Kanslianeuvos _Puntarpää_ tulee oikeanpuolisesta takaovesta.
Hänen jäljessään _Professori Hyypiö, Senaattori Salkkunen ja
Parooni Elohiiri_.
KANSLIANEUVOS: Hyve, ette tappasin teidet, rakkat ysteveni. Te tiette
jo, mitä omituista minu ortten alla on tappahtunut.
ELOHIIRI: Sen pahempi, rakas veli. Me tiedämme sen.
KANSLIANEUVOS: Nyt tahdo mine kysy teilte: mite sano poolue, mite sano
yliopisto ja korkkea hallitus siite?
HYYPIÖ (huolestuneena): Asia on todellakin vakava, hyvä veli. Ja voin
vakuuttaa, että se akateemisissa piireissä, jo veljen virka-arvonkin
takia, on herättänyt mitä kiusallisinta huomiota.
KANSLIANEUVOS: Voin ymmärtte, voin ymmärtte. Ottotyttereni tosin äi ole
ylioppilas, vaan kuittenkin se todista huono hänkki nuorisossa. — Ja
esivaltta?
SALKKUNEN: Mitä Hänen Majesteettinsa neuvon-antajiin tulee, oli asia
meillä virkaveljien kesken kyseenalaisena juuri tänään aamupäivällä, ja
me tulimme siihen yksimieliseen päätökseen, että veljen olisi maan edun
ja yhteisen hyvän takia otettava harkitakseen, missä määrin olisi syytä
ryhtyä toimenpiteisiin...
KANSLIANEUVOS: Mine harkitte. Minu on syyte. Mutta mine en voi rykdy
toimenpiteisiin. Mine en ole miken auktoriteetti naimiskaupan alalla. —
Ja poolue?
ELOHIIRI (vilkkaasti): Puolueen kannalta asia on aivan selvä. Skandaali
on vältettävä, kihlaus jälleen solmittava. Snellman sanoo...
KANSLIANEUVOS: Kaikki kunnia hänen valttioviisalle toiminnalleen, mutta
emmekö voisi nyt tesse jette henet. Mikä on veljen oma meelipitemys?
ELOHIIRI: Se on nopeasti selitetty. Ellei nuori pari sovi hyvällä, on
heidät pakotettava siihen pahalla. _Tertium non datur_: ei ole mitään
kolmatta mahdollisuutta olemassa.
KANSLIANEUVOS: Hyve veli hakka aina miekan kanssa gordilainen solmu. —
(Ovikello soi.) Mutta meite heiriten teelle. Menemme minu hoonesen.
(Ovat seisoneet keskilattialla, aikovat mennä vasemmanpuolisesta
takaovesta. Samalla tulee sisälle oikeanpuolisesta takaovesta _Hilja
Vadelma_, Susannan ohjaamana.)