Talomme.
Kunnon Rob Steffens, joka elämänpurteensa oli ottanut Mariamme, oli
viime aikoina joutunut rakentamisvimmaan. Rob on jotenkin juonikas ja
vaikeasti tyydytetty. Hänellä on omat kotitapansa ja persoonalliset
omituisuutensa; siksipä hän ei koskaan oikein viihdykkään toisen
rakentamassa talossa ja siksipä ovatkin rakennushaaveet aina olleet
hänen suurimpana henkisenä virkistyksenään. Koko kihlausaikansa laati
hän suunnitelmia tulevan talonsa rakennusta varten, ikäänkuin hänellä
jo olisi rahat varattuna siihen. Kaikki Marian ompelumallien ja
kirjeiden takasivut olivat täyteen töhrityt pohjapiirustuksia ja
luonnoksia.
Mutta viime aikoina oli näistä tuulentuvista tullut täysi tosi, vanhan
uutteran tädin jätettyä heille joitakin tuhansia perinnöksi. Tädin
päähän oli pälkähtänyt jättää koko omaisuutensa Robin huostaan, ja
siihen kuului monen muun ohessa pieni maapalstakin puolen tunnin
raitiotiematkan päässä Bostonista.
Nyt piirustukset laajenevat ja taajenevat ja he kyselevät vaimoni
neuvoja aamulla, päivällä ja illalla. Tullessani heitä tervehtimään
näen aina heidän päänsä yhdessä kumartuneina piirroksien yli ja kuulen
Robin selittävän mieliaatettaan, kirjaston sisustamista. Katto tulisi
siinä olemaan leikeltyä tammea, maalattuna keskiaikaiseen tapaan
ultramariinisinisellä ja kultauksilla. Kirjahyllyt laadittaisiin
gootilaiseen tyyliin, ja tottuneitten veistäjien käsissä sekä suuria
rahasummia maksamalla tulisivat ne maailmaa hämmästyttämään.
Marian ajatukset taas ovat kiintyneet porsliinikaappiin,
vaatekomeroihin ja ruokakomeroihin; hän haaveksii makuuhuonetta
alakertaan, sillä kuten kaikki naiset meidän päivinämme pelkää hän
rappusia, eikä luule jaksavansa nousta yläkertaan kuin pari kertaa
viikossa. Vaimoni, jolla on synnynnäinen taipumus tämänkaltaisiin
toimiin ja on avustanut lukuisia tuttaviaan heidän talonsa
sommittelussa ja järjestänyt heidän kotiaan, jossa he sitten ovat hyvin
eläneet ja viihtyneet, puuhaava vaimoni tekee joka päivä lyijykynällä
ja viivottimella muutoksia heidän piirustuksiinsa, aina sen mukaan
mitenkä pariskunnan suunnitelmat muuttuvat ja vaihtuvat.
Robia kiusataan myönnyttämään kaksi jalkaa kirjastostaan makuuhuoneen
vaatekammioiksi -- mutta hän vastustaa kuin trojalainen. Pyyntöjen ja
rukousten pehmittämänä antautuu hän seuraavana iltana ja vaimoni
raaputtaa eilispäivän piirroksia, kirjasto pienennetään kaksi jalkaa,
ja makuuhuone saa vaatesäiliön. Mutta nyt huomataankin vierashuone
liian ahtaaksi -- sen seinää täytyy muuttaa kaksi jalkaa eteiseen päin.
Rob sanoo eteisen sopusuhtaisuuden siitä kärsivän, hän rakastaa laveata
eteistä, ja on aina siitä haaveksinut. Ei mikään tee niin iloista
vaikutusta tulijaan kuin vapaa, laaja ja tilava eteinen.
"Siinä tapauksessa", sanoi Maria, "laajentakaamme taloa kaksi jalkaa."
"Ei käy päinsä sekään, se kallistaa vain", sanoo Rob. "Katso, jokainen
jalka lisää vaatii sen mukaan lisään tiiliä, laattialautoja ja
kattotarpeita j.n.e."
Miettivän näköisenä tutkii vaimoni piirroksia, harkiten miten
vierashuonetta saisi kaksi jalkaa suuremmaksi liikuttamatta seiniä.
"Minäpä tiedän", huudahti Rob, kumartuen hänen olkansa yli, "tässä
saatte kaksi jalkaa vierashuoneeseen muuttamalla eteisen rappuja kaksi
jalkaa oikealle", ja hän heilutti innoissaan lyijykynäänsä.
"Oi, Rob kulta!" puhkeaa Maria peljästyneenä puhumaan, "sehän on
kyökkikomeroiden paikka! Ne menevät hukkaan, ja mihin saan
kellarinraput soveltumaan!"
"Helkkarin komerot ja kellarin raput", sanoo Rob. "Äidin täytyy löytää
niille paikka jostain muualta. Talon tulee olla tilava ja iloinen,
pitäkööt komerot ja säiliöt huolta itsestään. Voihan niitä aina
_jonnekkin_ sovittaa. Ei siinä hätää. Mitä ihmettä ne naiset aina
tarvitsevat niin tavattomia kyökkilaitoksia."
"Eivät ne ollenkaan ole laajempia kuin tarpeellista on", virkkoi
vaimoni tuumivana; "pienentämällä niitä et voita mitään".
"Entäs jos sijoittaisimme koko kyökkikomennon kellarikertaan", ehdottaa
Rob, "siten saamme sen ihan näkyvistämme?"
"Ei ikipäivinä, jos vain voimme sitä välttää", sanoi vaimoni.
"Kellarikyökki on suurkaupunkien välttämätön paha, kun ahdas tila ei
myönnä suurempia mukavuuksia."
Keskustelua jatkuu, kunnes kolmikko päättää mennä levolle miettiäkseen
asiaa huomisaamuksi. Aamulla anivarahin saa vaimoni sukkelan
mielijohteen vielä vuoteella lojuessaan. Hän ryntää sijaltaan, tarttuu
kynään ja paperiin, ja ennen kello kuutta on hän laajentanut
vierashuonetta sukkelalla tavalla puhkaisemalla seinään kaari-ikkunan.
Niin suurenee ja pienenee tuleva talo, revitään maahan ja rakennetaan
kumin ja lyijykynän avulla. Tänään hyljätään ovet, huomenna ne
hyväksytään, ikkunat vaihtelevat, mikäli joku huomauttaa syvennyksiä
liian suuriksi tai pieniksi.
Kaikki tuntui päätetyltä, mutta oi kauheata, mikä keksintö! Armollisen
rouvan makuuhuoneessa ei ole tulisijaa, eikä uunintorvea, eikä niitä
voida saada kylpyhuonetta muuttamatta. Lyijykynä ja kumi ovat taas
toimessa ja yhteen aikaan uhkasi koko talo särkyä sirpaleiksi tämän
muutoksen johdosta; kylpyhuone vaelsi kuin rauhaton sielu sinne tänne,
milloin tunkeutuen vaatesäiliöön, milloin uhaten vierashuoneen rauhaa,
kunnes se viimein vaimoni kekseliäisyydestä löysi levon niin hyvässä
paikassa, että kaikki ihmettelivät, miten eivät ennen olleet sitä
keksineet.
"Isä", sanoi Jenny, "minusta näyttää, etteivät ihmiset ole oikein
selvillä tarpeistaan ruvetessaan rakentamaan, etköhän kirjoittaisi
talonrakentamisesta?"
"Olen tosin miettinyt sitä", sanoin miehen tavalla, joka on kutsuttu
suuria uudistuksia tekemään. "Syynä siihen, että äiti ja nuorikot ovat
niin sotkeutuneet verkkoihin, etteivät enää pääse niistä ulos
pujahtamaan, lienee varmaankin, ettei Kristoffer ole mitään siitä
asiasta kirjoittanut."
"Näitkös isä", sanoi Jenny, "vaikka heillä on vain määrätty rahasumma
käytettävänään, haluavat he kumminkin kaikkea mitä maan päällä voi
saada. Rob syventyy vanhaan arkkitehtuuriin ja muihin kummallisuuksiin,
piirustaen jos jonkinlaisia koukeroita. Marian ajatukset taas
kiertelevät vierashuoneessa, budoaarissa, porsliinikaapissa ja
makuuhuoneen komeroissa. Rob haaveksii oikeata aatelishovia. äiti taas
puolustaa liinakaappia ja kylpyhuoneita ynnä muuta semmoista.
