Kirje, joka tuli linnasta.
Valaistuani kertomustani antamalla puhevuoron muillekin henkilöille,
tahdon nyt kertoa omia havaintojani.
Minä lopetin kertomalla Rufus Smithin tulosta. Tohtori Easterling oli
käynyt linnassa kolme viikkoa sitten, ehkäpä vähää aikaisemminkin.
Tähän kertomukseni aikaan olin minä kovin levoton, sillä en ollut
nähnyt Gabriellaa enkä hänen veljeään sen koommin kuin sinä päivänä,
jolloin kenraali aidan vieressä yllätti minut ja kihlattuni. Minä
pelkäsin että veli ja sisar oli teljetty huoneisiinsa, ja sisareni oli
samaa mieltä.
Me tunsimme siis melkoista huojennusta, kun paria päivää viime
keskusteluni jälkeen kenraalin kanssa saimme kirjeen Mordaunt
Heatherstonelta. Kirjeen jätti meille pieni kalastajapaikalta oleva
rääsyinen poika, joka kertoi saaneensa sen linnan portin edustalla
eräältä vanhalta naiselta — arvattavasti Cloomberin keittäjättäreltä.
"Rakkaimmat muistoni", kirjoitti hän. "Gabriella ja minä olemme
kovin suruissamme siitä ettemme ole saaneet ilmoittaa teille mitään.
Asian laita on se että meidät pakotetaan pysymään sisällä. Ja tämä
pakko ei ole voimaperäistä vaan siveellistä laatua. Isä parkamme,
joka tulee yhä heikkohermoisemmaksi, jota enemmän aika joutuu, on
kehottanut meitä pysymään sisällä lokakuun viidenteen päivään. Häntä
tyynnyttääksemme lupasimme me täyttää hänen toivomuksensa.
Ja hän on puolestaan luvannut että me viidennen päivän jälkeen — se on
viikon kuluttua — pääsemme yhtä vapaiksi kuin ilma ja saamme tulla ja
mennä mielemme mukaan.
Gabriella on minulle kertonut teille puhuneensa, että isämme lokakuun
viidennen päivän mentyä on muuttunut mies. Mutta tänä vuonna
näyttää siltä että hänellä on suurempi syy kuin muulloin huolehtia
onnettomasta perheestään, sillä minä en ole koskaan ennen nähnyt hänen
käyttävän niin monta varovaisuuskeinoa kuin nyt.
Joka nyt katselee hänen köyryistä vartaloaan ja vapisevia käsiään,
ei voi käsittää että hän on sama mies, joka muutama vuosi sitten
jalkaisin pyysi tiikereitä Terain lähellä olevassa ruoikossa ja
nauroi varovaisemmille metsästäjille, jotka etsivät suojaa niistä
pikkuhuoneista, joita norsut kantoivat selässään. Te tiedätte että
hän voitti viktoriaristin Delhin läheisessä tappelussa, ja kumminkin
vapisee hän kauhistuksesta, kun kuulee pienimmänkin melun, vaikka hän
asuu maailman mitä rauhallisimmassa seudussa.
Muista, West, mitä jo olen sinulle sanonut, ettei vaara suinkaan ole
kuvittelua. Päinvastoin on se kovin uhkaavaa laatua. Se on kuitenkin
luonteeltaan semmoista, ettei sitä voida välttää eikä myöskään selvin
sanoin lausua.
Jos kaikki käy hyvin, niin saatte tavata meidät kuudentena päivänä
Branksomessa.
Sydämellisesti teitä molempia tervehtien, olen minä aina teidän
uskollinen.