TYYNE (päättävästi): Saanko luvan esittää: sulhaseni, insinööri
Teräksinen...
ROVASTI: Ah, tekö se olette? — (Tervehtii kohteliaasti, mutta kättä
antamatta.) Anteeksi, etten heti tuntenut teitä. — (Jäätävällä
silmäyksellä tyttärelleen.) Mene!
TYYNE (rukoilevasti): Isä! (Poistuu isänsä katseen vaientamana
vasemmalle taka-alalle. Rovasti tulee keskinäyttämölle.)
ROVASTI: Vai niin, te olette palannut siis? — (Hymyillen hurmaavalla
kohteliaisuudella.) Anteeksi, että tyttäreni on niin vapaapuheinen...
ANTTI: Mielestäni ei siinä ole mitään anteeksi pyydettävää.
ROVASTI (myrkyllisellä silmäyksellä): Niinkö? Niinkö _te_ arvelette,
herra insinööri? — Epäilemättä ei siinä ole mitään pahaa, mutta se
todistaa huonoa kasvatusta.