Lopputuloksena on se, että jos kaikki saavat tahtonsa perille,
velkaantuvat he korviaan myöten."
Tämä ei minustakaan tuntunut mahdottomalta.
"Enpä tiedä Jennyseni, mihinkä määrin kirjoitukseni kykenee sitä
estämään, mutta koska aika taas on täytetty ja aikakauskirjani odottaa,
saatampa kirjoittaa tästä seikasta, missä ajatukseni kumminkin
hyörivät, ja niin elvytän ensi illanviettoamme tämän aineen
esittämisellä."
Vielä samana iltana, Robin ja Marian pistäytyessä meillä, kuten
tavallisesti, ja piirustuksen ja raappimisen alkaessa äidin sohvassa,
vedin esiin kyhäelmäni ja aloin seuraavasti:
_Talomme_.
Meidän talomme on paikka, jonka jokainen tuntee. Merimies uneksii siitä
kyntäessään aaltoja. Haavoittunut soturi, kiemurrellessaan huonolla
sairashuonevuoteellaan, kirkastuu sitä paikkaa muistaessaan, se on kuin
pisara raikasta vettä erämaassa, kuin viileän käden kosketus palavalla
otsalla. "Talomme", huokaa hän heikosti ja hänen himmeä silmänsä
loistaa jälleen -- sillä kaikki kotoinen lempi, hellät ajatukset ja
puhtaus, kaikki mitä hän maan päällä rakastaa ja mitä taivaasta toivoo,
kaikki astuu hänen eteensä tämän sanan kaikuessa.
Olkoon talomme mitä tyyliä tahansa, matala tai korkea, olkoon se laaja,
valkoinen herraskartano viheriäisine ikkunaverhoineen ja satavuotisine
tuulessa huojuvine jalavineen tai erämaan yksisuojainen hirsimökki,
aina liittyy sen muistoon lumousvoima, joka näyttää sen meille
toisenlaisena kuin kaikki muut talot maan päällä. Joka soppi, joka kivi
ja kanto on meille rakas ja herättää meissä entisajan muistoja,
muistoja kaikesta mikä on meille pyhää ja rakasta.
"Isä alkaa olla oikein senttimenttaali", kuiskasi Jenny niin ääneen,
että minäkin sen kuulisin. Ravistin päätäni hänelle ja jatkoin
pelkäämättä:
Ihmiselämään ei mikään tee suurempaa vaikutusta kuin se talo, jossa
elämme -- erittäinkin se paikka, jossa vietimme aikaisimmat,
vaikutuksille alttiit ikävuotemme. Talo sisustuksineen vaikuttaa
terveyteemme ja hauskuuteemme, siveellisyyteemme ja uskontoomme. On
taloja, joissa asujanten parasta on niin vähän huomioon otettu, jotka
ovat niin synkkiä, ilottomia ja aurinkoa vailla, että tuntuu
mahdottomalta elää niissä hilpeätä, jaloa ja uskonnollista
perhe-elämää.
Häpeäksemme on minun myöntäminen, että suurissa kaupungeissamme on
taloja, joita sivistyneistä kristityistä käyvät ihmiset rakentavat ja
antavat vuokralle, ja jotka ovat niin kurjia, että niitä saattaa sanoa
pauloiksi tai loukoiksi, jotka ovat viritetyt sielua pahaan
viettelemään. Tällaisissa asunnoissa lapset imevät itseensä saastaista
henkeä, ja kodin perustaminen ynnä säädyllisen, kristillisen elämän
viettäminen niissä vaatii melkein yliluonnollisia voimia.
Eräs kuuluisa englantilainen ihmisystävä, joka oli paljon tutkinut
köyhälistön asuntoja, on antanut sen lausunnon, ettei raittiusliike voi
vaikuttaa mitään, ennenkuin parannus saadaan toimeen työmiesten
asunnoissa. Ne ovat niin likaisia, pimeitä, ikäviä ja lohduttomia että
asujamet vain viinan ja opiumin avulla saavat surkeat päivänsä niissä
kulumaan. Hän oli itse parantanut erään juopon pelastamalla hänet
tällaisesta viheliäisestä luolasta. Hän hankki hänelle samasta
vuokrasta asunnon hauskassa talossa. Tämä nuori mies oli ollut
kivipiirustajana, hänellä oli heikko ruumiinrakennus, ja
luonnonlaadultaan oli hän hermostunut sekä vaikutuksille altis.
Vaimoineen ja pikku lapsineen oli hän teljetty kurjaan, ummehtuneeseen
huoneeseen, juotavanaan vain saastaista, haisevaa vettä, ja ympärillään
toisten yhtä viheliäisten ihmisten melua, joka ohueitten seinien läpi
tunki heidän kamariinsa. Mitä oli hänen tässä tilassa tekeminen, mikä
saattoi hänet hetkeksi unohtamaan tämän surkeuden -- kiihoitusjuomat,
ne soivat hänelle hetkisen lepoa.
Hänellä oli nyt kolme hyvää huonetta sekä puhdasta vettä ja ilmaa;
siunattu päivänpaiste tulvaili sisään kaikista ikkunoista, muuttaen
hänet muutamissa viikoissa toiseksi ihmiseksi.
Tässä rauhassa ja järjestyksessä, tämän uuden kodin helmassa, virkistyi
pian hänen entinen kykynsä, ja puhtaassa ilmassa, puhtaassa vedessä ja
niissä puhtaissa ajatuksissa, jotka tästä ympäristöstä syntyivät, löysi
hän voimaa vastustaakseen kiihoittavia ja tylsyttäviä väkijuomia.
Asuinhuoneitten vaikutus hyvään tai pahaan -- niitten vaikutus
aivoihin, hermoihin, sydämmeen ja koko elämään -- on tärkeä seikka,
jota huoneitten rakentajain ja vuokraajain tulisi tarkoin huomioon
ottaa.
Ihmisen ajatusten tulisi kohota vähän jalompiin pyrintöihin, eikä
kiintyä rahainsa korkoihin. Ajatelkoon vuokratalojen rakentaja hieman
tätäkin asiaa. Ajatelkoon hän, mitä tarkoitusta varten huoneita
rakennetaan, ja mitä ne merkitsevät ihmisolennoille. Suurin osa
kaupunkiemme taloista ei ole asukkaittensa rakentamia, vaan
henkilöiden, jotka kiinnittävät rahansa tällä lailla, ajatellen
ainoastaan koron kartuttamista, jonka tämä kiinnitys on heille
hankkiva.
Rikkaat ihmiset tosin rakentavat itselleen palatsimaisia asuntoja,
joissa kaikki rahalla saatavat mukavuudet sulostuttavat elämää. Mutta
suuren enemmistön asunnot, joissa verraten vähäpalkkaiset nuoret miehet
elämätä alkaessaan rakentavat pesänsä, ne asunnot sietäisivät paljon
muutoksia, ennenkuin rahat ovat tarkoituksen mukaisesti käytetyt.
Katsellessamme tällaisia huoneistoja, tekee meidän mieli itse ruveta
rakentamaan, sillä tiedämme niin monta tapaa, miten samalla summalla,
joka tämän epämukavan ja ikävän asunnon rakentamiseen on uhrattu, voisi
aikaansaada ihanan kodin.
"Niin juuri!" huudahti Rob pontevasti. "Muistatko Maria, kuinka monta
rumaa, ikävää ja siivotonta huoneistoa näimme hakiessamme itsellemme
asuntoa."
"Muistan kyllä", sanoi Maria. "Entäs noita ahtaita, pimeitä putkia,
joihin nuo komeat rappuset johtivat, päältäpäin näytti kaikki niin
uhkealta, mutta sisässä oli kaikki epämukavaa ja vaillinaista."
"Niin", sanoi Rob, "entäs nuo kummalliset koristukset kaikkialla.
Ihmiset tuhlaavat usein rahoja rumentaakseen talojaan, se on varma."
