PETÄJÄ: Sinä! Ethän ole liikkunut tästä hotellista. — Epäilemättä on
sattunut joku tapaturma ilotulituksen yhteydessä.
SALME (epätoivoisesti): Turmio on tapahtunut! Murhapoltto on
tapahtunut!
PETÄJÄ: Miksi aina pahinta ajatella? — Tosin kuuluu tehtaan työväki
olleen jo jonkun aikaa sangen kiihdyksissä...
SALME: Siinäpä se! _Hän_ on kiihoittanut heitä.
PETÄJÄ (kuin itsekseen): ... joten _voisi_ olla kysymyksessä myös
murhapoltto. — (Haihduttaen pois ne ajatuksensa.) Mutta tuo toinen
selitys on luonnollisempi. On tarvittu vain joku satunnaisuus, joku
tilapäinen huolimattomuus...
SALME: Minä tiedän, kuinka asia on, minä _tiedän_.
PETÄJÄ: Kuinka sen voisit tietää? Jos asiassa on jotakin epäilyttävää,
kuten arvelet, on pikainen poliisitutkinto sen kyllä selvittävä.
SALME (kohoten kyynärpäänsä varaan): Poliisitutkinto? — Onko vangittu
ketään?
PETÄJÄ: Enhän minä ole ollut siellä? Mutta jos asia kiinnittää siinä
määrin sinun mieltäsi...
SALME (väsyneesti): Ei, ei. Tulin vain sellaista ajatelleeksi. —
(Äkkiä.) Eihän päivä koita vielä? (Kohoaa istumaan.)
PETÄJÄ (katsoo kelloaan): Lie vielä hyvä puolituntinen aamun
valkenemiseen. Mutta miksi sitä kysyt?
SALME: Ilman vain. Minulla on siis vielä hiukan aikaa levähtää.
(Kallistuu takaisin sohvalle.)
PETÄJÄ: Tietysti sinulla on. Sinä olet vain väsynyt etkä muuta. —
(Peitellen häntä.) Tahdotko, että tuon lisää päänalaista sinulle?
SALME: Kiitos, minun on hyvä näin. Jospa vain voisit verhota tuon
ikkunan!
PETÄJÄ (laskee verhot alas): Ei, se ei auta mitään. Tulenkajastus
tunkee läpi verhojenkin.
SALME: On jo parempi. — (Ojentaa kätensä hänelle.) Ja olethan sinä
täällä. Minä voin nyt uinahtaa turvallisesti.
PETÄJÄ: Nuku, nuku! (Pitää jonkun aikaa kätensä hänen otsallaan.
Etääntyy hänestä, tulee keskinäyttämölle. _Iivari_ juoksee kiireesti
sisälle vasemmalta.)
IIVARI: Tulipalo! Tulipalo!
PETÄJÄ: Sht! Hiljaa! Täällä on sairas.