_Antti_, oikealla, istuu aitan portailla, Pää käsiinsä vaipuneena.
_Johanna_ puuhailee edelleen pöydän ääressä, vilkaisten välillä
salavihkaa häneen. — Menee vihdoin hänen luokseen ja koskettaa
häntä hiljaa kädellään.
JOHANNA: Poikani! Mikä vaivaa sinua?
ANTTI: Elämän murhe, äiti. — (Kasvonsa paljastaen.) Äiti! Istuhan
vierelleni! Enhän ole sinua vielä nähnyt edes. — (Vetää hänet
vierelleen, istuen itse alemmalle portaalle ja pitäen hänen kättään
kädessään.) Minun äitini! Siunaa minua!