"Kuinka mielellämme luopuisimmekaan noista kamalista
fasaadikoristuksista, kattomaalauksista ja muista koristuksista, joista
ei ole huvia eikä hyötyä, kun vaan saisimme vesijohtoja ja kunnollisia
kylpyhuoneita. Ja mitenkä meillä ovet ja ikkunat asetetaan! Usein on
meillä makuuhuoneissa vaikea löytää sopivaa paikkaa vuoteelle ja
toalettipöydälle."
Tässä katsahti vaimoni ylös, tehtyään juuri viimeisen korjauksen
piirustuksiin.
"Paras uudistus tänä uudistuksen aikakautena", huomautti hän, "olisi
naisarkkitehtien kehittäminen. Vuokratalojemme varjopuoli on se, että
ne yksinomaan ovat miesjärjen keksintöjä. Ei yksikään nainen tekisi
semmoista makuuhuoneen piirustusta, ettei vuodetta varten olisi muuta
paikkaa, kuin joko ikkunan tai oven luona, eikä tuhlaisi huoneen
sisäänkäytäväksi alaa, joka soveltuisi säiliöiksi.
"En ymmärrä, miksi ei tämä uusi liike naissukupuolen vaikutusalan
laajentamisesta ole ottanut ohjelmaansa naisarkkitehtien kasvattamista.
Talojen suunnittelu, sisustus ja piirustus olisi naisen käsitykselle ja
aistille hyvin sopiva toimi. Sehän kuuluu luonnon järjestykseen.
Minkälainenhan olisikaan se pääskysenpesä, jonka herra Pääsky yksinään
ilman eukon apua laatisi?"
"Kultaseni", sanoin, "sinun pitää kaikin mokomin kirjoittaa tästä
asiasta ensi naisyhdistyksen kokoukseen."
"Olen samaa mieltä kuin naislehtemmekin", sanoi vaimoni, "että paras
tapa kykyänsä näyttää on _ryhtyä toimeen_. Ihan varmaan saisi se
nainen, joka uutterasti suorittaa tähän ammattiin tarvittavan
tietomäärän ja sitten alkaa työskennellä tällä alalla, ennen pitkää
tarpeeksi työtä."
"Varsinkin, jos hän suorittaisi tehtävänsä yhtä oivallisesti kuin sinä,
kultaseni", sanoin minä. "Nuoret naiset korkeimmissa bostonilaisissa
kouluissamme lukevat enemmän matematiikkaa kuin arkkitehdille on
tarpeellista, ja piirustuskoulumme kyllä todistavat naisen taipumusta
ja kätevyyttä sillä alalla. Sanalla sanoen, tämä ala tuntuu minusta
sopivan naisille paremmin kuin moni muu ehdolla oleva."
"No isä", kysyi Jenny, "etkö aiokkaan jatkaa lukuasi?"
Jatkoin:
"Minkälaisen tulee meidän talomme olla? Mikä muu kysymys edellyttää
useampia, erilaatuisempia vastauksia -- vastauksia, jotka vaihtelevat
varojen, luonteen ja eri asemien suhteen. Kullakin ihmisellä on
muutamia suuria tarpeita, johon kaikki pienemmät kohdistuvat. On
olemassa vaatimuksia, joita kaikkein, korkean sekä alhaisen, rikkaan ja
köyhän aina halujensa mukaan tulee saada asunnossaan täytetyiksi.
Luulen voivani jakaa nämä vaatimukset tai tarpeet samoinkuin vanhat
filosoofitkin jakoivat elementtejä, nimittäin: tuleen, ilmaan, maahan
ja veteen. Nämä neljä elementtiä ovat välttämättä tarpeelliset
jokaisessa asunnossa."
"Tuli, ilma, maa ja vesi! Nytpä en tosiaankaan ymmärrä tarkoitustasi",
sanoi Jenny.
"Odotappas vähän, kunnes se selviää", sanoin. "Koetan saada
tarkoitukseni selväksi.
"Talon pääasiallinen tarkoitus on suojata asujamiaan elementeiltä. Tätä
tarkoitusta vastaa myöskin teltta, joka suojelee tuulelta ja sateelta.
Mutta teltan pahin haitta on, että se ilma, jota hengität keuhkoihisi
ja josta veresi, aivosi ja sydämmesi puhtaus riippuu, on pilaantunutta.
Siten imet teltassa itseesi joka hengenvedolla enemmän tai vähemmän
vaikuttavaa myrkkyä, aina olojen mukaan. Napoleon makuutti aina
armeijaansa taivasalla. Hän sanoi kokemuksesta tulleensa siihen
vakuutukseen, että se oli terveellisempää, ja kumma kyllä, todistaa
moni esimerkki heikkojen ihmisten voimistuneen taivasalla nukkuessaan
pitkillä jalkapatikoilla.
"Ensimmäinen pulma talonrakentamisessa on hankkia vankka suoja raittiin
ulkoilman yhteydessä. En aio tässä pitää esitelmää tuulottamisesta,
mainitsen vain sivumennen, että rakentajan tärkeimpänä tehtävänä on
terveellisen talon rakentaminen, ja terveellisen talon tärkeimpänä
ehtona on puhdas, raitis ilma.
"Siksipä ovatkin minulle nuo talot niin mieleiset, joissa on keskellä
laajat eteiset tai käytävät, joihin kaikki huoneet avautuvat, ja joissa
on varalla raitista ilmaa niiden kaikkien tarpeeksi. Lämpimän ilmanalan
maissa saadaan sitä keskuspihan kautta, jossa suihkulähde lirisee,
kukat kukkivat, ja jonka pylväskäytävään kaikki ovet avautuvat. Mutta
kun tilaa on niukalta eikä ole varaa uhrata talon keskustaa käytäviksi,
voipi tämän keskustan muodostaa hauskaksi arkihuoneeksi. Siihen kun
hauskasti asettaa tuoleja, kirjahyllyjä ja sohvia, muodostuu tämä
hauska huone monessa suhteessa talon miellyttävimmäksi lepopaikaksi.
"Monella ihmisellä on tapana nukkua ikkuna auki. Tämä on kumminkin
hyvin puutteellinen ja vaarallinen tapa hankkia makuuhuoneeseen
riittävää määrää raitista ilmaa. Mutta jos talo on rakennettu äsken
ehdottamani suunnitelman mukaan, saattaa tämän suuren eteisen tai
arkihuoneen ikkunat jättää yöksi selälleen, joten siellä on
yhtämittainen ilmanvaihto, ja kun sitten makuuhuoneitten ovia raotetaan
ja ikkunoita hiukan aukaistaan, syntyy siitä vapaa ilmanvaihdos
kaikissa huoneissa.
"Taloa suunniteltaessa olisi siis ikkunoitten asema visusti huomioon
otettava, jotta ilma niitä avattaessa pääsisi vapaasti virtailemaan
huoneisiin. Kuumina kesäpäivinä näemme usein kalpean äidin riutuvan
lapsensa kera päivänpuoleisen ikkunan ääressä huohottavan ja
läähättävän, virkistävän tuulenhengen hyödyttömästi puhaltaessa vasten
ikkunatonta seinää. Tekisipä silloin mieli iskeä reikiä seiniin, jotta
raitis ulkoilma pääsisi vapaasti sisään tulvimaan.
"Sinä kallis Jumalan lahja, avaruuden raikas ilma, miten nurjasti ja
halveksivasti sinua kuolevaiset kohtelevatkaan! Jos asiansa täysin
ymmärtävä saarnamies pitäisi saarnan hapesta, vaikuttaisi se varmaan
paljon enemmän synnin tukahuttamiseksi kuin puhdasoppinen selitys
siitä, milloin, miten ja miksi synti tuli maailmaan. Mutta nyt astuu
pappi reunojaan myöten täyteen sullottuun kokoushuoneeseen, jossa
saastainen ilma miltei panee kynttilän liekit sinisenä palamaan,
ja päivittelee seurakunnan henkistä välinpitämättömyyttä, pilaantuneen
ilman painostaessa torkahtavia sanankuulijoita, jotka samalla tuntevat
itsensä perin syntisiksi tässä laimeudentilassaan.
