Kostaja saapuu.
Gertrud, Mackin vaimo, oli tuudittanut uneen pienokaisensa. Oli jo
varsin myöhäinen ilta, mutta levottomana miehestään ei hän malttanut
seurata pienokaisten esimerkkiä, vaan kävi istumaan pöydän ääreen ja
luki talikynttilän valossa raamattua. Tämä pyhä kirja oli hänen
lohdutuksensa, ja sen lehdistä näkyikin, että sitä oli ahkerasti
käytetty.
Pienessä uutisasukkaan majassa oli hiljaista. Lasten kevyt hengitys,
heidän nukkuessaan viattomuuden unta, ja lukevan emännän hiljainen
mutina olivat ainoat äänet, jotka häiritsivät illan hiljaisuutta.
Siten Gertrud oli istunut hyvän aikaa, kun ulkoa tuleva melu sai hänen
sydämensä sytkähtämään ja hänen ruumiinsa vapisemaan pelonsekaisesta
ilosta. Eteisestä kuului miehen raskaita askelia ja heti sen jälkeen
joku tarttui lujasti ovenripaan.
Tuliko Mack kotiin? Vieras olisi hapuillut pimeässä eteisessä, vieraan
käsi ei olisi niin varmasti heti löytänyt ovenripaa. -- Niin, Mack se
varmaankin oli!