ANTTI: Rovasti Marttila! (Ottaa vaistomaisesti lakin päästään ja tekee
epäröivän liikkeen mennäkseen tulijaa tervehtimään. Rovasti ei ole sitä
huomaavinaan. Antti painaa lakin jälleen lujasti päähänsä ja jää
uhmaavaan asentoon. Tyyne ottaa kiinni hänen kädestään ja tahtoo vetää
häntä kohti isäänsä.)
TYYNE (hiljaa): Isä: siunaa meitä!