"Pikku Jim, joka juoksenneltuaan kaiken päivää reippaana ulkoilmassa,
luki kiltisti rukouksensa maata pannessaan ja nukkui hyvänä poikana,
nousee tänä aamuna vuoteeltaan pörrötukkaisena, lyöpi hoitajaansa ja
sanoo, ettei hän tahdo rukoilla, eikä välitä tulla hyväksi. Syy on vain
siinä, että poikarukka nukuttuaan ummehtuneessa ilmassa, joka koko yön
on hänen aivojaan myrkyttänyt, on nyt jonkinlaisessa siveellisessä
heikkomielisyyden tilassa.
"Heikot naiset vakuuttavat usein, että heidän voimansa palaavat vasta
kello yhden- tai kahdentoista tienoissa päivällä. Kysytään: eivätköhän
nukkune ikkunat ja ovet suljettuina ja raskaat uutimet vuoteensa
edessä?
"Esi-isiemme huoneet olivat ilmanvaihtoon nähden monessa suhteessa
paremmin varustetut kuin meikäläiset huoneet kaikkine parannuksineen.
Suuri henkitorvi keskessä sekä avonaiset tulisijat kaikissa huoneissa
aikaansaivat alituista ilmavirtaa, joka poisti huonon ja pilaantuneen
ilman. Nykyaikana on huoneissa vain savupiippu rautakamiinia varten.
"Kamiinit ehkä kyllä säästävät polttoaineita, mutta ne säästävät
muutakin. Sillä tuhansia ihmisolentoja saattavat ne liian aikaiseen
hautaan, hitaan myrkytyksensä vaikutuksesta.
"Kolkkoa on ajatella, että talvemme täällä Pohjolassa kestää kuusi
kokonaista kuukautta, marraskuusta toukokuuhun, ja että sinä aikana
monessa perheessä kaikki sulloutuvat yhteen huoneeseen, jossa kaikki
aukot ja ikkunaraot huolellisesti tukitaan ilmaa vastaan, ja jossa
koksikamiini kohottaa huoneen lämpömäärää 25 ja 30 pykälään Celsiusta.
Ihmisparat hermostuvat sekä liiallisesta kuumuudesta että myrkytetystä
ilmasta, joka ainoastaan silloin tällöin oven avautuessa vaihtuu
hiukan.
"Eipä siis lainkaan kummaa, jos näitten ihmisparkojen iho ja keuhkot
käyvät niin aroiksi, ettei heidän näiden kuuden kuukauden aikana ole
ajatteleminenkaan ulkoilmaan menemistä, sillä siitä seuraa paikalla
vilustus. Ja useinpa joulukuun vilustus kehittyy maaliskuussa
auttamattomaksi keuhkotaudiksi, ja kevät, jonka pitäisi tuottaa eloa ja
terveyttä, saattaa sen sijaan niin monta uhria hautaan.
"Olemme kuulleet kuinka kurjassa tilassa karhuparat kömpivät ulos
kuuskuukautisesta talvimajastamme, missä he miltei yksinomaan elivät
edellisenä kesänä saavuttamastaan lihavuudesta. Samoin lukemattomat
heikot olennot elävät pitkän talvemme kuluessa niitten päivittäin
vähenevien voimien kustannuksella, jotka he saavuttivat ihanana
kesäaikana, jolloin ikkunat ja ovet olivat avoinna ja raikasta ilmaa
oli tuhlaamisen varallekin.
"Sitten kuulemme koko kevään puhuttavan sairaudesta, sappitaudista y.m.
ja vertapuhdistavien lääkkeiden nauttimisesta. Se on kaikki vain
pilaantuneen talvi-ilman myrkytystä. Monta vertaa paremmat olivat toki
vanhan ajan talot, joissa suuret räiskyvät tulet paloivat avonaisessa
takassa ja joiden makuuhuoneisiin pyrysi lunta talvivihurien viuhuessa.
Tosin kylmä viima jäähdytti selkää, kasvojen miltei kärventyessä,
vesi jäätyi astiassa, ja jota halutti, taisi kirjoittaa nimensä
ikkunaruutuihin. Mutta sinä heräsit täynnä elämänhalua ja -voimaa --
sinä katselit tupruavaa lumituiskua värisemättä ja kahlasit kouluun
läpi miehenkorkuisten kinosten. Laskit mäkeä, olit lumipallosilla,
piehtaroitsit lumessa kuin lumisirkku, mutta suonissa virtasi puhdasta,
elinvoimaista verta ja vahvat keuhkot hengittivät sisäänsä raikasta
talvi-ilmaa."
"Armahda meitä, isä kulta!" huudahti Jenny, "toivon, ettei meidän
tarvitse uudestaan ruveta asumaan moisissa taloissa!"
"Ei suinkaan, kultaseni", vastasin, "väitän vain, että ne olivat
paremmat niitä taloja, joita suljetaan kaksinkertaisilla ikkunoilla ja
lämmitetään rautakamiineilla.
"Hyvä talo on niin järjestetty, että huonolla ja pilaantuneella ilmalla
aina on tilaisuutta poistua aukon kautta raikkaan ulkoilman tulviessa
sisään toista tietä. Talvella tulee tätä raitista ilmaa jollain
keinolla lämmittää.
"Otaksukaamme esim., että huoneen toisessa päässä olevasta aukosta
virtaa sisään lämmitettyä ulkoilmaa. Lämpömäärän ei tarvitse kohota yli
18 Celsius-asteen. -- Otaksukaamme vielä, että huoneen toisessa päässä
on avonainen puu- tai hiilikamiini. Sopivampaa tapaa ilmavaihdon ja
lämmön saavuttamista varten samalla kertaa saattaa tuskin ajatella.
"Otaksukaamme vielä talon keskessä löytyvän suuren eteisen, johon
raikas, kohtuullisesti lämmin ilma alituisesti virtailee. Jokaisessa
tähän eteiseen avautuvassa suojassa löytyy henkitorvi, josta käytetty
ilma poistuu vetäen mukanaan kaikki huonot ja pilaantuneet kaasut.
Siinä talossa on hyvä ilmanvaihto, eikä tästä synny mitään vaarallista
vetoa. Makuuhuoneen eroittamiseksi on hyvä käyttää kaksinkertaisia
ovia, joista toinen lastoista valmistettu vastaanottaa vapaata ilmaa
huoneeseen, paljastamatta sitä jokaisen nähtäväksi.
"Puhuessamme raittiista ilmasta, tarkoitamme sitä sanan täydessä
merkityksessä. Elköön sisääntulviva ulkoilma olko ummehtunutta,
pahaltalöyhkäävää kellari-ilmaa, vaan hyvää, puhdasta, raikasta ilmaa,
joka kulkee torven kautta, mikä on niin asetettu, ettei ilma virtsa
huoneeseen alhaaltapäin, missä epäterveellisiä kaasuja ja löyhkiä
kokoontuu, vaan ylhäältä kirkkaista ja korkeista ilmakerroksista.
"Koko lorun loppu kuuluu, että koska nyt ihmisten tässä elämässä
aivojensa kautta tulee vastaanottaa elämänsä henkinen puoli -- ja koska
musta, pilaantunut veri on myrkkyä aivoille -- ja tätä tummaa,
pilaantunutta verta muodostuu keuhkoissa, jotka hengittävät huonoa
ilmaa -- on talon rakentajan ensimmäinen toimi huolehtia puhtaan ja
terveellisen ilman hankkimista.
"Olkoon siis talon suunnittelussa pysyväisenä sääntönä: 'Talossamme'
tulee olla raitista ilmaa -- kaikkialla, kaikkina aikoina -- talvella
sekä kesällä. Vähät koristuksista ja marmorikamiineista. Olkoon kodin
sisustus vaikka kuinkakin yksinkertainen, kun vain on raitista ilmaa.
Yhtä vastenmielisesti kuin käytämme lähimmäisemme hammas- ja
hiusharjaa, hengitämme hänen keuhkoistaan lähtevää huonoa ilmaakin. Se
on 'talomme' ensimmäinen välttämättömyys. Inhimillisen terveyden ja
onnen ensimmäinen suuri elinehto on -- _ilma_."
"Kuuleppas, Maria", sanoi Rob, "onkohan meillä tulisijoja
huoneissamme?"
"Äiti on ottanut ne huoleksensa", sanoi Maria.
"Siitä ole varma", sanoin minä, "että jos anoppisi on ollut sinua
avustamassa, on ilmanvaihdosta pidetty huolta."
