ANTTI: Tyyne!
TYYNE (veitikkamaisesti): Sano minulle yksi asia! — Mistä johtuu, että
_voit_ minua rakastaa, vaikka jo lapsena niin vihasit pitäjän muuta
herrasväkeä?
ANTTI: Siitä, että himoitsin sinua...
TYYNE: Hyi!
ANTTI (matalalla äänellä): Siitä, että tahdoin sinut omakseni.
Parhaimman joukosta tahdoin, kauneimman kassapäistä!
(Suutelevat jälleen. Irtautuvat, katsovat säteilevin silmin
toisiaan. — _Sotarovasti Marttila_ on tullut edellisen aikana
esiin oikealta taka-alalta, pysähtynyt, huomannut heidät, ja
tarkkaa nyt heitä kiinteästi alta kulmiensa.)
(Hän on reipas, vankkaraajainen ukko, kasvot luisevat, ryhti
jäykkä ja taipumaton. Päässä harmaa silinteri, samanvärinen
hieno ja moitteeton pitkä takki yllään, tukeva, hopeanuppinen
keppi kädessä ja sadevaippa käsivarrella. Hansikkaat. Liikkuu
keveästi, miltei nuorekkaasti.)