan. On koulun tarkastajia ja
terveyshoidon tarkastajia. On olemassa esim. Lontoossa, palkattuja
hoitajattaria, jotka järjestelmällisesti tutkivat lapsia ja
eräänlaisten valkoisten ja punaisten muistutus- ja varoituskorttien
avulla säikyttävät vanhempia moitteettomaan menettelyyn tai tekevät
mahdolliseksi heidän syytteeseen asettamisen. Kaikkialla on olemassa
tehtaiden tarkastajia, ja eräissä tapauksissa puuttuu asioihin
poliisi. Kaikki nämä toimihenkilöt ja "omantunnon tuet" on sijoitettu
yksinvaltaisten vanhempien ja lapsen väliin vuosisadan kuluessa.
Kaiken tämän sosialisti katsoo olevan hyväksi, olevan sen järjestettyä
inhimillistä menestystä tarkoittavan rakentavan suunnitelman mukaista,
johon hänen pyrintönsä tähtäävät. Ja kaikki tämä merkitsee, kukin
seikka osaltaan, perheen riippumattomuuden lopettamista, vanhempien
ja lasten olopiirissä aikaisemmin vallinneen moraalisen eristymisen
kieltämistä.
Mutta eräiden henkilöiden (sellaisten, jotka eivät ole lukeneet
Edinburghin hyväntekeväisyysjärjestön tiedonantoja) tyytyessä pitämään
näitä toimenpiteitä riittävinä sosialisti sitävastoin ajattelee, että
ne ovat vain kansakunnan lasten järjestetyn menestyksen alkua. Ken
hyvänsä huomaa, että kaikki nämä lait ja säädökset ovat luonteeltaan
estäviä tai pakottavia; vain harvoihin sisältyy jonkinlainen apua
suova ainesosa. Niiden nojalla olemme rajoittaneet kelvottomien
vanhempien mahdollisuutta tehdä pahaa lapselleen, mutta emme ole
tehneet mitään auttaaksemme ja yllyttääksemme heitä tekemään hyvää. Me
voimme estää heitä tekemästä lapselle määrätynlaista vahinkoa, voimme
estää heitä antamasta lapselle myrkyllisiä aineita tai pitämästä lasta
siveelliselle tai ruumiiiliselle tartunnalle alttiina, mutta emme
takaa, että he antavat sille terveellisiä aineita — parempia kuin
heillä itsellään on käytettävinä. Jos tahdomme työmme milloinkaan
saavuttavan täyttä tulosta, meidän tulee jatkaa säännöllisesti tuota
yhdeksännentoista vuosisadan aloittamaa vanhempien korvaamistyötä.
Ajateltakoon esimerkiksi vanhempien toimintaa siinä suuressa osassa
työväestöä, jonka tyttäret ja vaimot ovat tehdastöissä. Useissa
tapauksissa vaimon ansio on aivan välttämätön perheen talouden
tasapainolle, koska perheenisän palkka ei läheskään riitä yhteiseen
kulutukseen. Toisissa tapauksissa naiset ovat naimattomat tai mies on
työkyvytön tai työtön. Ajateltakoon, millaisessa tilassa sellainen
nainen on raskautensa aikana. Hänen täytyy joko tehdä työtä tehtaassa
lapsen syntymiseen asti siten vioittaen terveyttään liikaponnistuksella
ja uupumuksella[3] tai luopua työstään, menettää palkkansa ja jäädä
vaille ravintoa ja välttämättömiä tarpeita, _siten_ vahingoittaen
tulevaa kansalaista. Lapsen synnyttyä hänen täytyy joko ruokkia sitä
keinotekoisesti ja palata työhön niin pian kuin suinkin mahdollista
lapsen joutuessa siten suureen vaaraan, tai jäädä kotiin sitä
ruokkimaan ja hoitamaan — kunnes isäntä myy hänen huonekalunsa ja
karkoittaa hänet asunnosta!
Ei tarvitse suinkaan olla sosialisti havaitakseen, kuinka julmaa
ja nurinkurista on, että äidit joutuvat sellaiseen pulmaan. Mutta
kun henkilöt, jotka eivät ole sosialisteja, eivät tiedä ehdottaa
minkäänlaista parannuskeinoa, korkeintaan joitakin välittömiä
ja osittaisia korjauksia, esimerkiksi että naisia, jotka ovat
äideiksi tulemassa tai ovat hiljattain synnyttäneet, kielletään
työskentelemästä tehtaissa — tämä keino on omansa aiheuttamaan lukuisia
"sikiönsalaamis"-tapauksia ja lapsenmurhia — sosialisti sitävastoin
esittää yleisen periaatteen, jota yhteisön on noudatettava sekä tässä
yksityisessä vaikeudessa että kaikissa muissa siihen liittyvissä.
Hän väittää, että tässä tulee ilmi epäterve ja vahingollinen tapa
suhtautua puheenaolevaan ongelmaan, että pidämme sitä yksityisasiana,
taivumme yhä vielä otaksumaan, että lapset ovat vanhempiensa
yksityisen huolenpidon esineinä samoinkuin heidän kissansa eivätkä voi
vaatia enempää julkista suojelusta ja apua. Hän väittää, että oikea
suhtautuminen on aivan vastakkainen: vanhempain toiminta on julkinen
palvelus ja julkinen velvollisuus, hyvä äiti on yhteisön tavallisten
yksilöiden joukossa kaikkein arvokkain tyyppi, ja se seikka, että
toisaalta annamme naisen ansaita elatustaan neulomalla tennispalloja
tai valmistamalla pahvikoteloita tai karttuunia, toisaalta taas emme
ainoastaan jätä häntä vaille palkkaa, vaan syöksemme hänet suoranaiseen
puutteeseen, koska hän uhrautuu huoltamaan lapsia, on järjettömämpiä
kaikista niistä satunnaisesti kehittyneistä aatteista ja laitoksista,
jotka muodostavat nykyaikaisen valtion. Näyttää siltä kuin otaksuisimme
sivistyksemme olevan olemassa sitä varten, että voisimme valmistaa
huokeahintaisia puuvillakankaita ja tennispalloja ihmiselämän sijaan.
Sosialisti käsittää kaiken sen, mitä yhdeksästoista vuosisata on saanut
aikaan asiaa korjaavan lainsäädännön alalla, pelkäksi viittaukseksi
siihen, mitä vielä tulee tehdä. Hän toimii saadakseen johdonmukaisesti
sovelletuksi sen periaatteen, jonka esimerkiksi Englanti vaieten
tunnusti avatessaan julkiset alkeiskoulunsa ja pakottaessaan lapsia
niihin tulemaan, sen periaatteen, että yhteiskunta kokonaisuudessaan
toimii kaikkien sen piirissä elävien lapsien yleisinä yli-vanhempina,
että vanhemmat tulee tehdä vastuuvelvollisiksi yhteiskunnalle lastensa
menestyksestä, heidän kirkkaista mielistään ja puhtaista ruumiistaan,
heidän näöstään, painostaan ja harjoituksestaan, ja että toisaalta
vanhemmilla, jotka suorittavat velvollisuutensa hyvin, on oikeus vaatia
yhteisöä turvaamaan heidän tarpeitaan ja taloudellista tasapainoaan
yhtä hyvin kuin sotamiehen, tuomarin tai minkä hyvänsä muun julkisen
yhteiskunnan-palvelijan.
3.