Myöntää täytyy, että Robin käsitys talosta kohdistui pääasiallisesti
gootilaiseen kirjastoon ja vanhanaikaisen herrastyylin sovelluttamiseen
nykyajan vaatimuksien mukaan, eikä semmoisiin proosallisiin asioihin
kuin ilmaan.
Siksipä hän nyt havahtuikin ikäänkuin unesta, veti pari syvää henkäystä
ja tarttui piirroksiin, tarkastaakseen niitä uudella innolla. Minä
jatkoin lukemistani.
"Toinen suuri elementti, joka meidän talossamme on huomioon otettava on
_tuli_. Tällä nimityksellä en tarkoita yksin keinotekoista tulta, vaan
tulta kaikissa eri muodoissaan -- taivaallista tulta, jota Jumala joka
päivä lähettää meille päivänsäteitten loistavilla siivillä, tulta,
jolla lämmitämme huoneitamme, keitämme ruokamme ja valaisemme yöllistä
pimeyttä.
"Alkakaamme taivaallisella tulella eli päivänpaisteella. Jumalan
antamaa raitista ilmaa laiminlyödään, mutta hänen lahjaansa
päivänpaistetta miltei vihataan. Monessa talossa ei uhrata senttiäkään
ilmanvaihdon hyväksi, mutta maksetaan auliisti satoja dollareja
päivänsäteitten karkoittamiseksi.
"Suojat näissä taloissa ovat tiiviit kuin laatikot, ilman tulisijaa
henkitorvea tai ilmareikää; ja oi iloa ja riemua! ulkopuolella on
markiisit ja sisäpuolella ikkunaluukut, jotta kirkkaimpanakin päivänä
voimme pimeydessä vaeltaa. Näitä asuntoja katsellessa voisi luulla,
että ne ovat varustetut kuumaa ilmavyöhykettä varten suojaamaan meitä
tulikuumilta ilmavirroilta.
"Mutta silmäilkäämme almanakkaamme. Moniko kuukausi vaatii tulta
takkaan? Liioittelematta saatan sanoa, että kaikki perheet lokakuusta
kesäkuuhun tarvitsevat aamu- ja iltaroihunsa, olkoon heillä sitten
varaa siihen tai ei. Vuoden kahdeksana kuukautena vaihtelee ilma
viileän, kylmän ja pakkasen välillä, ja tokkopa tarvitsee neljänä muuna
kuukautena sulkea huoneita niin tiiviisti. Tiedämmehän kokemuksesta,
että paahtavat päivät ovat poikkeuksia meillä.
"Matkustakaa kuten minä viime vuonna Connecticutlaaksossa ja
tarkastakaa taloja siellä. Kaikki ovat puhtaita, siistejä ja varakkaan
näköisiä viheriäisten pihamaiden ja suurien jalavien ympäröiminä --
mutta kaikki olivat kellarista kattoon suljetut, ikäänkuin olisivat
asujamet myyneet kaikki kampsunsa ja matkustaneet Kiinaan. Kaikki
rullakartiinit olivat alaslasketut. Onko siis talo autio? Ei;
katsoppas, keveä, sinervä savupyörre kohoo kyökin savutorvesta ja
tuolla talon takapihalla on kartiinia hieman kohotettu. Siellä elää
kuin elääkin olentoja himmeässä varjossa, kalpeina kuin potaatin idut
kellarissa."
"Minäpä tiedän, isä, miksi he niin tekevät", sanoi Jenny. "He pelkäävät
kärpäsiä, jotka tosiaankin kuuluvat Egyptin maanvaivoihin. Minä
puolestani en ainakaan moiti ihmisiä siitä, että sulkevat huoneensa ja
pimittävät talonsa kärpäsaikana, -- entäs sinä, äiti?"
"En minäkään, niitten ollessa hurjimmillaan, mutta luulen tämän olevan
tarpeellista ainoastaan vähän aikaa; mutta täällä meillä suljetaan
huoneet vuodet umpeensa ja siksipä ovatkin meidän kylämme niin
kuolleen, hiljaisen, kylmän ja asumattoman näköiset."
"Ainoa seikka, joka matkustajalle käy selväksi kylissämme
matkustaessaan", sanoin, "on, että näissä taloissa kumminkin asuu
ihmisiä, ja että nämä olennot elävät pimeydessä. Harvoin näet ovet ja
ikkunat avattuina, harvoin ihmisiä niitten luona istuvan, harvoin
tuolia pihamaalla tai minkäänlaisia merkkejä siitä, että ihmiset
eläisivät ulkoilmassa."
"Sanoinhan sinulle, isä, miksi kaikki on niin, olen ollut eno Petterin
luona kesällä ja tiedän, että täti pitää kevätsiivoamisensa
toukokuussa. Sen jälkeen laskee hän kaikki rullakartiinit ja uutimet
alas ja niin pysyy talo puhtaana aina lokakuuhun. Siinä on koko juttu.
Jos ikkunat olisivat selkoselällään, riittäisi siellä siivoamista joka
viikko, ja kuka sitä kestäisi? Eikä minusta siinä ole vähääkään
moitittavaa."
"Minä puolestani", vastasin, "vastustan elämistä pimeydessä, olkoonpa
sen suurena päämääränä vaikka kärpästen karkoittaminen. Muistan tällä
samalla matkallani pysähtyneeni muutamiksi päiviksi maalaisravintolaan,
jossa vallitsi Egyptin pimeys kellarista ullakkoon asti: Pitkulainen,
hämärä ja synkkä ruokahuone oli ulkoapäin luukuilla ja sisältäpäin
paksuilla, paperisilla rullakartiineilla suljettu. Mutta kaikesta tästä
huolimatta suhisi siellä kärpäsiä, kuin olisi mehiläispesä ollut
läheisyydessä. Surinasta, jonka käteni ojentaminen synnytti, saatoin
aavistaa leivoslautasen paikkaa. Se oli jotensakin ilettävää, sillä
tässä pimeydessä en aina voinut eroittaa kärpäsiä mustikoista, ja
ainakin minä puolestani olisin ollut tyytyväinen, jos tässä kärpästen
kanssa otellessani olisin edes saattanut lohduttaa itseäni valolla ja
ilmalla. Ihmisparat pimittävät huoneensa ja karkoittavat niistä
ulkoilman ja päivänpaisteen kärpäsiä peläten, mutta kärpäset jäävät
sittenkin heidän ainokaisikseen. Eipä siis kummaa, jos he käyvät miltei
sairaloisiksi näin ollen."
"No niin, tietysti isä puhuu kuin miehet", sanoi Jenny. "Sinä et
koskaan ole ollut vastuunalainen huoneiden puhtaudesta. Olisitpa vain
itse talon emäntänä, niin kyllä saisimme nähdä, mitenkä menettelisit."
"Senpä kerron sinulle. Tekisin parastani. Sulkisin silmäni
kärpäsenlialta ja avaisin ne luonnon ihanuudelle. Antaisin suloisen
päivän paistaa huoneisiini kaiken päivää, paitsi niinä harvoina
kesäpäivinä, jolloin viileys on tarpeen. Mutta nämä päivät eivät ole
lukuisat. Keväällä laskisin, paljonko maksaisi pestata jokin akka
pitämään ikkunoita ja muita tavaroita puhtaina, ja vaikkapa pitäisi
uhrata uusi pukuni hänen palkkaamisekseen, tekisin sen mielelläni.
Tehtyäni voitavani tässä suhteessa, paaduttaisin sydämmeni, kääntäisin
pois silmäni ja nauttisin päivänsäteistä, raikkaasta ilmasta ja
näköalasta vapaista, avonaisista ikkunoistani ja antaisin kärpästen
olla olojaan. Siinä kuulit."
"Päivänpaiste, se se on isän keppihevonen", sanoi Maria.
"Ja miksikä ei? Erehtyikö Jumala luodessaan auringon? Tai loiko hän sen
viholliseksemme? Eikö tämä suuri luonnonvoima, joka kypsentää hedelmät
ja saattaa kukat niin suloisesti tuoksumaan, ole meille muka hyödyksi?
Katsele varjossa kasvavia kasveja, mitenkä nuutuneita ja surkeita ne
ovat, ja kuinka ne rukoillen ojentavat heikot lehtensä valoa kohti.
