_Salme_ sohvalla lepää taintuneena. _Petäjä_ istuu tuolilla hänen
pääpuolessaan ja koettaa virvoitella eloon häntä. Punaiset liekit
oikealta valaisevat näyttämöä.
SALME (ponnahtaen istualleen): Missä olen?
PETÄJÄ: Olet hyvässä turvassa. Minä se olen.
SALME: Reino! Miksi jätit minut?
PETÄJÄ: Muistanet, että menin lääkäriä etsimään.
SALME: Niin, niin.
PETÄJÄ: Hän oli sairasmatkalla. Juttelin vain hetken hänen vaimonsa
kanssa. Tulen takaisin, löydän sinut lattialta taintuneena.
SALME (katsoen ympärilleen): Onko ... _hän_ ... poissa?
PETÄJÄ: Kuka?
SALME: Hän ... tuo toinen.
PETÄJÄ: Ilotulittaja?
SALME (vavisten): Pimeyden ruhtinas hän on.
PETÄJÄ: Varmaan on hänessä jotakin salaperäistä. — Kuulin tohtorilassa,
että hän on jonkun aikaa maleksinut näillä tienoin. Eikä kukaan tiedä,
mitä hänellä on oikein mielessään.
SALME: Minä tiedän. — (Kuumeentapaisesti.) Hän toimeenpanee
salaliittoja...
PETÄJÄ: Niinkö?
SALME: ... ja ilmiantaa ne. Hän hävittää, mitä muut rakentavat. Hänen
tunnuslauseensa on...
PETÄJÄ (rauhoittaen): Etköhän nyt väsytä itseäsi puhumalla?
SALME: En ollenkaan. Olen aivan terve. — (Peittää silmänsä.) Eikö tämä
ilotulitus lopu milloinkaan?
PETÄJÄ: En tiedä, teenkö oikein sen sinulle sanoessani. On tapahtunut
hirveä onnettomuus.
SALME (katsoo kauhistuneena häneen): Onnettomuus?
PETÄJÄ: Tehdas palaa. Sotaväkeä on saapunut läheiseltä leiripaikalta
sitä sammuttamaan.