Onko siis ihmisolennoillakaan varaa hyljätä tätä elähyttävää voimaa.
Eräässä vankilassa oli jono koppia päivänpuolella ja toinen
varjonpuolella. Vaikka varjonpuoleisissa kopeissa vallitsi sama
puhtaus, huoli ja hoito, olivat kumminkin sairaus ja kuolema monet
kerrat suuremmat siellä kuin valoisessa päivänpuoleisessa jonossa.
Ihmiset kärsivät kaikenmoisia kipuja ja huokailevat elinvoiman
vähyyttä; äärettömiä määriä lääkkeitä nautitaan ja rahoja tuhlataan,
mutta kaiken ohessa tuhlaamme ja karkoitamme luotamme molemmin käsin
päivänpaisteen, tämän Jumalan lahjan, siunatun terveellistä vaikutusta.
"Mitä raamattu kuvaa nousevaksi auringoksi, joka parantaa kaikki
siivillänsä? Sama aurinko, joka on Jumalan rakkauden perikuva, on meitä
virkistävä jokapäiväisessä elämässämme, se kuivaa kosteuden ja homeen,
suojelee koista ja ruosteesta, haihduttaa pahat hajut, karkoittaa
hermoista alakuloisuutta ja ilostuttaa elämätämme. Ellen palvelisi
Häntä, kaikkein hyvän antajaa, palvelisin ja kumartaisin varmaan
aurinkoa, hänen suurinta ja kauniinta näkyväistä ilmestystänsä. Egyptin
maalla vallitsi Herran vihan aikana pimeys, mutta Goosenin maassa oli
valoista. Minä olen goosenilainen, mielin valkeudessa vaeltaa ja
sadattelen pimeyden töitä. Mutta jatkakaamme.
"Talomme sijoitettakoon kaakkoiseen suuntaan, ettei siellä olisi
päivätöntä suojaa, ja ikkunat asetettakoon niin, että taivaasta
kotoisin olevat, kimaltavat säteet pääsevät tunkeutumaan poikki ja
puhki.
"Elkäämme piirittäkö taloamme ikkunain alapuolella olevalla kostealla
pensastolla, joka estää valon ja ilman vaikutusta. Taloa tulee
ympäröidä vapaa ala, jossa tuuli pääsee liehumaan ja päivänsäteet
valaisemaan, kuivamaan sekä elähyttämään.
"Siitä kiireestä päättäen, jolla ihmiset täällä meillä muuttavat ahtaan
pihamaan synkäksi tiheiköksi, luulisi auringonpistosta meidän
ilmanalamme suurimmaksi vaaraksi.
"Sateisina kuukausina, ja niitä meillä Jumala paratkoon on monta,
eläessämme pimeissä, viileissä huoneissa kosteitten pensaitten
sisässä, muuttuvat ajatuksemme synkiksi, sairaloisiksi ja ikäviksi.
Lähimmäisemme viat suurenevat silmissämme -- elämä tuntuu kolkolta ja
ilottomalta -- itse uskontokin kuolleelta ja ummehtuneelta.
"Minä soisin talon heti ensi silmänräpäyksellä tekevän avonaisen,
raittiin ja iloisen vaikutuksen. Jokaisesta ikkunasta näkisimme aina
edessämme päivänpaistetta, puita, pilviä ja viheriöitä nurmia.
'Talollemme' tulee hankkia varjoa mutta ei pimeyttä. 'Talossamme' on
monta aurinkoista ja ilmakasta ikkunaa -- ei puhdistamista ja
sulkemista, vaan avaamista ja luonnon nauttimista varten. Olkoon
talossa pitkät kuistikot sekä ylä- että alakerrassa siellä
käyskennelläksemme raitista ilmaa nauttimassa sateisinakin ilmoina.
Sanalla sanoen, koettaisin 'talossamme' mikäli mahdollista yhdistää
metsien ja ketojen vapaata, reipasta, iloista elämää rauhaisan
perhe-elämän hauskuuteen, sievyyteen ja mukavuuteen.
"Taivaallisesta tulesta puhuttuani, tahdon lausua sanasen myöskin
maallisesta, keinotekoisesta tulesta. Rautakamiinit, lämmetkööt sitten
kuumalla vedellä, höyryllä tai lämpimällä ilmalla, ovat, jos vain
ilmavaihtoa otetaan huomioon, terveellisiä ja hyviä lämmityslaitoksia
niinä kahdeksana tai yhdeksänä kuukautena vuodessa, jolloin tarvitsemme
keinotekoista lämpöä.
"Rautauunille kyökissä ja sen lämminvesisäiliölle kumarran nöyrästi. Se
on suuri, sykkivä sydän, jonka puhdistavaa, virkistävää nestettä
virtailee lämpimänä läpi koko talon. Toivottavaa olisi, että tämä
nykyaikainen Molok olisi hieman kohtuullisempi ravintonsa suhteen,
sillä myöntää täytyy, että se on armoton tuhlari -- mutta onhan sillä
suuri työkin. Hanaa kun vain käännät, saat joka vuorokauden hetkellä
yllin kyllin lämmintä vettä, pesupäivät ovat leikintekoa ja viisaalla
järjestämisellä sekä lämmön säästämisellä voit päälle päätteeksi
lämmittää pari kolme suojaa talvisin.
"Rautauuni lämminvesisäiliöineen kuuluu siis 'talomme' välttämättömiin
tarpeisiin. Iltavalaistuksena on minusta kaasu parasta, jos sitä vain
on saatavissa [siihen aikaan ei vielä käytetty sähköä]. Talooni
tahtoisin kaasua. Sen ainoa paha puoli on vaara, jonka kaasun
vuotaminen saattaa tuottaa, jos kaasu vaillinaisen johdon kautta pääsee
asuinhuoneitten ilmaan sekaantumaan. Mutta niin ei lainkaan tapahdu,
jos vain varovaisuutta noudatetaan.
"Monet maalla asuvat perheet valmistavat itse kaasunsa hyvin
yksinkertaisella tavalla. Ottakoot talon rakentajat tämänkin
huomioonsa. On jo olemassa koneita kaasun valmistamista varten talouden
tarpeeksi, ja ne ovat täydellisesti luotettavia ja helpot hoitaa,
sanotaanpa, että tämän kaasun valo on parempi kaupunkien
kaasutehtaitten valoa. Tämäkin asia sietää harkitsemista, jos talomme
on maalla tai tulee maalle rakennettavaksi.
"Ja nyt lähestymme kolmatta suurta elementtiä, joka on 'talollemme'
tarpeen nim. _vettä_.
"Vettä, vettä kaikkialla, vettä runsaasti, helposti saatavaa ja
puhdasta.
"Esi-isämme olivat monessa suhteessa oivallisesti järjestäneet
kotielämänsä ja talonrakentamisensa. Heidän talonsa olivat ylimalkaan
järkevästi laaditut, tilavat, ilmakkaat ja mukavat, mutta veden
hankkimisessa olivat he armottomia naissukupuolta kohtaan. Kaivo oli
kaukana pihamaalla ja talvella saivat he lumessa kahlata ja hilata
jäätynyttä sankoa huoneeseen, täyttääkseen teekeittiötä aamiaista
varten. Tasavallan itsenäiselle tyttärelle ei näin ollen osoitettu
tarpeeksi kunnioitusta. Meidän päivinämme ovat kaivot tosin siirtyneet
lähemmäksi taloa, mutta suureen enemmistöön ei vielä ole juurtunut tuo
sukkela keino hankkia itselleen alituinen varasto raikasta vettä vain
pientä hanaa kiertämällä. Jospa saisimme rakentaa majamme aivan
mielemme mukaiseksi, olisi siellä kylpyhuone joka kolmea miestä kohti,
ja joka suojaan johtaisi kylmä ja lämmin vesitorvi.
"Säästäkäämme runsas summa vesijohtotorviin ja jätettäköön talomme
viimeisteleminen riippuvaksi niistä rahoista, jotka jäävät ylitse.
Varustakaamme taloomme kylpyhuoneita niin voimme millä vuorokauden
hetkellä tahansa tilata lämpimän kylvyn. Useimmissa lasten taudeissa
lämmin kylpy on miltei aina tehokas parannuskeino. Pahat vilustumiset,
alkavat kuumeet ja nivelkolotukset pestään pois vasta alussa ollessaan.
Siis, niin paljon vettä taloomme kuin mahdollista. Ihmisten käsityksiä
veden välttämättömyydestä tulisi laajentaa, jotta kaikki hankkisivat
itselleen sitä runsain määrin. Sinulla ei ole mitään hyötyä
kylpyhuoneesta, joka vaatii tunnin puuhaa ja tulensytyttämistä,
ennenkuin se on järjestyksessä. Homma on liika suuri -- et tule siihen
ryhtyneeksi. Mutta kun suojassasi on sievä, pienoinen nurkka sitä
varten, ja sinun on vain väännettävä hanaa saadaksesi valmiin kylvyn,
on lääkkeesi aina käsillä, ja sinä käytät sitä alinomaa. Yöllä heräät
huudosta ja näet pikku Tommin istuvan vuoteellaan kiihoitustilassa ja
polttavan kuumeen vallassa. Kolmen minuutin kuluttua on hän kylvyssä,
rauhallisena ja hyvillään; hän laskeutuu jälleen vuoteelle viileänä ja
rauhoittuneena ja aamulla hän herää täysin terveenä.
"Tätä verratonta ja yksinkertaista lääkettä ja terveyden
suojeluskeinoa, tätä tyynnyttävää ja virkistävää ainetta tulisi pitää
yhtä välttämättömänä talossa, kuin kyökin uuniakin. Ainakin yksi
kylpyhuone tulisi joka talossa olla, ja sen pitäisi olla niin asetettu,
että koko perhe voisi sitä käyttää, ellei ole varaa pitää useita.
Taloa, jossa vettä on mukavasti saatavissa, on niin helppo hoitaa, että
se melkein hoitaa itsensä. Ennemmin olen ilman mattoja laattialla,
ilman sohvia ja kiikkutuoleja, ja uhraan enemmän varoja tähän."
"Nyt isä kulta", sanoi Maria, "olet puhunut meille kolmesta
elementistäsi, jäljellä on nyt vain _maa_. Mitenkähän sinä sen
selität."
"Olen aina luullut", sanoi Jenny, "että mitä vähemmän tätä yhteistä
emoamme suosimme talossamme, sitä parempia emäntiä olemme."
"Kultaseni", sanoin minä, "meidän filosoofien tulee silloin tällöin
antaa asioille salaperäinen väritys ja väliin lausua ilmi luonnottomia
ajatuksia, voidaksemme sitten selittää, ettemme tarkoittaneetkaan
mitään erityistä niillä. Ihmiset luulevat meitä hyvinkin
teräväjärkisiksi, huomatessaan kuinka sukkelasti suoriudumme
näennäisistä ristiriitaisuuksista. Siis kuulkaa.
"Ottaessani puheeksi neljännen elementin _maan_, tahdon vain viitata
äitinne kaari-ikkunaan ja huomauttaa teille, että synkän, pitkän talven
kuluessa emme päivääkään ole ilman kukkia. Täydellisessä talossa
pitäisi minun mielestäni olla niin monta ulkoilman viehätystä kuin
lämpö ja suoja vain sallivat -- ja näihin kuuluvat kaikki kasvit.
Kasvit ovat lähempänä ihmisen terveyttä ja elinvoimia kuin tavallisesti
otaksutaan. Hyvin hoidetut kasvit levittävät hauskuutta ympäristöönsä
viehättävällä ulkonäöllään, puhdistavat sitä paitsi ilmaa huoneessa, ja
ovat ilman puhtauden ja elinvoiman mittaajia. Kun kasvit lakastuvat ja
näivettyvät, ei ilma ole puhdasta. Eräs rouva kertoi minulle, ettei hän
koskaan saanut kasveja viihtymään vierashuoneessaan kaasulta ja
antrakiittihiileltä. 'Eikö teitä arvelluta elää ja kasvattaa lapsianne
huoneessa, jossa kasvinne kuolevat?' vastasin minä.
"Jos kaasujohdot ovat vaillinaiset ja punasenhohtava kamiini kuluttaa
kaiken ilman huoneesta, jotta rehoittavat kasvit parissa päivässä
alkavat näivettyä ja pudottaa lehtensä, on ymmärrettävää, että ilma
silloin on huono ja myöskin ihmisille myrkyllinen sekä kaipaa
parannusta. Jos kukkia ei saa huoneessa viihtymään, on sillä tuomio
lausuttu huoneen ilmasta, ja varma on, että siinä silloin ei ole
tarpeeksi elinvoimaa ihmisolennoillekkaan. Mutta huoneessa, jossa
kasvit rehoittavat kuin ulkoilmassa ja lehdet säilyttävät tumman
vihantansa, siinä huoneessa voimme otaksua ilman soveltuvan myöskin
ihmiskeuhkoille.
"Hauskaa on nähdä, että kasvien viljeleminen on niin levinnyt
maassamme. Monen mökin ikkunoissa näemme petunian ja intialaisen
krassin kukkivan lumen pyryellessä ulkona. Kuinka paljon iloa
tuottavatkaan nämä kasvit hoitajilleen! En luule löytyvän ihmisolentoa,
joka ei mieltyisi kukkiin, jos olot vain ovat pakoittaneet häntä
kasvattamaan ja hoitamaan niitä. Ruukkukasvien hoidossa on monta mutkaa
matkassa ennenkuin ne hyvin saadaan viihtymään. Tomu tukkii pian
viheriäisten keuhkojen pienet huokoset ja näitä pitää alituisesti
valella raikkaalla vedellä. Moni katsoo liian vaivaloiseksi kantaa
kasvinsa sitä varten kuistikoille tai rappusille ja niin valellaan
niitä tuskin kerta kuukaudessakaan. Luontoemo on meille tässä hyvänä
esimerkkinä, hän valelee jokaista lastansa öisin kastehelmillä, jotka
vielä kimaltelevat aamusinkin niitten lehdissä ja kuvuissa."
"Siinäpä se on!" sanoi Jenny. "Hoitaisin mielelläni kasveja, ellen
kammoisi tuota ijankaikkista pesemistä ja veden pirskoittamista, jota
ne vaativat. Siitä sitä sitten räiskyy matolle ja huonekaluille, jotka
eivät ole yhtä ihastuneet tähän ruiskuttamiseen."
"Senpä vuoksi", lausuin minä, "kaipaa talomme myöskin maaemomme apua,
kuten saatte nähdä.
"Minun käsitykseni mukaan pitäisi täydelliseen taloon kuulua pieni
kasviosasto, jossa kasveja vapaasti voisi hoitaa, kastaa ja tomulta
suojella. Tämä pieni alue olisi tietysti päivänpuolella, ja siinä olisi
kaikki edut, jotka kasvit viihtyäkseen tarvitsevat.
"Ylimalkaan katsotaan ansareita rikkaitten ylellisyydeksi, jota ei
vähäarvoisten auta ajatellakkaau. Mutta niinköhän lienee. Onhan sinulla
ulkoneva kaari-ikkuna, nosta laattiapalkit pois ja täytä ala hyvällä
mullalla. Eroita se vierashuoneesta lasiovilla, ja silloin saat
tarpeeksi tilaa kasveille ja kukille. Jos mainittu ala on
etelänpuolella, päivänsäteille alttiina, ei tarvitse mitään erityistä
lämmityslaitosta, vierashuoneen lämpö riittää siihen aivan hyvin. Tämän
kasvihuoneen kotiisi levittämä huvi ja hyöty ovat arvaamattomat, ja sen
kustannukset eivät kohoo paljon korkeammaksi tavallisen kaari-ikkunan
kustannuksia. Suurissa taloissa saattaa tämä ala olla suurempi.
Elkäämme nimittäkö sitä ansariksi, sillä se nimi on liian suurenmoinen,
se saattaa meidät ajattelemaan puutarhureita ja harvinaisia
kasvilajeja, jotka vaativat suurta huolta ja tuntuvia kustannuksia. Se
on vain kasvihuone -- huone, jonka laattia on multaa ja seinät lasia,
jotta aurinko vapaasti saisi valaista ja lämmittää. Jätettäköön siinä
myöskin ovet avoimeksi niin moneen suojaan kuin mahdollista.
"Täten olisi vieras- ja ruokahuone koko talon kukkien ja kasvien
yhteydessä. Varjoisimmilla paikoilla kasvaisi sammalia, sananjalkoja ja
muuta viheriäistä ja pitkin ikkunoita kiemurtelisi päivänpaisteessa
petunioita ja muita yksinkertaisia kukkia. Jos vettä on saatavissa,
tekisi suihkulähteen lorina hyvän vaikutuksen ja sen säde vilvoittaisi
ilmaa, jonka uunin kuumuus niin usein kuivaa liiaksi."
"Ja luuletko tosiaankin isä, että näin rakennettu talo on
käytännöllinen", sanoi Jenny. "Minusta se on kuin kuvaus Alhambrasta."
"Ja kuitenkin olen meidän aikanamme nähnyt juuri sellaisen talon",
sanoin. "Voisin tällä hetkellä näyttää sinulle huvilan, joka tyyliltään
on mitä yksinkertaisin, mutta kuitenkin yhdistää hyvän talon parhaimmat
ominaisuudet. Kultaseni, voitko tuota pikaa piirustaa pohjapiirroksen
tuohon taloon, jonka näimme Brightonissa?"
"Tässä se on", sanoi vaimoni, tehtyään muutamia kynänvetoja -- "se oli
huokeahintainen, mutta hauskimpia, mitä koskaan olen nähnyt."
"Tämä talo, joka lienee maksanut viisi tuhatta dollaria, täyttää monta
minun vaatimustani talon suhteen. Siinä on kaksi kerrosta ja useita
hauskoja ullakkohuoneita, kaksi kylpyhuonetta ja vesijohto joka
huoneessa. Vieras- ja ruokahuoneessa on kummassakin ulkonevat
kaari-ikkunat, joissa kukkaset viihtyvät vuoden umpeen, ja suihkulähde
lirisee alituisesti pienessä marmori-altaassa. Pitkänä, synkkänä
talviaikana on tämä asunto iloinen ja kodikas.
"Mutta yksi seikka on huomioon otettava näitten kasvihuoneitten
suhteen. Maan tulee sen alla olla salaojitettu, estääkseen seisahtuneen
veden höyryä ylöskohoomasta ja ilmaa pilaamasta. Myöskin on maahan
sekoitettava runsas määrä puuhiiliä estääkseen kasviaineitten
hajoomista. Samoin on tyystisti varottava, ettei lehtiä pääse putoamaan
maahan ja märkänemään, ne kun myrkyttäisivät ilman. Jos nämä
toimeenpiteet otetaan varteen, lauhduttaa ja puhdistaa tämä pieni tarha
vain talon ilmaa.
"Elleivät varat myönnä edes tätä pientä kasvitarhaa, aseta
ikkunankoloon syvä laatikko, jonka pohjassa on vetotorvi sekä paksu
kerros murskattuja puuhiiliä ja soraa ja päällimmäisenä hienoa
lehtimultaa ja hiekkaa. Tähän saattaa istuttaa murattia, joka
kiemuroitsisi, kierteleisi ja kaarteleisi köynnöksiään sinne tänne,
sekä eri krassilajeja, jotka ilahuttaisivat talon asujaimia talven
aikana kukillaan. Niissä ikkunaraukoissa, joita eivät päivänsäteet
siunaa -- voit kasvattaa sananjalkoja ja sammalia sekä sekoittaa niihin
monenlaisia metsäkukkia.
"Aikaisin helmikuussa, jolloin talvi kovimmin pakastaa, alkavat jo
orvokit, valkovuokot ja akileijat kukkia. Mutta rehoittaakseen vaativat
kaikki nämä kasvit jokapäiväistä vedellä ruiskuttamista, ja niistä
lähtevä kosteus lauhduttaa ja virkistää vain lämmitettyjen
talvihuoneitten liian kuivaa ilmaa.
"Nyt olen siis esittänyt teille neljä pääelementtiäni, jotka ovat
rakentamisessa tarpeelliset -- ilman, tulen, veden ja maan.
Tyydytettyäni nämä tarpeet, rauhoittaisin aistiani ja mielikuvitustani
toisissakin suhteissa, mikäli mahdollista. Vihaan, kuten Rob,
jokapäiväisiä taloja ja haluaisin tavoitella jotain kaunista
rakennustaiteen alalla. Minua karmii, että kalleus ehkäisee kaikki
pyrinnöt siinä suhteessa. Suuresti himoitsen tyylikkäitä lukkoja ja
saranoita sekä suuria, komeita yksiruutuisia ikkunoita. Kadehdin
onnellisia lähimmäisiäni, joilla on varaa mokomiin talonkaunistuksiin.
Varustettuani talooni kaikkia välttämättömiä tarpeita, koittaisin
mikäli varani myöntäisivät, pitää kauneuttakin päämaalinani.
"Mutta vaikka kaikki puutyö talossani onkin korutonta ja sileää,
vaikka uunit ovatkin yksinkertaisinta laatua ja ovet ja ikkunat
tehdastyötä, on minun talossani kylpyhuoneita, kasvihuone,
päivänpuolinen kaari-ikkuna ja tarkoituksen mukainen ilmanvaihto.
Taloni muodostuu siten hauskaksi, ja jokainen asujain on niin hyvällä
mielellä, kuin olisi katto sisältäpäin seeteripuulla vuorattu.
"Eri puulajeista on minulla vielä sananen sanottavana. Meillä on täällä
Amerikassa runsas määrä kauniita ja arvokkaita rakennuspuita, joista
emme tiedä mitään, syystä, että ne tuhmasti kyllä peitetään valkoisella
värillä.
"Kuuluisa seebrapuukaan ei hienoudessa vedä vertoja maalaamattomalle
kastanjalle. Meidän saksanpähkinäpuu on väriltään kullanruskea ja
itsessään niin ihana, että sitä saattaa katsella kuin kaunista
maalausta, puhumattakaan tammesta monine hienoine vivahduksineen.
Tavallinen mäntykin, jota nykyjään pidetään mahdollisena ainoastaan
valkoiseksi maalattuna, muistuttaa öljyttynä ja vernissattuna
atlaspuuta. Amerikkalaisten tehtaitten seinäpapereista kannattaa meidän
ylpeillä, sillä ne tyydyttävät jo suurimpiakin vaatimuksia. Toisissa
malleissa ranskalaiset tosin ovat meitä taitavammat, mutta joka taloa
varustaa, silmäilköön ensin oman maansa tuotteita, ja hän on
hämmästyvä.
"Yhtä näkökohtaa talon rakentamisessa tahtoisin vielä koskettaa. Koska
Amerikassa on niin vaikea sekä hankkia että pitää palvelijoita -- asia
joka kauan tulee olemaan vaikeimpia kotikoettelemuksiamme -- pitäisi
meidän laatia kotimme niin, ettemme monia palvelijoita kaipaisi. Taloa
voi rakentaa niin moneen eri tapaan, että työn paljouskin, jota
tarvitaan sen järjestyksen ylläpitoa varten, vaihtelee suuresti.
Muutamat talot tarvitsevat suurta palvelijaliutaa hankaamaan lukkoja
kiiltäviksi, puhdistamaan tomut kaikista leikeltyjen huonekalujen
uurteista ja lokeroista sekä antamaan talolle sitä järjestyksen leimaa,
jota siistiltä talolta vaaditaan. Yksinkertainen kiillotettu ja
maalamaton puu sekä veden runsaus asunnossa auttavat emäntää
suuressakin talossa hyvin toimeen tulemaan parin palvelijan avulla.
"Jos kyökissä kaikki on hyvin ja mukavasti järjestetty, joten aikaa ja
askelia säästetään, saattaa yksi palvelija mainiosti suorittaa kahden
työn. Jos vain vettä, lämmintä sekä kylmää on helposti saatavissa, ei
pesupäiväkään meitä enää kauhistuta. Käyttämällä vääntökonetta, joka
säästää sekä vaatteita että pesijää, ja pientä mankelia pääsemme puolta
vähemmällä.
"Paljon olisi vielä 'talostamme' sanottavaa, ja ehkäpä Kristofer
löytääkin vielä tilaisuutta siihen jonkun toisen kerran. Mutta nyt
hänen kynänsä on väsähtänyt ja vaipuu lepoon."